Milloin ryyppääminen ja juhliminen lakkasi olemasta sulle tärkeää?
Kommentit (52)
n.66 vuotiaana. Tajusin olevani vanha ja tylsä.
Merkitys väheni huomattavasti, kun sain ensimmäisen lapseni 31-vuotiaana. Tottakai vielä välillä täytyy päästä juhlimaankin, muttei läheskään yhtä usein,kuin ennen.
Kun muutin omaan vuokra-asuntooni 22 vuotiaana, pois solusta. Olin riekkunut silloin kuusi vuotta ja rahaa mennyt aivan liikaa turhaan. Ällötys tuli nopeasti ja sen jälkeen en ole baareja ja ravintoloita harrastanut, tuskinpa tulen harrastamaankaan. Nyt olen 39 vuotias.
24 vuotiaana kun sain ensimmäisen lapseni. Kävin pari kertaa bilettämässä kavereiden kanssa kun lapsi oli jo reilun 1 ikäinen, mutta ei se ollut enää mun juttu vaikka ennen rakastin biletttämistä. Nyt ootan toista ja olen niin onnellinen. Ei krapuloita eikä morkkiksia, raha säästyy ja elämä hymyilee. :)
Ei se ole koskaan ollut tärkeää. Hauskaa se oli ja on vieläkin, riippuen porukasta. Aika harvakseltaan siihen aikaa. Huonolla porukalla tai ravintolassa se ei ole edes hauskaa.
20 v. Oon nyt 22 ja en ymmärrä miksi tuhlaisin rahaa juomiseen. Kyllä juon noin kerran kolmeen kuukauteen, mutta mieluummin olen juomatta. Johtuu kai siitä että humalan sijaan tulee morkkis ja paha olo kun tietää että huomenna on yksi päivä hukkaan heitetty krapulassa. Teen mieluummin vaikka kouluhommia, opiskelen yliopistossa..
Tämä on kysymys, johon on vaikea vastata! Mä oon ottanut ensikännit seiskaluokalla, ja sen jälkeen mulla on ollut useampia vaiheita, jolloin humala ei ole houkuttanut - ensimmäinen vaihe ehti olla jo 15-vuotiaana!
Yökerhoissa käymisestä en ole koskaan piitannut, mutta baareissa olen kyllä juossut, tosin aika vähäisessä määrin. Koti- ja opiskelijabileistä oon tykännyt.
Olen nyt 33-vuotias äiti, eikä mua ihan hirveästi nappaa baarit ja juopottelu, mutta tykkään ottaa muutaman kavereiden kanssa ja voisinhan mä baariinkin mennä, jos tilaisuus tulisi.
Ehkä mun pitäisi vastata, että ryyppääminen ja juhliminen ei oo koskaan ollut mulle hirveän tärkeää, vaikka oon molempia harrastellutkin, mutta alkoholin siivittämä juhlinta ei edelleenkään ole menettänyt merkitystään elämässäni.
Ei enään kun asun avoliitossa ja yksi lapsikin on. olen 34v. Tulee käytyä enään vain kerran viikolla ja viikonloppuisin ravintolassa.
Kun sain elämääni muuta sisältöä 29-vuotiaana
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 15:14"]
Kun sain elämääni muuta sisältöä 29-vuotiaana
[/quote]
Ai sun mielestä ei voi tehdä monia asioita elämässään? Joko juhlia tai keskittyä muuhun? Mä teen sekä että! N40
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 15:14"]
Kun sain elämääni muuta sisältöä 29-vuotiaana
[/quote]Uskot siis, että alle 29-vuotiaalla ei voi olla muuta sisältöä elämässään kuin juhliminen ja ryyppääminen?
Ensimmäisen kerran kun täytin 19 vuotta. Jostain 16-vuotiaasta eteen päin meni viikonloput aika vauhdikkaasti ja hohto katosi kun siitä tuli laillista. Vuoden verran jaksoin pyöriä baareissa, mutta pikkukaupungissa ne oli nopeasti nähty ja alkoi tympiä. Silloin vähensin juhlimista huomattavasti. Kävin enää siksi että oli hyvät bileet, en siksi että oli viikonloppu.
