Lue keskustelun säännöt.
Yhtäkkiä herännyt viha eksiä kohtaan. Miksi?
19.08.2020 |
En oikein ymmärrä tätä. Minulla oli noin viisivuotinen suhde, jossa ehdimme suunnitella jo häitäkin. Suhteessa tein abortin, koska mies ei halunnut lasta, mutta kuvittelen olevani sinut asian kanssa. Erostamme on liki vuosikymmen, ja meni vuosia, kun ajattelin että hän oli minulle paras mies enkä nähnyt hänessä mitään ongelmaa. Nyt aivan viime aikoina, ehkäpä vuoden aikana, on mieleen alkanut pulpahdella asioita, jolloin hän kohteli minua kylmästi tai huonosti. Ja nyt jotenkin jälkikäteen tunnen paljon vihaa. En tiedä, mitä hän nykyään tekee tai missä asuu, eikä sinällään edes kiinnosta. En vain ymmärrä näitä tunteita.
Samanlaisia tunteita herättää edellinen eksäni, jonka kanssa olin tosin vain vajaa puoli vuotta. Pidin häntäkin täydellisenä miehenä, ja meni pitkään päästä hänestä yli. Nyt tunnen vihaa. En ymmärrä tätä lainkaan.
Käsitän eroprosessin suruprosessina, jossa käydään kaikki vaiheet läpi ja saatetaan junnata tai sahata edestakaisin vaiheiden välillä, mutta minä olen näiden suhteiden surutyöt jo tehnyt ja saattanut loppuun. En ymmärrä, mistä nämä tunteet yhtäkkiä pulpahtivat. En tiedä, pitäisikö ne tunteet tuntea vai yrittää unohtaa koko juttu. Kumpikaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.
Kommentit (33)
Katkeruus on se sana, joka tuli ensimmäisenä mieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrität vihalla peittää kaipuuta ja surua koska haluat edelleen olla heidän kanssaan. Tuttu tunne.
Vierailija kirjoitti:
Yrität vihalla peittää kaipuuta ja surua koska haluat edelleen olla heidän kanssaan. Tuttu tunne.
En todellakaan haluaisi olla heidän kanssaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität vihalla peittää kaipuuta ja surua koska haluat edelleen olla heidän kanssaan. Tuttu tunne.
En todellakaan haluaisi olla heidän kanssaan enää.
Niinhän sitä haluaisi ajatella ettei tarvisi tuntea surua. Suru paljon kauheampi tunne kuin viha.
t. psykologi
No kyllä vihan tunne on ihan normaali eroprosessissa. Miksi itse en tuntisi esimerkiksi vihaa exääni kohtaan, kun hän valehteli ja petti ja oli etsinyt jo toisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität vihalla peittää kaipuuta ja surua koska haluat edelleen olla heidän kanssaan. Tuttu tunne.
En todellakaan haluaisi olla heidän kanssaan enää.
Niinhän sitä haluaisi ajatella ettei tarvisi tuntea surua. Suru paljon kauheampi tunne kuin viha.
t. psykologi
Tuolla logiikalla minun pitäisi sitten varmaan vihata kuolleita läheisiäni oikein olan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet itse muuttunut ihmisenä. Elämä menee sykleissä ja nyt sinä olet kasvanut.
Joten ajattelet näistä muistoista ja miehistä eri tavalla kuin entinen minäsi ajatteli.
Tämä on ihan ok. Ei näihin ajatuksiin tarvitse liittyä voimakkaita negatiivisia tunteita.
Alat pikkuhiljaa heräämään tämän maailman todellisuuteen.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität vihalla peittää kaipuuta ja surua koska haluat edelleen olla heidän kanssaan. Tuttu tunne.
En todellakaan haluaisi olla heidän kanssaan enää.
Niinhän sitä haluaisi ajatella ettei tarvisi tuntea surua. Suru paljon kauheampi tunne kuin viha.
t. psykologi
En ole samaa mieltä. Jos muistelen jotain kuolleita, ja tunnen surua, niin muistan kuitenkin hyvätkin hetket ja tunnen niistä kiitollisuutta ja iloa.
Psyko,
eiku Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität vihalla peittää kaipuuta ja surua koska haluat edelleen olla heidän kanssaan. Tuttu tunne.
En todellakaan haluaisi olla heidän kanssaan enää.
Niinhän sitä haluaisi ajatella ettei tarvisi tuntea surua. Suru paljon kauheampi tunne kuin viha.
t. psykologi
Tuolla logiikalla minun pitäisi sitten varmaan vihata kuolleita läheisiäni oikein olan takaa.
Kuolema on täysin eri asia kuin ero. Kuolema ei synnytä samanlaista katkeruutta, erossa paljon helpompi keksiä syitä olla vihaisia exille ettei tarvisi tuntea sitä surua kun edelleen kaipaa niitä hyviä aikoja ennen pettämisiä jne. Ihminen on edelleen olemassa muttet voi olla hänen kanssaan. Monelle kaipuu käy sietämättömäksi ja sitten keksitään syitä olla vihaisia ettei tarvisi tuntea surua. Yllättyisit kuinka monen potilaan kanssa tämä lopulta selviää.
Esimerkkinä pettäminen, loistava tekosyy vihalle. Henkilö kuitenkin kaipaa kipeästi niitä onnellisia aikoja exän kanssa eikä voi sietää sitä surun tunnetta. Siksi ajatukset keskittyy jatkuvasti sen pettämistapahtuman ympärille jotta voi tuntea vihaa peittämään surua.
t. psykologi
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vihan tunne on ihan normaali eroprosessissa. Miksi itse en tuntisi esimerkiksi vihaa exääni kohtaan, kun hän valehteli ja petti ja oli etsinyt jo toisen?
