Hoitoalaan kyllästynyt, mutta uskaltaako näinä aikoina kuitenkaan vaihtaa alaa?
Olen ollut alle 10 vuotta alalla ja nyt alkaa mitta olemaan täysi vuorotyötä, pätkittyjä sijaisuuksia, surkeaa johtoa, haistattelevia omaisia/potilaita, kehnoa palkkaa yms yms... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen myös hyväksynyt ettei näihin asioihin ole koskaan tulossa tällä alalla muutosta, joten hoitoala saa jäädä. Päätös alanvaihdosta on kypsynyt siis jo pidemmän aikaa. Viime vuosien irtisanomisuutisia seuratessani olen miettinyt uskallanko kuitenkaan hakeutua uudelleenkoulutukseen, jos valmistunkin suoraan kortistoon. Haaveenani olisi opiskella yhteiskuntatieteitä. Valmistuessani olisin hieman päälle 30-vuotias. Aina sanotaan, että opiskelu kannattaa aina, mutta en haluaisi opiskella vuosia työttömäksi.
Auttakaahan viisaammat!
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 15:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 14:55"]
Minä lähdin 32-vuotiaana opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia yliopistoon, olin ennen bioanalyytikko eli ent. laboratoriohoitaja. Opiskelin maisteriksi 3 vuodessa ja en ole kyllä ikinä katunut päästötä vaihtaa alaa :)
En ymmärrä miksei uskaltaisi vaihtaa alaa, jos nyt kävisi se pahin eli töitä ei uudelta alalta löydy, niin kyllä sieltä vanhasta ammatista töitä löytyy, ja olisitpa sentään saanut tauon niistä hommista ja sivistystä opinnoista.
[/quote]
Miten pystyit opiskelemaan kolmessa vuodessa maisteriksi?
Itsekin ajattelin, että hoitotyöhön voi aina palata, vaikka en todellakaan haluaisi. Onpahan joku takaportti työttömyyden sattuessa kohdalle.
ap (kuten myös nro 6)
[/quote]
Ei se maisteriksi opiskelu 3 vuodessa tehnyt edes tiukkaa, kun omistauduin täysin opiskelulle eikä biletys nuorten kanssakaan enää kiinnostanut. Toki se täytyi hyväksyä, että monien kurssien luennoille ei päässyt lainkaan kun oli päällekkäin muun kanssa, mutta onneksi ei yliopistolla yleensä ole minkäänlaista läsnäolopakkoa joten pystyy suorittamaan ilmankin luennoilla istumista. Lisäksi toki usein oli niin, että kurssin esitietovaatimuksissa oli kursseja, joita en ollut vielä suorittanut vaan olin esim. vasta samaan aikaan suorittamassa, mutta aina onnistui osallistuminen silti.
"En ole tekniikan alaa ajatellutkaan, koska en ole erityisen matemaattinen. "
En muuten ollut minäkään, minulla oli lyhyt matematiikka lukiossa ja sekin tuntui tympeältä ja vaikealta. Mutta lopetin uskomisen koko lahjakkuuden käsitteeseen, ja päätin että minähän opin, koska olen noin yleisesti ihan älykäs ihminen. Ja kun motivaatio oli kohdallaan, ei se matematiikka, jota opiskelin 35 opintoviikon edestä sivuaineena, ollut ollenkaan vaikeaa.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 14:55"]
Minä lähdin 32-vuotiaana opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia yliopistoon, olin ennen bioanalyytikko eli ent. laboratoriohoitaja. Opiskelin maisteriksi 3 vuodessa ja en ole kyllä ikinä katunut päästötä vaihtaa alaa :)
En ymmärrä miksei uskaltaisi vaihtaa alaa, jos nyt kävisi se pahin eli töitä ei uudelta alalta löydy, niin kyllä sieltä vanhasta ammatista töitä löytyy, ja olisitpa sentään saanut tauon niistä hommista ja sivistystä opinnoista.
[/quote]
millaista tuo tietojenkäsittely oppi on? Onko vaikeaa AMK tasoiselle? Onko vaikea päästä sisään? Voiko avoimesta päästä sisään? Kiinnostaisi. Myös hoitoalaan kyllästynyt.