Toinen vaihe tuli 23-vuotiaana. Silloin kuvioissa oli poikaystävä, jota alkuhuuman jälkeen kiinnosti enemmän juhliminen kuin minä. Suutuspäissäni jätin poikaystävän sekä alkoholin. Oli tarkoitus pitää tipatonta vain seuraavaan juhannukseen asti, mutta eipä se silloin enää maistunutkaan.
Nyt olen 31 v. ja juon pari lasillista vuodessa, humalassa en ole ollut kahdeksaan vuoteen.
Eipä ole koskaan ollut tärkeää. Kerran 16-vuotiaana kaverin luona juotiin viinaa humalaan asti, mulla iski heti aivan järkyttävä krapula, siis jo sen juomisen aikana jota kesti korkeintaan pari tuntia. Kaveri söi kännipäissään banaanin, oksensi sen vessan lattialle, ja sit heräs sieltä kaikki paikat banaanimöhjössä :) Ei ole sen jälkeen kiinnostanut pätkääkään, mitään hyvää oloa ei ole koskaan viinasta tullut, jos otan pari kolme drinkkiä, alkaa vaan väsyttää, enkä ole enää hyvää seuraa kuten selvinpäin.
Ryyppääminen ja juhliminen ei ole koskaan ollut minun juttuni. Ryyppääminen ei ole innostanut koskaan. Minun elimistöni on sellainen, ettei se suostunut ottamaan vastaamaan alkoholia kuin aivan vähäisiä määriä. Sitten tuli stoppi. En ole koskaan pystynyt juomaan itseäni humalaan. Tosin ei minulla ole ollut siihen mitään haluakaan. Siinä tulee kuvaan omituinen tylsä luonteeni. Olen kuulemma ihan liian kunnollinen tosikko, kun haluan juhliakin selvin päin. Häpeäisin silmät päästäni, jos minun pitäisi seuraavana päivänä kysellä, mitä edellisenä iltana tapahtui ja miten mokailin, jos mokailin. Viime vuosina juhlimiset ovat jääneet vähiin. Osasyynä lienee se, että 15 vuotta sitten lopetin alkoholin käytön kokonaan. Kahvi on nykyisin vahvin "päihteeni" ja sitäkin kuluu nykyisin vähemmän kuin ennen.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 15:09"]
Ei enään kun asun avoliitossa ja yksi lapsikin on. olen 34v. Tulee käytyä enään vain kerran viikolla ja viikonloppuisin ravintolassa.
[/quote]
Enää???? Tuo että olet äiti ja käyt kaksi kertaa viikossa, joka viikko baarissa, on todella, todella paljon! Toivottavasti ymmärsin väärin.
Ehkä n. 25-vuotiaana, samoihin aikoihin kun opinnot päättyivät. Tähän tietysti vakutti jo ihan pelkästää se, että bilemahdollisuudet rajautuivat aika tehokkaasti, ei ollut mitään halvan viinan opiskelijabileitä. Niin vähitellen se sitten jäi.
23-24-vuotiaana, kun olin umpirakastunut. Onneksi olen edelleen, 10 vuotta myöhemminkin. Mutta juhlitaan sitä joskus edelleenkin, tosin ei yhtä railakkaasti kuin silloin.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 15:09"]
Ei enään kun asun avoliitossa ja yksi lapsikin on. olen 34v. Tulee käytyä enään vain kerran viikolla ja viikonloppuisin ravintolassa.
[/quote]
Enää???? Tuo että olet äiti ja käyt kaksi kertaa viikossa, joka viikko baarissa, on todella, todella paljon! Toivottavasti ymmärsin väärin.
[/quote]
Itseasiassa viikonloppuisin tarkoittaa perjantaita, lauantaita ja tasareita sunnuntaille.
Noin 16-vuotiaana.