Ystävien merkitys elämässä?

Pohjimmiltaan ihminen on yksin. Tai puolison kanssa. En oikeastaan haikaile niitä nuoruuden päivä, kun ystäviä oli enemmän. Oli kadehtimista, loukkaantumista ja jotkut  takertuivat niin kuin omaa elämää heillä olisi lainkaan. Jotkut itkivät, kun lähtikin jonkun toisen ystävän kanssa jonnekin tapahtumaan, niinkuin ystävyys olisi joku avioliitto.

Oikein hyvä ystävä tai vaikka sisarus on sellainen, joka vaikka muuttaa ulkomaille ja kun hän palaa, niin jatketaan kuin mitään paussia ei olisikaan ollut.

Menetät. Hyvät ystävät ovat elämän suola.

Ap:n kertomus kuullostaa tutulta, paitsi että itse olen aiemmin yrittänyt etsiä ystäviä ja minä olen se, jota naiset ovat ghostanneet. Älkää kiltit tehkö sitä, vaan sanokaa mieluummin ystävällisesti ja kunnioittavasti suoraan, jos ette jostakin syystä halua toisen ystävyyttä. Se katoaminen ja ohittaminen sattuu hirveästi. :( Tämän takia en enää yritäkään löytää ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomus kuullostaa tutulta, paitsi että itse olen aiemmin yrittänyt etsiä ystäviä ja minä olen se, jota naiset ovat ghostanneet. Älkää kiltit tehkö sitä, vaan sanokaa mieluummin ystävällisesti ja kunnioittavasti suoraan, jos ette jostakin syystä halua toisen ystävyyttä. Se katoaminen ja ohittaminen sattuu hirveästi. :( Tämän takia en enää yritäkään löytää ystävää.

Jep, tiedän toimivani todella törkeästi :/ Mulla on morkkis kyllä, mutta syvässä istuu myös se ajatus, että teoillani ei kuitenkaan ole mitään merkitystä / musta ei kuitenkaan välitetä, joten ghostaaminen tms. ei haittaa kun alun perinkin olen ollut yhdentekevä. - ap

Ystäviä minulla on 2kpl. En osaa miettiä elämää ilman heitä. Toinen on ollut elämässäni syntymästä asti, vähän kuin sisko olisi ja toinenkin jo yli 20 vuotta.

Näiden lisäksi on työkaveriporukka, josta ainakin yhdestä henkilöstä on muodostumassa oikea ystävä.

Ystävät luovat turvaa ja tukea elämään. Voi puhua asioita joista mies ei ole kiinnostunut tai voi ymmärtää. Voi kysyä mielipidettä asioihin elämässä. Voi puhua mistä vaan, voi jakaa kaikki ilot ja surut. Ja on tottakai hirveän hauskaa yhdessä. Ystävien kanssa on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Vaikka rakastan miestä, niin olen kiitollinen hänen ystävistään, ettei minun tarvitse kuunnella niitä iän ikuisia autonkorjausturinoita.

Toki omista jutuista voi puhua tuttujen kanssa tai anonyymisti palstoilla, mutta on se erilaista ystävien kanssa. Tutuille ei ainakaan niin voi avautua.

Ja tietää, että aina on joku paikka mihin voi mennä. Toiselle minun ystävistä on kolme lasta, jos soittaisi nyt, että tullaan teille asumaan, niin kehottaisin hakemaan ilmapatja kaupasta ja alkaisin keittää puuroa iltapalaksi lapsille.

Taidamme kaikki olla erilaisia. Minulla ei ole yhtään ystävää enkä kaipaa sellaisia. Rasitun siitäkin, että naapuri liian usein haluaa vaihtaa ajatuksiaan. Ihmisten tekemiset eivät kiinnosta. Riittävästi seuraa näistä netin palstoista: saa sanoa tai kuunnella sen verran, kuin haluaa ja poistua toiseen postiin.

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä minulla on 2kpl. En osaa miettiä elämää ilman heitä. Toinen on ollut elämässäni syntymästä asti, vähän kuin sisko olisi ja toinenkin jo yli 20 vuotta.

Näiden lisäksi on työkaveriporukka, josta ainakin yhdestä henkilöstä on muodostumassa oikea ystävä.

Ystävät luovat turvaa ja tukea elämään. Voi puhua asioita joista mies ei ole kiinnostunut tai voi ymmärtää. Voi kysyä mielipidettä asioihin elämässä. Voi puhua mistä vaan, voi jakaa kaikki ilot ja surut. Ja on tottakai hirveän hauskaa yhdessä. Ystävien kanssa on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Vaikka rakastan miestä, niin olen kiitollinen hänen ystävistään, ettei minun tarvitse kuunnella niitä iän ikuisia autonkorjausturinoita.

Toki omista jutuista voi puhua tuttujen kanssa tai anonyymisti palstoilla, mutta on se erilaista ystävien kanssa. Tutuille ei ainakaan niin voi avautua.

Ja tietää, että aina on joku paikka mihin voi mennä. Toiselle minun ystävistä on kolme lasta, jos soittaisi nyt, että tullaan teille asumaan, niin kehottaisin hakemaan ilmapatja kaupasta ja alkaisin keittää puuroa iltapalaksi lapsille.