Mutta nämä asiat ei ole tuoreita. Tuntuu ihan absurdilta tuntea näin asioista, jotka tapahtuivat vuosia sitten. Toki joitain asioita sain tietää vasta jälkikäteen, mutta osaa asioista en vuosiin pitänyt minään ja nyt yhtäkkiä hirveä raivo.
Toisaalta olen ehkä joutunut opettelemaan rajojen vetämistä viimeisen parin vuoden aikana enemmän kuin aiemmin, ja nyt sitten näen etenkin tuossa yhdessä suhteessa todella paljon rajattomuutta ja suoranaista hylkäämistä. Jännä juttu, että olin vuosikausia aivan lääpälläni siihen mieheen. Ja tein vaikka mitä myönnytyksiä, jotka eivät nyt tulisi kuuloonkaan. Eikä olisi silloinkaan pitänyt tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska et olekaan ainutlaatuinen.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
Ja sinä olet huonokäytöksinen kiusaaja ja muiden lyttääjä. Säälittävä ihminen.
Kasvat ihmisenä ja tajuat aiemmin olleesi idiootti. Ihan normaalia naisilla. Siinä 50 paikkeilla järkeä vasta alkaa löytymään, kun hormonitoiminto tasaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität vihalla peittää kaipuuta ja surua koska haluat edelleen olla heidän kanssaan. Tuttu tunne.
En todellakaan haluaisi olla heidän kanssaan enää.
Niinhän sitä haluaisi ajatella ettei tarvisi tuntea surua. Suru paljon kauheampi tunne kuin viha.
t. psykologi
Tuolla logiikalla minun pitäisi sitten varmaan vihata kuolleita läheisiäni oikein olan takaa.
Kuolema on täysin eri asia kuin ero. Kuolema ei synnytä samanlaista katkeruutta, erossa paljon helpompi keksiä syitä olla vihaisia exille ettei tarvisi tuntea sitä surua kun edelleen kaipaa niitä hyviä aikoja ennen pettämisiä jne. Ihminen on edelleen olemassa muttet voi olla hänen kanssaan. Monelle kaipuu käy sietämättömäksi ja sitten keksitään syitä olla vihaisia ettei tarvisi tuntea surua. Yllättyisit kuinka monen potilaan kanssa tämä lopulta selviää.
Esimerkkinä pettäminen, loistava tekosyy vihalle. Henkilö kuitenkin kaipaa kipeästi niitä onnellisia aikoja exän kanssa eikä voi sietää sitä surun tunnetta. Siksi ajatukset keskittyy jatkuvasti sen pettämistapahtuman ympärille jotta voi tuntea vihaa peittämään surua.
t. psykologi
Joutavaa pazkaa. Hlvetissä ihmiset on kus.i.päitä ja that´s it.
Ap:n tuntemukset ovat ihan oikeita, mitä sinä Rotta yrität vääristellä
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska et olekaan ainutlaatuinen.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
Ja sinä olet huonokäytöksinen kiusaaja ja muiden lyttääjä. Säälittävä ihminen.
Ja sinä et ?
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vihan tunne on ihan normaali eroprosessissa. Miksi itse en tuntisi esimerkiksi vihaa exääni kohtaan, kun hän valehteli ja petti ja oli etsinyt jo toisen?
Mutta nämä asiat ei ole tuoreita. Tuntuu ihan absurdilta tuntea näin asioista, jotka tapahtuivat vuosia sitten. Toki joitain asioita sain tietää vasta jälkikäteen, mutta osaa asioista en vuosiin pitänyt minään ja nyt yhtäkkiä hirveä raivo.
Toisaalta olen ehkä joutunut opettelemaan rajojen vetämistä viimeisen parin vuoden aikana enemmän kuin aiemmin, ja nyt sitten näen etenkin tuossa yhdessä suhteessa todella paljon rajattomuutta ja suoranaista hylkäämistä. Jännä juttu, että olin vuosikausia aivan lääpälläni siihen mieheen. Ja tein vaikka mitä myönnytyksiä, jotka eivät nyt tulisi kuuloonkaan. Eikä olisi silloinkaan pitänyt tulla.
Humpuukkia sinä olet oppinut
Zinc
Mutta ehkäpä jotkut tarvitsee tuon reitin, kun taas voit luopua humpuukistasi
Samaa täällä. Nuorena olin kiltti ja muiden tarpeet meni edelle. Minua oli helppo hyväksikäyttää monella tavalla. Niihin aikoihin tuli kova porno ja kuulemma kaikki teki niin. Nytkin aivan hirveä viha, miksi suostuin, en saanu omaisuuttani takaisin yms.
Mutta se oli silloin. Silloin toimin sillä tiedolla mikä silloin oli. Nykyään ihmistuntemus on kehittynyt, luotan itseeni ja vaistoihini.
Vaikeinta on antaa itselle anteeksi, että tuhlasi aikaa läpimätään mieheen.
Vihata voi välillä, mutta siitä on myös osattava päästää irti. Ja mennä eteenpäin.
Et ole jos esiin tulee yhä. Sen lisäksi et ole enää sama ihminen kuin viime käsittelyn aikaan. Uutta minääsi, joka on kehittyneempi, ottaa asiat päähän eri kantilta.