Milloin ryyppääminen ja juhliminen lakkasi olemasta sulle tärkeää?

Ei ole ikinä ollut tärkeää. En olisi varmaan mihinkään mennyt ellei kaveri olisi välillä halunnut. Ikinä ei olkeastaan kännejä olla kunnolla juotu. Pari kertaa itsellä mennyt oksentamiseen, mutta nykyään en erehdy sellaiseen. Ikä nyt 23.

Toivottavasti juhliminen ei lakkaa olemasta koskaan minulle tärkeää. Alkoholiakin tykkään välillä käyttää, eikä siitä ole koskaan seurannut mitään ongelmia. Olen nyt 35-vuotias.

Ei oo vielä lakannut. Välillä taukoa kun lapset olivat pieniä mutta nyt jaksaa taas bilettää :D

N33

Ensimmäisen kerran joskus 28-vuotiaana. Sain lapset 31-vuotiaana ja muutamaan vuoteen ei kiinnostunut. sitten menin työpaikkaan, jonka kulttuuriin juhliminen ja erilaiset tapahtumat kuuluivat ja tuli muutama vuosi säännöllisen epäsäännöllisesti juhlittua. 

Tänä kesänä aloin harrastamaan ratsastusta uudelleen ja vuokrasin hevosen. Ei voisi vähempää kiinnostaa juhliminen tai baarit.

Ehkä n. 33-vuotiaana.

Olen aina ollut enemmän sitä tyyppiä, joka on bileissä juttelemassa syvällisiä keittiössä/tupakkapaikalla (enkä itse polta)/hiljaisessa nurkassa parin-kolmen muun samanhenkisen kanssa, kun tanssimassa siellä pöydällä. Ja alkoholihan  tunnetusti parantaa keskustelun laatua, ainakin keskustelijoiden mielestä. :-D

Mutta siis muutaman vuoden kaikki juominen on tuntunut jo aika väsyneeltä. Olen mm. suosiolla skippaillut pikkujouluja, ja viimeisistä ns. ilmaisen viinan, joissa olin marraskuussa, lähdin ennen iltakymmentä. Tulinkin sitten raskaaksi melko pian tuon jälkeen, joten minulla on ollut hyvä syy olla juomatta myös niissä muutamissa kotibileissä, joissa olen käynyt.

Bileitä tuli harrastettua opiskeluaikoina, eli viimeksi reilut 10 vuotta sitten. Sanoisin, että ehkä silloin lakkasi olemasta tärkeää, ikää oli 25 v. Ikinä en ole ollut mikään bilettäjätyyppi, nykyään en edes juo, joten miksi kävisin baareissakaan. Tapaan kavereita mieluummin muualla. Olen tylsä vanhus. 

Ryypännyt en ole koskaan. Alkoholi on kyllä tärkeää, toki ilmankin pärjäisin.

Juhlimassa käyn reilu kolmikymppisenä silloin tällöin, lähinnä siis silloin kun joku kutsuu. On se yhä "tärkeää" mutta ei nyt mitenkään elämää sanele, voin jättää menemättäkin jos siltä tuntuu.

28 jatkaa...

luinkin vasta nyt muut vastaukset... En ole asunut aikuisiällä Suomessa, joten en ole kai "juhlinut" ikinä. Siis en ole ryypännyt jossain baarissa. Itselle juhliminen tarkoittaa sitä, että on juhlat ja siellä tavataan tuttuja. Sellaista siis harrastan kun on juhlille aihetta, ja tykkään itsekin pitää juhlia.

Alkoholia nautin yleensä noin kerran viikossa, yhden pienen siiderin tai lasin viiniä. Juhliessa saattaa sitten mennä kaksikin.

Sori 25, väärä peukku. Piti peukuttaa ylös eikä alas.. :)

En ole oikein ikinä tykännyt ryypätä tai juhlia. Siis en tykkää jostain syystä yhtään edes alkoholittomista juhlista, tyyliin perhejuhlat, häät, joulut jne. Nuorempana paketin itseni kohteliaisuudesta osallistumaan, nykyään käyn velvollisuudesta parissa tärkeimmistä juhlista ja muut skippaan. 

