Onko täällä sellaisia, jotka ovat unohtaneet kokonaisia vuosia elämästään?

Joo, tai lähinnä ne on fuusioitunu yhdeksi pitkäksi vuodeksi. Tätä ei varmaan haettu?

Minulta puuttuu muistoista pari vuotta elämästä juurikin lapsuudesta veljen kuoleman takia. En muista esimerkiksi ensimmäistä koulupäivää, ja muutenkin aika ennen kuin olin 10v on hämärää.

Parikymppisenä koin lähisuhdeväkivaltaa, ja pari vuotta puuttuu muistoista. Muistan tuolta ajalta omasta elämästä asiat niin kuin tuttava, tiedän opiskelleeni paikassa x, viettäneeni vapaa-aikaa henkilöiden y ja z kanssa, mutta en muista hetkiä, tunteita, enkä osaa laittaa tapahtumia kronologiseen järjestykseen. Joitakin vuosia sitten harkitsin hakevani keskusteluapua niiden aikojen tapahtumien vuoksi, mutta jätin hakematta juuri sen takia että muistikuvat tuolta ajalta on niin hämärät. Jollain tapaa hävetti ettei muista edes vuosilukuja.

Dissosiaatiohäiriö saa aikaan tollasta. Itselläni yks vuosi, jonka olin naimisissa ja koin silmitöntä väkivaltaa on jotenkin pyyhkiytynyt pois mielestä. Mieli suojelee mua.

Olen. Mulla parisuhdeväkivaltaa, ero ja lapsista eroon joutuminen kun isä alkoi kostaa eroa lapsilla aiheutti sen että muistikuvat ainakin viiden vuoden ajanjaksolta tosi hataria. 

Koko elämä muistuttaa mulla sellasta Turhapuron verkkopaitaa jossa vielä isompia reikiä joka paikassa. Kärsin aika traumaattisen lapsuuden ilmeisesti, ja ei oo muisti koskaan pelannu edes sen jälkeen hyvin. Aivot vaan menee pois päältä aina kun on stressaava kausi elämässä, eli vähän melkein aina.

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä muistuttaa mulla sellasta Turhapuron verkkopaitaa jossa vielä isompia reikiä joka paikassa. Kärsin aika traumaattisen lapsuuden ilmeisesti, ja ei oo muisti koskaan pelannu edes sen jälkeen hyvin. Aivot vaan menee pois päältä aina kun on stressaava kausi elämässä, eli vähän melkein aina.

Sama juttu mullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä muistuttaa mulla sellasta Turhapuron verkkopaitaa jossa vielä isompia reikiä joka paikassa. Kärsin aika traumaattisen lapsuuden ilmeisesti, ja ei oo muisti koskaan pelannu edes sen jälkeen hyvin. Aivot vaan menee pois päältä aina kun on stressaava kausi elämässä, eli vähän melkein aina.

Sama juttu mullakin.

Kiva kuulla, tai no ei oo kiva kuulla, että muillakin on. Hämmästyttää joka kerta, kun esim useita vuosia nuorempi serkku saattaa kertoa yhteisistä lomista jotain hämmästyttävällä tarkuudella, ja ite on että aijaa, olenko mä sielläkin ollut mukana :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä muistuttaa mulla sellasta Turhapuron verkkopaitaa jossa vielä isompia reikiä joka paikassa. Kärsin aika traumaattisen lapsuuden ilmeisesti, ja ei oo muisti koskaan pelannu edes sen jälkeen hyvin. Aivot vaan menee pois päältä aina kun on stressaava kausi elämässä, eli vähän melkein aina.

Sama juttu mullakin.

Kiva kuulla, tai no ei oo kiva kuulla, että muillakin on. Hämmästyttää joka kerta, kun esim useita vuosia nuorempi serkku saattaa kertoa yhteisistä lomista jotain hämmästyttävällä tarkuudella, ja ite on että aijaa, olenko mä sielläkin ollut mukana :D

Jep, mun sisko  kertoo jotain tarinaa lapsuudesta tai nuoruudesta ja mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään. 

Mulla puuttuu todella paljon, tuntuu, etten muista mitään! Tosi hullua, kun perheenjäsenet muistelevat, meikäläinen ihan huuli pyöreänä, ai jaa, tuollaistakin on ollut? Mitään traumaa ei ole, johtuu ihan muusta, mutta mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä muistuttaa mulla sellasta Turhapuron verkkopaitaa jossa vielä isompia reikiä joka paikassa. Kärsin aika traumaattisen lapsuuden ilmeisesti, ja ei oo muisti koskaan pelannu edes sen jälkeen hyvin. Aivot vaan menee pois päältä aina kun on stressaava kausi elämässä, eli vähän melkein aina.

Sama juttu mullakin.

Kiva kuulla, tai no ei oo kiva kuulla, että muillakin on. Hämmästyttää joka kerta, kun esim useita vuosia nuorempi serkku saattaa kertoa yhteisistä lomista jotain hämmästyttävällä tarkuudella, ja ite on että aijaa, olenko mä sielläkin ollut mukana :D

Jep, mun sisko  kertoo jotain tarinaa lapsuudesta tai nuoruudesta ja mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään. 

Harmittaa kyllä. Esim. edellämainittu serkku tuntui muistavan esim mun isästä (aika nuorena kuollut) paljon selkeitä ja iloisia juttuja kesiltä kuin minä itse. Tuli melkein kade. Haluaisin myös muistaa hänet terveenä ja onnellisena.