Mol:in sivuja kun selailee, niin ainakin täälläpäin (ei pääkaunkiseutu) eniten haetaan aina sairaanhoitajia, helposti yli 20 paikkaa avoinna
[/quote]
Väestö ikääntyy todella kovaa vauhtia, joten jostain kuntien on vain ne rahat hoitajiin palkattava, vaikka talous olisi kuinka kuralla. Joten töitä löytyy taatusti aina hoitoalalta. Tsemppiä sinulle ap, olen miettinyt samaa kuin sinäkin :)
[/quote]
No ei se nyt ihan noinkaan aina ole. Ei ne kunnat väkisin hoitoalalle mitään rahoja jostakin revi. Yksiköitä lakkautetaan ennemmin ja myös lomautuksia/irtisanomisia voi tulla. Palveluita keskitetään ja yhdelle työntekijälle lisätään kuormaa, kun uusia virkoja ei avata. (vaikka huutava pula työntekijöistä on aina). Moni paikka pyöri sijaisilla ja kesätyöntekijöillä sekä opiskelijoilla. Eiköhän tää ole jo suunta sosiaali- ja terveysalalla(kin) ollut jo jonkin aikaa.
Täällä toinen samassa tilassa! :D Viittä vaille valmistunut th, ei kiinnosta yhtään koko hiton hoitoala! Lähinnä siis se että kuvitellaan että sairaanhoitajat ovat jotai hiton orjia jolle voi kylvää mitä haluaa, työ on RASKASTA jne!
Lähinpä sitte lukemaan kasvatustieteitä + yhteiskuntatieteitä :)
Tsemppiä, hoitoalalle pääsee aina, mua se ei kiinnosta yhtää.
No mille alalle ajattelit yhteiskuntatieteelliselllä tutkinnolla sijoittuvasi? Mitä haluaisit opiskella?
Sosiaalityöntekijäksi et varmaankaan (nuo mainitsemasi ongelmat osittain siellä aivan samat)? Tutkijaksi, hallinnollisiin tehtäviin, kehittämistehtäviin, opetustehtäviin vai mitä?
Kyllähän sä hoitotöitä pääset jatkossakin tekemään. Senkus vaihdat vaan alaa jos voit.
Yhteiskuntatieteet on vähän riski, sellaista pätkä- ja projektityötä se monella taitaa olla. Mutta tosiaan, yhteiskuntatieteitöä on kovin erilaisia, riippuu tietty pääaineestakin. Että onko esim. viestintä, sosiaalityö, maailman politiikka, kehitysmaatutkimus vai mikä.
Minä lähdin 32-vuotiaana opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia yliopistoon, olin ennen bioanalyytikko eli ent. laboratoriohoitaja. Opiskelin maisteriksi 3 vuodessa ja en ole kyllä ikinä katunut päästötä vaihtaa alaa :)
En ymmärrä miksei uskaltaisi vaihtaa alaa, jos nyt kävisi se pahin eli töitä ei uudelta alalta löydy, niin kyllä sieltä vanhasta ammatista töitä löytyy, ja olisitpa sentään saanut tauon niistä hommista ja sivistystä opinnoista.
Sosiaalityön opiskelu olisi myös mielenkiintoista, mutta itse sosiaalityöntekijän työ ei kiinnosta. Päällimmäisenä mielessä on sosiaalipsykologia. Sivuaineista en osaa sanoa mitään vielä. Tällä hetkellä eniten kiinnostaisi kehittämistehtävät.
Sikälihän sulla on hyvä tilanne, että vanha alasi työllistää varmasti jatkossakin. Eri asia on meillä, joiden on opiskeltava uusi ala/ ammatti pakosta.. Ei ole mieltä opiskella toista tutkintoa, jolla ei työllisty.
Eli go for it, jos se vain mahdollista on.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 14:55"]
Minä lähdin 32-vuotiaana opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia yliopistoon, olin ennen bioanalyytikko eli ent. laboratoriohoitaja. Opiskelin maisteriksi 3 vuodessa ja en ole kyllä ikinä katunut päästötä vaihtaa alaa :)
En ymmärrä miksei uskaltaisi vaihtaa alaa, jos nyt kävisi se pahin eli töitä ei uudelta alalta löydy, niin kyllä sieltä vanhasta ammatista töitä löytyy, ja olisitpa sentään saanut tauon niistä hommista ja sivistystä opinnoista.
