Ensimmäiseen ammattiin yli 30-vuotiaana?

Mielenkiinnosta, mikä tuo ala on? En millään keksi.

Mutta ainahan voi opiskella uutta tai siirtyä alalta toiselle! Minä olen tuossa samassa ajassa ehtinyt opiskella valmiudet (korkeakoulututkinnon) neljälle eri alalle. En tietenkään sen vuoksi, että siitä olisi hyötyä työllistymisen kannalta, vaan sen vuoksi, että olen pitänyt opiskelusta ja asiat ovat kiinnostaneet. Monillakin aloilla on tapahtunut isoja muutoksia, tietynlaiset työt loppuneet lähes kokonaan Suomesta, mutta ihmisiä voi aina uudelleenkouluttaa ja siirtää toisiin tehtäviin.

Oikein mietin, mikä alasi voi olla. Ainoa, mikä tulee mieleen, on puunjalostus ja erityisesti paperiteollisuus.

En halua kertoa alaani, koska se on kutistunut niin pieneksi, että minut voitaisiin tunnistaa täällä kertomani perusteella. Joku samalla alalla oleva voi nytkin jo tunnistaa. Se ei ole mikään tällainen helposti mieleen tuleva. Alan rakennemuutoksesta ei ole puhuttu julkisuudessa oikeastaan mitään; ketään ei tunnu kiinnostavan.

En halua vaihtaa toiselle alalle kesken kaiken juuri kun olen oppinut tämän alan kuviot ja minulla on sentään jonkinlainen mahdollisuus menestyä yrittäjänä tai sitten hyvä mahdollisuus työllistyä ulkomailla. Peruskoulu oli minulle sellaista kidutusta, että olen todennäköisesti jotenkin traumatisoitunut niistä vuosista. Ajatus helposta ja tylsästä työstä tuntuu täysin sietämättömältä ja todennäköisesti tappaisin itseni ennemmin kuin lähtisin sellaiselle alalle. Tämä ei ole ylimielisyyttä, vaan olen aivan tosissani. En kestä elää sillä tavalla, joten nykyinen alani tai jokin vastaava yhtä vaikea on minulle ainoa järkevä vaihtoehto. Toivon, että tätä tietä minustakin tulee kohtapuoliin tuottava osa yhteiskuntaa.

Lopuksi vielä kaikille miinustajille pahoittelut siitä, että olen olemassa.

2

Valmistuin hallintotieteiden maisteriksi 30-vuotiaana ja sain heti vakipaikan ja sillä tiellä olen ollut kohta 10-vuotta, talousalalla asiantuntijana. Tätä ennen olin vain opiskellut, eikä työkokemusta ollut kuin yhdestä harjoittelusta opiskeluajalta. Nainen joka ei siis ole koskaan tehnyt paska duunia, jos siis tätä nykyistä ei lasketa, tätä ei vaan oikein pidetä edes oikeana työnä.

Minä valmistuin 30 vuotta täyttäneenä.

Elämä peruskoulussa ja lukiossa oli minulle aivan liian helppoa, joten valitsin tietoisesti sellaisen ammatin, josta en tiennyt mitään ja jonka opiskelemisen tiesin olevan minulle haasteellista. Kyseessä on lisäksi ala, joka on koko opiskeluaikani ollut suuren murroksen kourissa ja hyvää vauhtia uudistumassa kokonaan. Minun kannaltani näistä lähtökohdista on seurannut mm. seuraavaa:

- en halunnut valmistua normaaliajassa, koska pidin siinä tilanteessa tarjolla olevia työpaikkoja epävarmoina ja ennustin, että monia niistä ei olisi olemassakaan enää 10 vuoden kuluttua (olin oikeassa), joten venytin valmistumista niin pitkälle kuin suinkin jaksoin opiskelijaelämää,

- opintosisällöt eivät ole olleet lainkaan ajan tasalla, joten koska olen halunnut oppia oikeasti relevantteja asioita, olen joutunut tekemään paljon ylimääräistä työtä itsenäisesti virallisen opintosuunnitelman ulkopuolella,

- ala on minulle niin haastava, että minun ei olisi myöskään kannattanut hakea ulkomailta tasokkaampaa ja ajanmukaisempaa koulutusta, koska todennäköisesti en olisi pystynyt oppimaan asioita riittävän hyvin niin nopeasti.