No on. Otetaan vaikka vuosi 2016. Mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään koko tuolta vuodelta. Vuodesta 2017 muistan YHDEN asian mikä tapahtui, kaikki muu on pyyhkiytynyt pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä muistuttaa mulla sellasta Turhapuron verkkopaitaa jossa vielä isompia reikiä joka paikassa. Kärsin aika traumaattisen lapsuuden ilmeisesti, ja ei oo muisti koskaan pelannu edes sen jälkeen hyvin. Aivot vaan menee pois päältä aina kun on stressaava kausi elämässä, eli vähän melkein aina.

Sama juttu mullakin.

Kiva kuulla, tai no ei oo kiva kuulla, että muillakin on. Hämmästyttää joka kerta, kun esim useita vuosia nuorempi serkku saattaa kertoa yhteisistä lomista jotain hämmästyttävällä tarkuudella, ja ite on että aijaa, olenko mä sielläkin ollut mukana :D

Jep, mun sisko  kertoo jotain tarinaa lapsuudesta tai nuoruudesta ja mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään. 

Harmittaa kyllä. Esim. edellämainittu serkku tuntui muistavan esim mun isästä (aika nuorena kuollut) paljon selkeitä ja iloisia juttuja kesiltä kuin minä itse. Tuli melkein kade. Haluaisin myös muistaa hänet terveenä ja onnellisena.

Ymmärrän erittäin hyvin. Mä olen nähnyt vaan valokuvia missä olen mummoni kanssa, mutta mitään muistikuvia mulla ei mummosta ole. Ei ensimmäistäkään. En todellakaan tajua mistä tämä johtuu. Ja just toi että kokonaisia vuosia puuttuu muistista.  Onkohan tälle jotain virallista syystä/diagnoosia mistä tää johtuu? Ei ole aikaisemmin tullut mieleenkään että muillakin vois olla tällaista, kun tuntuu että itse on ainoa joka ei muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä muistuttaa mulla sellasta Turhapuron verkkopaitaa jossa vielä isompia reikiä joka paikassa. Kärsin aika traumaattisen lapsuuden ilmeisesti, ja ei oo muisti koskaan pelannu edes sen jälkeen hyvin. Aivot vaan menee pois päältä aina kun on stressaava kausi elämässä, eli vähän melkein aina.

Sama juttu mullakin.

Kiva kuulla, tai no ei oo kiva kuulla, että muillakin on. Hämmästyttää joka kerta, kun esim useita vuosia nuorempi serkku saattaa kertoa yhteisistä lomista jotain hämmästyttävällä tarkuudella, ja ite on että aijaa, olenko mä sielläkin ollut mukana :D

Jep, mun sisko  kertoo jotain tarinaa lapsuudesta tai nuoruudesta ja mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään. 

Harmittaa kyllä. Esim. edellämainittu serkku tuntui muistavan esim mun isästä (aika nuorena kuollut) paljon selkeitä ja iloisia juttuja kesiltä kuin minä itse. Tuli melkein kade. Haluaisin myös muistaa hänet terveenä ja onnellisena.

Ymmärrän erittäin hyvin. Mä olen nähnyt vaan valokuvia missä olen mummoni kanssa, mutta mitään muistikuvia mulla ei mummosta ole. Ei ensimmäistäkään. En todellakaan tajua mistä tämä johtuu. Ja just toi että kokonaisia vuosia puuttuu muistista.  Onkohan tälle jotain virallista syystä/diagnoosia mistä tää johtuu? Ei ole aikaisemmin tullut mieleenkään että muillakin vois olla tällaista, kun tuntuu että itse on ainoa joka ei muista.

En oo koskaan tullu ajatelleeks. Ite oon vaan pistänyt kaiken stressitilassa olevien aivojen piikkiin (ne kun tekee mitä sattuu ja voi aiheuttaa vaikka mitä, kuten tiedetään). Olis mielenkiintoista, jos sille olis myöskin joku oma diagnoosi, "aivosi ovat nöyhtää" -diagnoosi tms.

Vuosi, jolloin äitini kuoli, oli kyllä sellainen, että en muista siitä paljon mitään.

Minä haluasiin unohtaa kaikki vuodet ilman av:ta

mies52v

Mun elämää ei tapahtunut juuri mitään kun olin 16-34 vuotias joten ei ile ollut tarvetta muistaa omaa elämää niiltä ajoilta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla puuttuu todella paljon, tuntuu, etten muista mitään! Tosi hullua, kun perheenjäsenet muistelevat, meikäläinen ihan huuli pyöreänä, ai jaa, tuollaistakin on ollut? Mitään traumaa ei ole, johtuu ihan muusta, mutta mistä?

Sama täällä. Aivot rappeutuu, luulen että vanhempana iskee muistisairaus.

Työskentelin kovan paineen alla perintötoimistossa muutaman vuoden. Koko ajan piti oppia uusia järjestelmiä ja seurata lakeja ja sitä kuraa ja vihaa jota tuli sekä firman sisältä että asiakkailta.

No, hirvee stressi ja unettomat yöt veivät muistoista muutaman vuoden mennessään, eivätkä aivotkaan ole enää palautuneet, vaikea enää oppia uutta, keskittyä tai muistaa oikeastaan yhtään mitää, ei ihan loppuun rutistettiin tämä työntekijä ennen pois heittoa.

Muistan parista vuodesta vain, että istuin välillä itkemässä ruokatauolla autossa.