Kuka saattaa alttarille, jos oma isä on kuollut?

Ihan suomalaisen perinteen mukaan kävelet sen miehes kanssa sinne alttarille. Tuo tapa, että isä luovuttaa tyttären toisen miehen omaisuudeksi, on amerikkalaista höpötystä. Ole nainen, äläkä kauppatavara.

Veli, jos on sellainen. En tiedä etiketistä, mutta näin kuvittelisin. Voi sinne mennä yksinkin, tai sitten ihan sen oman tulevan aviopuolison kanssa. 

Etkö sinä itse osaa sinne kävellä?

En ole menemässä kirkossa naimisiin, mutta veljeni voisi luovuttaa minut vaikka vihkiminen olisi maistraatissa. Isäni on elossa, mutta sattuneista syistä ei kuulu elämääni. Veljeni sen sijaan on mulle maailman rakkain mies.

jep, näin ajattelinkin tehdä, mennä ihan itsekseni. Mutta mietinkin juuri tätä kliseetä, jossa isi saattaa tyttärensä avioon. Mut jossei ole isiä eikä veljiä, niin kuka? Eno? :D

mennä itsekseni tulevan mieheni luo, toki :D koska tähänkin joku olisi kohta tarttunut ;D

Veli, isäpuoli, isä, kummisetä, setä, enä, vaikka serkku. Kuka vaan itselle rakas :) Voihan se olla sinun tilanteessa vaikka äitisi. Miksi sen pitäisi just mies olla? Ei sua nyt kuitenkaan olla sinänsä "luovuttamassa" kenellekkään vaan saattamassa avioliittoon :)

Mun tyttären kohdalla olen samaa miettinyt. Hänen isänsä ei kuulu meidän elämään.

Suomessa on kaksi vahvaa vanhaa traditiota alttarille astelusta, toisessa isä luovuttaa morsiamen ja toisessa morsiuspari kävelee yhdessä koko matkan. Mielestäni tämä jälkimmäinen on arvokkaampi, tehdään yhteistä matkaa eikä tarvita kummallisia temppuiluja puolimatkassa. Sopii myös paremmin nykyaikaan, kun nainen on itsenäinen ihminen ja liittymässä toiseen vapaasta tahdostaan.

Kummallista olisi, jos joku muu luovuttaisi morsiamen kuin isä. Se korostaisi, että nainen ei voi tehdä naimapäätöstään itse, vaan tarvitaan kenenhyvänsä miespuolisen sukulaisen apua. Eli yhdessä alttarille.

Eno* siis 

Suomalaiseen luterilaiseen kulttuuriin ei kuulu morsiamen luovutus. Niin voidaan tehdä, mutta yleensä ev. lut. kirkossa papit suosittelevat, ettei tuollaista tapaa käytetä, koska puolisot ovat samanarvoisia ja solmivat liiton keskenään, omasta halustaan (ei esim. perheiden välisellä sopimuksella, kuten jossain muissa uskonnoissa). 

Mainitsemasi tapa tosin on yleistynyt viime vuosina Suomessa. Liekö elokuvilla ja tv-sarjoilla vaikutusta asiaan.

9: näin ajattelen minäkin. Satuin katsomaan romanttista amerikkalaista draamaelokuvaa, joissa siis kaikissa isi on aina paikalla. Siksi siis tämä :D

Eikös tästä ollut puhetta Victorian häiden yhteydessä? Ilmeisesti isäkin oli vastaan, mutta Victoria halusi kävellä isänsä saattamana. Eli ei todellakaan ole tuo edes perinne täällä suunnalla. Oma isäni on kuollut, mutta varmaan kävelisin mieheni kanssa alttarille, vaikka hän olisikin elossa.

http://kuninkaalliset.wordpress.com/2013/06/03/kuninkaalliset-haat-ruotsin-kruununprinsessa-victoria-ja-daniel-westling-osa-1/
"Kirkkoon kruununprinsessa asteli yhdessä isänsä kanssa. Monissa maissa hyvinkin perinteinen tapa, jossa isä luovuttaa tyttärensä sulhaselle, ei ole Ruotsissa perinne. Kruununprinsessan valinta nähtiinkin jopa naista alentavana ja keskustelu oli kiivasta. Tässäkin asiassa kruununprinsessa Victoria kuitenkin piti päänsä. Alttarille asti kuningas ei tytärtään kuitenkaan saattanut, vaan puolivälissä kirkon käytävää morsiamen rinnalle astui sulhanen."

 "Kansankulttuuriarkisto Folkkultursarkivetin merkintöjen mukaan molempia tapoja [isän saattaminen ja yhdessä käveleminen] astella vihkitoimitukseen on esiintynyt Suomessa koko 1900-luvun ajan."