Työllistymisessä on haasteita lähinnä tämän käynnissä olevan murroksen vuoksi. Työllistyisin halutessani hyvinkin helposti, mutta en halua töihin niihin paikkoihin joissa tämä onnistuisi, koska en näe että niissä edessäni olisi kovin lupaava tai pitkä ura. Ala muuttuu koko ajan enemmän ja suuri osa näistä yrityksistä ei näytä pysyvän muutoksessa mukana. En halua lähteä töihin paikkaan, jossa joutuisin vetämään kivirekeä perässäni. Toisaalta uudella mallilla toimivia yrityksiä ei ole vielä juuri ollenkaan olemassa. Jos haluaisin töihin sellaiseen, kaikki vaihtoehdot olisivat ulkomailla. Työllistyminen olisi suhteellisen helppoa näinkin, mutta en ole toistaiseksi halunnut muuttaa pois Suomesta.

Tästä syystä olen päätynyt aloittamaan oman yrityksen. Onnistumiseni riippuu kovasti siitä, kuinka nopeasti alamme muutos lopulta tapahtuu. Voi olla, että olen liian aikaisin liikkeellä enkä vain saa toimintaa kannattavaksi, koska aika ei ole vielä kypsä. Jää nähtäväksi! Varasuunnitelmana minulla on tällä hetkellä se ulkomaille töihin lähteminen.

Valmistuin juristiksi 30-vuotiaana (opiskelin ensin toista alaa yiopistossa ja vaihdoin sitten oikikseen 25v.), ekaan vakiduuniin pääsin saman tien. Mitään vaikeuksia ei ole ollut työllistyä erittäin hyvin, eikä eroa urakehityksessä ihan hirveesti huomaa niihin verrattuna, jotka valmistuivat nuorempina. :) Nyt olen kohta 36 ja odotan esikoista. Nykyisestä työstäni tykkään erittäin paljon ja sinne on varmasti kiva palata äitiysloman jälkeen. 

ei ihan, mutta vähän sinnepäin. Valmistuin yliopistosta 34 vuotiaana, mutta olin kyllä jo ollut työssä ko. alalla (kyseessä rahoitusala), ilman varsinaista koulutusta ja alemmissa tehtävissä, mutta kuitenkin vuosikausia. Mutta sain koulutusta vastaavaa työtä jo opiskeluaikana, ja valmistuttani jatkoin siinä. Nyt olen 46 v, palkka on moninkertaistunut siitä mitä se oli aiemmin, ja muutenkin työasiat ovat oikein hyvin.

Lääkäreissä on kolmikymppisenä valmistuneita. Ennen lääkistä moni on opiskellut pari vuotta vaikkapa kemiaa, ja lääkiksen ovet ovat auenneet lähempänä 25-ikävuotta. Koulutus kestää vähintään kuusi vuotta.

Isäni valmistui lääkäriksi 33-vuotiaana,innostui opiskelemaan vasta aikuisena kun kyllästyi hanttihommiin :)

Ei uskoisi että paskaduunari lähtee ja pääseekin lääkikseen,mutta näin vaan tapahtui.

Jos opiskelee työllistävän tutkinnon, varmaan joku hoitsu tai juristi, niin ei sillä ole merkitystä oletko ollut lähikaupan kassalla kesällä 99 vai kesästä 99 kesään 09.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 15:08"]

Onko täällä tai tunnetko ketään lapsetonta, joka olisi valmistunut ensimmäiseen ammattiinsa (tai saanut työllistävän korkeakoulututkinnon) yli 30-vuotiaana? Millaisia asioita oli taustalla ja työllistyikö hyvin?

[/quote]

mun sisareni sai ensimmäisen korkeaulututkintonsa (alemman) yli kolmekymppisenä. Työssä hän oli jo kauan ennen tuota ja sen taki se tutkintokin vähän viivästyi. Oli siis näitä it- alan ihmisiä, joilta ei tutkintoja kyselty, eikä opiskelu hirveästi kiinnostanutkaan. Hyvin on ollut tissä valmistumista ennenja jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 12:07"]

Jos opiskelee työllistävän tutkinnon, varmaan joku hoitsu tai juristi, niin ei sillä ole merkitystä oletko ollut lähikaupan kassalla kesällä 99 vai kesästä 99 kesään 09.