Ainoa kiva poikkeus jotkut tosi pienet illanistujaiset, joissa vaan muutama ennestään tuttu ihminen eikä erityisiä pukeutumispaineita. Ei lahjoja, teemoja eikä mitään ihmeellisempää tarjottavaakaan. Sit taas jotkut kotibileet tai perhejuhlat, joissa pieneen tilaan on ängetty liikaa ihmisiä joista osa vielä tuntemattomia, on mulle ihan painajaista. 

Jotenkin tosi helpottavaa kun enää ei ole sellaista sosiaalista painetta bbileitä kuin parikymppisenä ja vuorotyö ansiosta mulla on myös hyvä alibi perhejuhlien välttelyyn. Sinällään mulla on kyllä hyvät välit sukuun, perhettään näen usein, mut vain paria ihmistä kerrallaan, jolloin oikeasti ihmisten seurasta voi nauttiakin ja jopa keskustella kunnolla ilman kauheaa hälinää. 

Siinä kun olin juuri täyttäny 20v.Vajaa vuosi tuli biletettyä joka viikonloppu,mutta sitten loppui kiinnostus kuin seinään.Samat tyypit viikonlopusta toiseen,samoissa baareissa,ei vain jaksanut enää kiinnostaa.

Ne eivät koskaan ole minulle olleet tärkeitä. Menen mielelläni nukkumaan iltaisin yhdeksältä enkä voi millään ymmärtää miksi jotkut vapaaehtoisesti haluaisivat valvoa pidempään!? 

Ja päivä on täysin pilalla jos ei herää aamulla seitsemätä. En voi sietää saamattomia ihmisiä, jotka nukkuvat pidempään oli krapula tai ei!

Ja en pidä siitä olotilasta jonka alkoholi aiheuttaa. Joskus voin ottaa lasin punaviiniä ja sitten kaduttaa kun yöunet meni pilalle (rauhaton uni).

28 v, kun vihdoin viimein löysin miehen joka todella tarkoitti sitä ettei tykkää riekkua baareissa ja haluaa viettää rauhallisia koti-iltoja, käydä teatterissa ja tehdä muuta järkevää. Sitä ennen pyörin ihan väärissä porukoissa ja jouduin polttamaan siltoja takanani, mutta elämänlaatu parani roimasti.

Siitä hetkestä lähtien, kun löysin aviomieheni, joka ei ole viinamäen miehiä. Saunakaljakin jäi pois. Biletys on silti muutaman kerran vuodessa paikoillaan ja viiniä on kiva ottaa kahdestaan tai ystävien seurassa silloin tällöin.

Ehkä noin 21 vuotiaana. Tai ei se siihenkään asti ollu mitenkään tärkeää, mutta silti sitä tuli harrastettua säännöllisesti.

Silloin kun olin 18, ei ollut hauskaa enää kun baariin pääsi ihan laillisestikin ja ei ollut jännitystä muutenkaan missään, menin töihin ja tein niin kovin töitä ettei enää sitten tarttekaan tehdä.

m37

Juhlieminen ei ole loppunut.

Oln nyt 57 ja yhä rakastan juhlien järjestämistä. 

Ryyppääminen sen sijaan ei ole koskaan kiinostanut.

Ei ole vielä lakannut. Olen 35. En ole koskaan käynyt montaa kertaa viikossa ulkona, tai edes joka viikko, en edes opiskeluaikoina, mutta kyllä se vieläkin on hauskaa pari kertaa vuodessa harrastettuna.

n. 20 vuotiaana. Tosin ei se nyt koskaan mitenkään tärkeää ole ollut. Nyt 25vuotiaana tuntuu välillä aika ulkopuoliselta kun harvoin jaksan lähteä mihinkään rellestämään. siis jos vertaan ystäviini.

Onneksi on muutamia kavereita, joilla on lapsia niin voi hyvillä

mielin viettää lauantai-iltaa kakkavaipparallissa :D

En ole koskaa liiemmin pitänyt juhlimisesta. Teininä kun muut ryyppäsivät niin minä pidin hauskaa selvin päin. Joskus on tullut käytyä baarissa niin että olen muutaman juonut mutta en ole humalassa kuitenkaan ja lähinnä olen vaan tanssimassa käynyt. Konserteissa ja illanistujaisissa olen yleensä selvin päin mutta hauskaa on silti. Ja nyt olen 28v ja kolme lasta, jotka kummasti vievät intoa edes valvoa yli kymmeneen iltasin.