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Yhä+useampi+morsian+saatetaan+sulhaselleen/1135257072156

Perheessäni ja suvussani on paljon pappeja, eivätkä he tietääkseni tapaa puuttua siihen, kumman tavan morsiuspari valitsee. Joo, töistä jutellaan kevyellä pintatasolla kotona.

t. 9

11, sen verran mitä suomalaista hääperinnettä ja sen historiaa tunnen, vedät nyt hieman mutkia suoraksi.

Mun biologinen isä ei kuulu perheeseen, mutta isäpuoleni on ollut aina mulle se oikea isä, ja hän saattoi mut alttarille. Tällä oli meille merkitystä nimenomaan vahvistamaan ja ehkä myös näyttämään ulospäin meidän vahvaa isä-tytär-sidettä. Tuo suomalaiseen perinteeseen kuulumaton "rituaali" voi toisinaan olla hyvin tärkeä, jos taas perhekuvio on sellainen ettei tällaiselle ole "tarvetta" niin pari voi varmaan kävellä alttarille yhdessä.

Jenkkihapatushääohjelmissa (esim. Hulluna häämekkoihin, jossa on näytetty vuosien varrella varmaan 150 vihkitilannetta) näkee aika usein äidin luovuttavan tyttären, jos isä on kuollut/muuten poissa.  Veikkaisin, että tapa on saanut alkunsa juutalaisista häistä, niissähän kumpikin vanhempi on saattamassa morsianta hääkatoksen alle. Jos isä on kuollut, niin sitten pelkästään äiti on saattanut tyttären. Mutta  olen huomannut, että kaikki pelkästään äidin saattelemat morsiamet eivät ole juutalaisia, näitä on ollut myös Hulluna Häämekkoihin Atlanta -ohjelmassa, jossa morsiamet ovat lähinnä jotain "etelän hihhuleita". :-D

Mietin, että miksei näin voisi tehdä Suomessakin sellaisissa tapauksissa, että isä on kuollut tai välit häneen ovat menneet, koska morsiamen luovutus on tosiaan Suomessa niin uusi tapa (vasta 80-luvulla ilmeisesti Charlesin ja Dianan häiden jälkeen levinnyt), ettei tästä ole varsinaista etikettiä päässyt muodostumaan.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 23:54"]

Suomalaiseen luterilaiseen kulttuuriin ei kuulu morsiamen luovutus. Niin voidaan tehdä, mutta yleensä ev. lut. kirkossa papit suosittelevat, ettei tuollaista tapaa käytetä, koska puolisot ovat samanarvoisia ja solmivat liiton keskenään, omasta halustaan (ei esim. perheiden välisellä sopimuksella, kuten jossain muissa uskonnoissa). 

Mainitsemasi tapa tosin on yleistynyt viime vuosina Suomessa. Liekö elokuvilla ja tv-sarjoilla vaikutusta asiaan.

[/quote] Kuitenkin sitten haissa on morsiamen ryosto eika kukaan hermostu!

Mutta pikku asiat palauttavat meidät maan pinnalle: hallissa kuului kello lyövän,se riitti. Käänsin katseeni pois kuusta ja tähdistä,avasin sivuoven  ja menin sisään.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 00:02"]

Perheessäni ja suvussani on paljon pappeja, eivätkä he tietääkseni tapaa puuttua siihen, kumman tavan morsiuspari valitsee. Joo, töistä jutellaan kevyellä pintatasolla kotona.

t. 9

[/quote]

Mieheni suvussa on myös pappeja, yksi heistä vihki meidät, eikä kyllä tosiaankaan tähän nimenomaiseen asiaan mitenkään puuttunut. Ja suvussa saatetaan olla aika suorapuheisia ja varmoja mielipiteistä. ;-)

[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 00:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 23:54"]

Suomalaiseen luterilaiseen kulttuuriin ei kuulu morsiamen luovutus. Niin voidaan tehdä, mutta yleensä ev. lut. kirkossa papit suosittelevat, ettei tuollaista tapaa käytetä, koska puolisot ovat samanarvoisia ja solmivat liiton keskenään, omasta halustaan (ei esim. perheiden välisellä sopimuksella, kuten jossain muissa uskonnoissa). 

Mainitsemasi tapa tosin on yleistynyt viime vuosina Suomessa. Liekö elokuvilla ja tv-sarjoilla vaikutusta asiaan.

[/quote] Kuitenkin sitten haissa on morsiamen ryosto eika kukaan hermostu!

[/quote]

Sekin on vasta 1900-luvun lopulla Suomeen rantautunut tapa samoin kuin hääleikit.