Mä en jaksa enää etsiä
Aina, siis AINA kun perheenjäsenilläni on joku hukassa. He ensimmäisenä kysyvät, äiti missä on se. Ja olettavat että osallistun etsintöihin. Itse etsivät silmämääräisesti, vähän siirtävät lehteä pinosta toiseen. Ja yleensä mä löydän sen tavaran juuri siitä missä sen pitäisikin olla, he eivät vaan osaa sitä siitä ottaa.
Mutta jos mulla on joku asia hukassa, erittäin harvoin on, eivät tikkua ristiin pistä sen löytymisen eteen. Koska mä kuulema löydän sen kuitenkin itse. Hiukan epäreilua mielestäni.
Ja kun tästä sanon täällä kotona, mulle suututaan.
Viimeksi tänä aamuna kiireessä etsittiin koululaisen äidinkielenkirjaa. Ja kukas sen löysikään. Paikasta, josta koululainen oli kuulema jo katsonut.
Kommentit (2)
No mä en enää etsi. Saatan vain sanoa vinkkejä mistä kannattaa katsoa, ja jatkan omia hommiani. Tai sanon että se on siellä minne olet sen jättänyt, en minä voi tietää missä se on/minne sen laitoit.
Laita sinäkin jatkossa informatiivinen otsikko, esim. tämä otsikkosi voisi olla tyyliin: "En enää jaksa etsiä muiden "kateissa olevia" tavaroita."
Tuolloin tiedän heti, ettei aihe kiinnosta minua, eikä mun kannata avata viestiä.
Onko tämä sinulle liian vaikeaa?
Ärsyttää, kun näitä otsikoita, joista ei voi päätellä aihetta on pilvin pimein.