[/quote]
Miten pystyit opiskelemaan kolmessa vuodessa maisteriksi?
Itsekin ajattelin, että hoitotyöhön voi aina palata, vaikka en todellakaan haluaisi. Onpahan joku takaportti työttömyyden sattuessa kohdalle.
ap (kuten myös nro 6)
Ilman muuta opiskelemaan, jäähän tosiaan aina se vanhakin ala siksi viimeiseksi vaihtoehdoksi. Aika hyvä tilannehan tuosta on yrittää jotain uutakin, oikeastaan et voi kuin voittaa :) Pahimmillaan palaat vanhaan (kunnes taas keksit jotain uutta), etkä kuitenkaan jää ns tyhjän päälle.
Mulla sukulainen kävi toisen alan koulun, mutta töitä ei löydy, joten jatkaa hoitoalalla. Onpahan kuitenkin toinenkin ovi raollaan, jos sieltä jotain pilkoittaisi jossain vaiheessa.
Miksi kaikki ovat niin vakuuttuneita, että hoitoalalta saa aina töitä? Eikö se kuitenkin mene niin, että jos kunnilla ja valtiolla ei ole varaa palkata hoitoalan työntekijöitä, niin sitten niitä ei vain palkata, vaikka tarvetta olisikin. Ja tällä hetkellä ei valtion tulevaisuus hyvältä näytä.
Yhteiskuntatieteet ovat ala josta ei kukaan maksa mitään. Akateemisten työttömyys on sitäpaitsi nousussa. Unohda moiset hörhöilyt ja ala opiskella joku kapean sektorin tekninen ala. Teknisesti osaaville kuten DI:t ja insinöörit löytyy aina työtä. Siihen päälle vielä joku suomalaisille harvinainen kieli, kuten kiina, venäjä tai arabia, niin voit sanella palkkasi ja työpaikkasi.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 17:12"]
Miksi kaikki ovat niin vakuuttuneita, että hoitoalalta saa aina töitä? Eikö se kuitenkin mene niin, että jos kunnilla ja valtiolla ei ole varaa palkata hoitoalan työntekijöitä, niin sitten niitä ei vain palkata, vaikka tarvetta olisikin. Ja tällä hetkellä ei valtion tulevaisuus hyvältä näytä.
[/quote]
Väestö ikääntyy todella kovaa vauhtia, joten jostain kuntien on vain ne rahat hoitajiin palkattava, vaikka talous olisi kuinka kuralla. Joten töitä löytyy taatusti aina hoitoalalta. Tsemppiä sinulle ap, olen miettinyt samaa kuin sinäkin :)
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 17:16"]
Yhteiskuntatieteet ovat ala josta ei kukaan maksa mitään. Akateemisten työttömyys on sitäpaitsi nousussa. Unohda moiset hörhöilyt ja ala opiskella joku kapean sektorin tekninen ala. Teknisesti osaaville kuten DI:t ja insinöörit löytyy aina työtä. Siihen päälle vielä joku suomalaisille harvinainen kieli, kuten kiina, venäjä tai arabia, niin voit sanella palkkasi ja työpaikkasi.
[/quote]
Oon kyllä vähän samaa mieltä siitä, että kannattaa ainakin olla tietoinen siitä, että yhteiskuntatieteitä opiskelemalla työnsaanti on todella epävarmaa ja yleensä sitäkin tehdään pätkissä ja stressataan uuden pätkän saantia. Tiedän monta yhteiskuntatieteistä valmistunutta, jotka valittelevat huonoa työtilannetta- voisi olla järkevämpää opiskella jotain "järkevää" ja sitten noita vähemmän työllistäviä esim. sivuaineena, varsinkin jos aikoo viisi vuotta opintoihinsa kuluttaa. Tosin mikä nykyään on enää varmasti työllistävä..todennäköisesti paremmin saisi kuitenkin töitä esim. lakimieheksi opiskelemalla.
Olen ollut töissä päiväkodissa, kotihoidossa, päivystyksessä, eri vuodeosastoilla... Perustyö on kuitenkin kaikissa samaa, joten työpisteen vaihdolla ei ole merkitystä. Niin ja lähihoitaja olen.