12v tekee minut oikeasti hulluksi!!!!!!!!!!!!
Jos sillä on asia josta se on päättänyt jankuttaa niin sehän jankuttaa vaikka päivän putkeensa.
Jankkaa, jankkaa ja jankkaa jankkaamisesta päästyään.
Parin tunnin jälk tuntuu siltä että voisin kuristaa koko kakaran!!!!
Vaatii perusteluja ja syitä esim jos kielletty jotain ja vaikka se perustelu ja syy olisi useampaan kertaan annettu niin silti jankkaa.
En jaksa:´´(
Kommentit (12)
Voisiko olla mahdollista, että lapsella olisi Aspergerin oireyhtymä? Kannattaisi mielestäni tutkia, ainakin käytös hieman viittaa siihen suuntaan.
Perustelujen vaatiminen on fiksua. Se ei ole jankuttamista. Sulla on älykäs lapsi.
Hei, oletkohan yliväsyneet? Teini-iässähän oman ajattelun ja itsenäistymisen (ja henkisen irrottautumisen perheestä) kuuluukin alkaa.. Vai haluatko,että nurkissasi asuu joskus nelikymppinen aikamiespoika tai ikäneito ? Teinien etuaivolohkon kypsyys ei kuitenkaan ole vielä aikuisen tasolla, joten käytös on hyvin teineille tyypillistä. Lisäät teinillesi vastuita omista hommista (esim.oma pyykkihuolto jne.) Ja onnistuneen vastuunkannon myötä teini "tienaa"itselleen lisää vapauksia vähitellen, kun pystyy osoittamaan, että on luottamuksen arvoinen. Aikuisen tehtävä on ohjata lasta, myös niitä jankkaajia. Jos esim. Raha-asioista tulee kiistaa teinin oma osa-aikatyö tms. ja itse hankittu palkka opettaa usein rahan arvon paremmin, kuin vanhempien kukkarolla roikkuminen.
No, onko ne syyt oikeita, vai keksitkö jotain typerää, tyyliin: "koska mä käsken niin" tai "koska sä olet lapsi ja mä aikuinen, niin mä määrään"? Tällaista oli meillä, kun olin lapsi ja inhosin niitä idioottimaisia vastauksia.
Kaikilla se on sama ongelma. Kun aikuinen kieltää jonkun asian ja siihen nyt ei ihan jotain hirmu hienoa selitystä ole, alkaa se jankkaus.
Vaikka meillä, lapsi kysyy saako meille tulla joku kaveri yökylään. Periaatteessa mitään hyvää syytä ei ole ja silti sanon ei. No sitten alkaa jankkaus, miksei? Mitä siihen sanon? Ei vaan nyt käy.
Oikeesti lapsi ja sen kaveri ei mua edes haittaisi, niillä menee oikein kivasti yhdessä ja lapsilla on omat huoneet, ei ne mua häiritse. Se EI vaan tulee ekana sanottua, ilman sen kummempia mietintöjä. Ymmärrän oikein hyvin lasta, sillä miksi kiellän?
Olenkin oppinut sanomaan "kyllä", sillä monasti se EI tulee ihan turhaan.
12 vuotiaat nyt vaan on tollasia, ei se loputtomiin kestä. Yleensä jankuttavat kun ovat väsyneitä/nälkäisiä, tai kurja päivä koulussa, muiden 12 vuotiaiden kanssa, ei niillä ole helppoa. A. Wahlgrenin Lapsikirjasta löytyy hyvät ohjeet tästäkin "selviämisestä".
minua koulussa työskentelevänä ainakin VITUTTAA lapset joille ei voi sanoa "koska minä sanon niin". MINÄ olen vanhempi, ja MINÄ olen auktoriteetti tälle lapselle, joten hänellä ei ole oikeutta puhua minulle näin. kyllä vanhempi tietää paremmin, ja siihen lasten tulisi luottaa!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 16:56"]
minua koulussa työskentelevänä ainakin VITUTTAA lapset joille ei voi sanoa "koska minä sanon niin". MINÄ olen vanhempi, ja MINÄ olen auktoriteetti tälle lapselle, joten hänellä ei ole oikeutta puhua minulle näin. kyllä vanhempi tietää paremmin, ja siihen lasten tulisi luottaa!
[/quote]
Oletko näitä väkivaltaisia persuopettajia?
No ei ole Asperger-lapsi, kumma miten heti ollaan lykkäämässä kaikenmaailman diagnooseja.
Sen sijaan älykäshän tuo on, siitä ei ole epäilystäkään, koulussa kaikki aineet ja kielet 9½-10 ja lukee erittäin paljon, kaikki lehdetkin mitä meille tulee ahmii samantien (n.10 lehteä miinus minun "hömppäni" joihin ei tietty koske).
Poikalapsi kyseessä.
Ja sitten kun ei vastaus tai reaktio tyydytä niin saa lisää vettä myllyynsä ja on niin hapan (ja sitäkin kestää tuntikaupalla) ettei maailmassa ole niin paljoa sitruunoita että ne riittäisi kys happamuuteen:/
ap
Meillä kaksi kpl samanlaisia... olen ottanut sen linjan, että kun olen kerran kieltänyt ja siinä yhteydessä syyn esittänyt, en enää ala selittelemään. Sanon vaan että asia on loppuunkäsitelty, tästä on turha vängätä yhtään enempää. Enkä sitten vastaa mitään kun kuitenkin vänkäävät.
Olen huomannut että se, mikä murrosiässä yleensä tökkii, ei ole lapsen "sekopäisyys" vaan vanhempien kalkkeutuneisuus.
Arvaan ettei jankkaamisessa ole kyse lainkaan siitä asiasta, jota jankkaa, vaan jostain muusta.
Kun lapsi kasvaa, myös vanhemman on kasvettava. Lapsi ihmettelee maailmaa, vanhempi on lyönyt asenteensa lukkoon. On ihan oikein ettei lapsi ota vastauksia annettuina.
älä huomioi sen jankkausta, älä mene mukaan keskusteluun. Ei järkeilyä, perusteluja, kieltoja, ei yhtään mitään. Vain silloin kskustelet, kun kommunikaatio on fiksua. ja tärkein asia on se ettet koskaan taivu jankkauksen johdosta.