Kuullostaa aivan ihanalta. Tuo olisi minun unelmani. En vain ole yrityksistä huolimatta onnistunut samassa. Toisaalta hyvä puoli tässä on se ettei tarvitse pettyä, jos sattuukin jotain ja ei saakaan apua, kuten ajatteli saavansa, koska ei ole ketään keneltä kysyä.

Monille ystävättömille, kuten minulle, tämä palsta on hyvin tärkeä. Täällä saa käydä monenlaisia keskusteluja itselle sopivaan aikaan.

No on kokemusta elämästä sekä ystävillä että ilman niitä, ja ei voi muuta sanoa kuin että elämä ystävien kanssa on aivan h*lvetisti parempaa elämää kuin ilman ystäviä. Ei mulla vieläkään älyttömästi ystäviä ole, mutta jotain kuitenkin, ja tuntuu ihan erilaiselta elää kun elämässä on jotain pysyvää ja stabiilia, ja joka tuottaa mielihyvää. Onnekkaita ovat ne, joilla on ollut koko elämänsä ajan paljon läheisiä ystäviä. 

Itsellä ollut paljon vaikeuksia elämässä nuoresta alkaen mm. työttömyyttä,sairautta jne. ja kyllä ovat lopulta viimeisimmätkin "ystävät"kaikonneet. Että enää en kyllä ketään edes päästä "ystäväkseni",hyvänpäiväntuttuja voin ohimenne moikata jossain, jos tielle osuvat sattumalta. Näköjään turha odottaa apua ja tukea keneltäkään vaikka itse olisi sitä vilpittömästi ja omien voimiensa kustannuskella antanut sitä heille ensin vuosikaudet. Ja tosiaan naisten ystävyyssyhteissa tuntuu aina olevan ihmeellistä kadehtimista, selkäänpuukotuksia, juoruilua selän takana, arvostelua, kontrolloivaa mustasukkaisuutta jne. että sitäkään en enää katselisi ja jaksaisi kyllä. No, oppia ikä kaikki todellakin. 

a. pyytävät henkistä tukea

b. pyytävät palveluksia

c. vertailevat itseään ja saavutuksiaan sinuun

d. pyytävät sinua seuraksi, kun eivät halua liikkua ulkona yksin

e. käyvät luonasi syömässä

f. olettavat, että sinulle voi valittaa ja marmattaa mistä vaan elämän pienestä vastoinkäymisestä

g. kritisoivat valintojasi elämässäsi ja muistavat hehkuttaa, kuinka heillä menee hyvin

Nii-in, pärjäisi sitä ilmankin.

Niin ja vielä se, että koira tai muu lemmikki korvaisi ainakin itselleni loistavasti iystävyys/hmissuhteet, koska lemmikin puolelta se ystävyys ,rakkaus ja uskollisuus on vilpitöntä, ihan muuta kuin petollisten ihmisren kanssa. Toki se lemmikki on sitten myös täysin sinun armoillasi, että sulla pitää olla sille vakaa,turvallinen koti ja sitoutuminen hoitamaan sitä hyvin (myös taloudelliset resurssit siis kunnossa esim. lemmikin sairastumisen varalle!)noin 15-20 vuotta eläimestä riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomus kuullostaa tutulta, paitsi että itse olen aiemmin yrittänyt etsiä ystäviä ja minä olen se, jota naiset ovat ghostanneet. Älkää kiltit tehkö sitä, vaan sanokaa mieluummin ystävällisesti ja kunnioittavasti suoraan, jos ette jostakin syystä halua toisen ystävyyttä. Se katoaminen ja ohittaminen sattuu hirveästi. :( Tämän takia en enää yritäkään löytää ystävää.

Jep, tiedän toimivani todella törkeästi :/ Mulla on morkkis kyllä, mutta syvässä istuu myös se ajatus, että teoillani ei kuitenkaan ole mitään merkitystä / musta ei kuitenkaan välitetä, joten ghostaaminen tms. ei haittaa kun alun perinkin olen ollut yhdentekevä. - ap

Jos ajattelet, että miltä se ghostaus sinusta itsestäsi tuntuisi, jos olisit sen uhri, niin ehkä se auttaa näkemään sen yli? Lämmöllä sanon ap, että älä jumita itse itseäsi tuohon itsesäälin kuoppaan. Tottakai sinusta välitetään ja teoillasi on merkitystä, kuten nyt vaikka se ghostaus satuttaa toisia. Yritä nähdä se kaikki pienikin hyvä mitä sinulla on elämässäsi ja jatka rohkeasti eteenpäin. Rakenna itse elämästäsi itsellesi sopiva ja mukava. Katkeruus on salakavala seuralainen, pyri pääsemään sellaisesta eroon, vaikka terapiassa. Koita nähdä mahdollisuuksia rajoitteiden sijasta. Nämä siis lämmöllä halusin sanoa sinulle. Kyllä sinä pystyt siihen, uskon sinuun.

Aikasyöppöjä.