Lue keskustelun säännöt.
Kun katson itsestäni kuvia parikymppisenä,
30.08.2013 |
näen kauniin ja hoikan nuoren naisen. Tuolloin pidin itseäni rumana ja läskinä. Kun nyt katson peiliin, näen taas rumaa ja läskiä. Olen nyt 33-vuotias. Mahdankohan 43-vuotiaana katsella kuvia itsestäni kolmikymppisenä ja ihmetellä, miksen iloinnut ulkonäöstäni?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu! Muistan yhdenkin valokuvan nähtyäni että ajattelin auts mikä läski ja ruma. Nyt kun näen sen olen ollut TYRMÄÄVÄ! Uskomatonta, siis mikä läski?? Ei grammaakaan ylimääräistä missään. On sitä ihminen hullu. Parasta siis nauttia vaan tästä mitä on :)
SAMA JUTTU. 15 kiloa sitten pidin itseäni ällöttävänä läskinä, aina piti vielä vähän pudottaa painoa. Nyt, kun oikeasti sitä ylimääräistä on (lievä ylipaino, ei pue minua kyllä yhtään) niin olisin onnellinen, jos näyttäisin siltä kuin vielä pari vuotta sitten. Nyt olen vaan pöhöttynyt ja tursuileva! :(
Juuri näin!
Jos olet vielä kolmenkympin puolella, niin iloitse ulkonäöstäsi. Kun neljäkymppiä tulee mittariin, niin kaikki rupsahtaa, ihan kaikki. Aineenvaihdunta hidastuu, maan vetovoima vetää puoleensa niin poskia kuin rintojakin. Ja kukaan mies ei katso sinua kahta kertaa...
Vähän sama täällä. Tosin en rumana pitänyt itseäni silloinkaan, mutta en nähnyt itseäni niin viehättävänäkään. Nyt kun katson peiliin, niin ajattelen, että olen ihan ok, mutta kaikki muut on silti "upeita", mitä mä en tod jne. Toisaalta en ole kovin ulkonäkökeskeinen ihminen, vaan pyrin ajattelemaan, että se nyt on ihan okei miltä mä näytän, kun en kuitenkaan jaksa/pysty asialle mitään muutosta tekemään. En meikkaa, olen natural, ja 40v. Mua aina luullaan kymmenen vuotta nuoremmaksi, se helpottaa.
Todennäköisesti! :) Alahan nauttia elämästäsi ja itsestäsi!