vanhat vanhemmat
Mulla on muutama ystävä, joilla on sama huoli: vanhat vanhemmat. Heidän ikääntymisensä tuottaa surua ja ahdistusta juuri siinä iässä, jossa lapsen pitäisi saada keskittyä omaan työhönsä ja perheeseensä.
Mutta omien vanhempien rapistuminen ja sairastelu painaa mieltä. Tuntuu että heitä pitää olla koko ajan auttamassa ja vahtimassa. Saati kun toinen, yleensä äiti, jää leskeksi. Usein vanhoilla on vain yksi lapsi.
Sekin vielä. Ajatellessaan vanhempien vääjäämätöntä kuolemaa, lapsi tietää jäävänsä ilman perhepiiriä.
Monet eivät näy perustavan omaa perhettä.
Näitä asioita voisi miettiä, jos seniorina vauvakuume iskee.
50+ isät ovat itsekkyydessään arvostelun alapuolella. Aikuinen 20-30-vuotias tarvitsisi vielä ajantasalla olevaa toimintakykyistä vanhempaa. Lapsenlapsilta jää puuttumaan ilo nauttia isovanhempien seurasta.
Monelle mummi ja ukki ovat elämän tärkeimpien ihmisten joukossa.
Tällaisia mietteitä. Juttelin kaverini kanssa, joka syyttelee itseään kun ei koronan takia saa edes tavata 80-vanhempiaan. Hänellä on omiakin huolia. Selvää on että vanhemmista ei ole avuksi. Veli olisi, mutta ei juuri maisemissa.
Kommentit (6)
Mulla on tuo tilanne. Asun Helsinkissä. Työt, koulut, harrastukset, elämä, koti on täällä.
Ollut 12 vuotta.
Isä oli 45, äiti 43 kun synnyin. Ei sisaruksia. Ei serkkuja. Yksi dementoinut mummi.
Välimatkaa 200 kilsaa.
Asiat eivät suju, kyllä minä sen sujun. Apua ei pyydetä kuin multa. Naapureitakin on, mutta eihät sitä kehtaa.
Näjöjään vanhetella arvostelukyky sakkaa.
Ehdotuksiin muutosta saa naurut.
Älkää tehkö lapsia vanhana.
3 on ehdoton järkevä yläraja.
Olen 54 v. ja leski äitini 79 v.
Pitäisi saada keskittyä omaan perheeseen ja työhön.
Vierailija kirjoitti:
Olen 54 v. ja leski äitini 79 v.
Pitäisi saada keskittyä omaan perheeseen ja työhön.
25 v oli äitisi kun sinut sai eli ihan ok ikä. Eri asia jos olisi ollut 40 v
Se ilo isovanhempien läsnäolosta voidaan myös evätä ihan ilkeyttään.
Taas iski tää tehkää lapset teineinä -hullu...
Aika hoitaa, eli ns. poistuva ongelma.