Miten te osaatte aina olla niin tyynejä?

13 kirjoitti juuri kuten itse ajattelen. Tämä yhdistää minua ja miestäni myös. Olemme kyllä huomanneet, että jossakin määrin kohteliaisuus jopa kahlitsee välillä, mutta kun nyt tähän on havahduttu, yritämme keksiä tapoja ilmaista myös vaikeimpia negatiivisia asioita.

Se ei tarkoita sitä, että pitäisi edelleenkään huutaa tai täräyttää päin näköä ikäviä asioita, mutta niistäkin pitäisi oppia puhumaan. Sen lisäksi, että on lupa sanoa, on oltava myös sietokykyä vastaanottaa toisen mielipiteet loukkaantumatta ja vetäytymättä mykkäkouluun.

Osasin minäkin riehua ja olla "temperamenttinen" tuoreena äitinä,  mutta kaipa ihminen kypsyy elämänsä ajan, kun vain tahtoo. Lapset eivät ole tarvinneet ikinä aresteja eikä takavarikkojakaan, koska auktoriteetti on tullut rahallisesta johdonmukaisuudesta. Lasten ymmärrys syistä ja seurauksista on kehitynyt keskustelemalla ja kuuntelemalla heitä.

Minä huutelen aina tätä samaa täällä joka ketjussa, mutta suosittelen taas jokaiselle Tunne Lukkosi -nimistä kirjaa. Auttaa tosi tosi paljon ymmärtämään sekä omia että toisen käytösmalleja ja tunteita, sekä muuttamaan ja hallitsemaan niitä.