[/quote]

Todellakin sillä on merkitystä. :) Hyvät työihmiset voivat ongelmitta vaihtaa alaa, hakea ja päästä uuteen koulutukseen, päästä sinne, omaksua asiat, valmistua tehokkaasti. Näinhän tässäkin ketjussa kirjoittavat todistavat. :)

Sitten taas ne, jotka ovat olleet töissä viimeksi kesäällä 99 ja sen jälkeen lusmuilleet kotona, eivät kyllä enää siirry työelämään, vaikka heihin vuonna 2013 pumpattaisiin mitä tahansa kursseja, määrärahoja tai juristin koulutuksia. 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 12:07"]

Jos opiskelee työllistävän tutkinnon, varmaan joku hoitsu tai juristi, niin ei sillä ole merkitystä oletko ollut lähikaupan kassalla kesällä 99 vai kesästä 99 kesään 09.

[/quote]

Todellakin sillä on merkitystä. :) Hyvät työihmiset voivat ongelmitta vaihtaa alaa, hakea ja päästä uuteen koulutukseen, päästä sinne, omaksua asiat, valmistua tehokkaasti. Näinhän tässäkin ketjussa kirjoittavat todistavat. :)

Sitten taas ne, jotka ovat olleet töissä viimeksi kesäällä 99 ja sen jälkeen lusmuilleet kotona, eivät kyllä enää siirry työelämään, vaikka heihin vuonna 2013 pumpattaisiin mitä tahansa kursseja, määrärahoja tai juristin koulutuksia. 

[/quote]

Jos saa käytyä yliopiston läpi, kertoo se melkoisesta kyvykkyydestä. Harva siihen tietenkään lusmuilun jälkeen pystyy. Mutta siis ei sen hanttihommakokemuksen perään kukaan kysele kun on se tutkinto.

Eivät kaikki, jotka valmistuvat yli 30-vuotiaina, ole sitä ennen "lusmuilleet" kotona. Itse loukkaannuin vaikeasti auto-onnettomuudessa vähän päälle kaksikymppisenä opiskelijatyttönä. Toipuminen oli todella pitkän ja kivisen tien takana, siihen sitten päälle vaikea masennus. Mutta enpäs jäänyt "oleskeluyhteiskunnan nojatuoliin", suoritin korkeakoulututkinnon ja työllistyin hyvin. Ilmeisesti täällä edelleen arvostetaan sisukkuutta:) Minun onnekseni, kun ei elämä mennytkään niin kuin Strömsössä...

Miksi olen saanut noin paljon miinusta?

Kysyy kakkonen.

Vastaan kakkoselle. Minulla ei ainakaan ole ollut mahdollisuutta tuollaiseen opiskelujen venyttämiseen ja työn kartteluun. Valmistuin 23-vuotiaana alalle, joka ei sitten työllistänytkään, mutta sain onneksi töitä toiselta alalta. Töitä on ollut pakko tehdä, jotta saa rahaa. Ja nyt kun on iso perhe, on töitä pakko tehdä elättääkseen perheensä (yhdessä miehen kanssa). 

Minusta tuntuu oudolta, ehkä hieman ylimieliseltä, että olet noin vain voinut seurailla alan kehitystä ikäänkuin ulkopuolisena. Miksi et vain ottanut jotain duunia, alkanut tehdä töitä ja jos työt loppuu siinä yrityksessä, vaihtanut toiseen?

Minun on ainakin todella vaikea eläytyä tilanteeseesi.

Niin, ja luin myös lasten lahjakkuusketjua ja olen itsekin lahjakas.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 09:13"]

Vastaan kakkoselle. Minulla ei ainakaan ole ollut mahdollisuutta tuollaiseen opiskelujen venyttämiseen ja työn kartteluun. Valmistuin 23-vuotiaana alalle, joka ei sitten työllistänytkään, mutta sain onneksi töitä toiselta alalta. Töitä on ollut pakko tehdä, jotta saa rahaa. Ja nyt kun on iso perhe, on töitä pakko tehdä elättääkseen perheensä (yhdessä miehen kanssa). 

Minusta tuntuu oudolta, ehkä hieman ylimieliseltä, että olet noin vain voinut seurailla alan kehitystä ikäänkuin ulkopuolisena. Miksi et vain ottanut jotain duunia, alkanut tehdä töitä ja jos työt loppuu siinä yrityksessä, vaihtanut toiseen?

Minun on ainakin todella vaikea eläytyä tilanteeseesi.

Niin, ja luin myös lasten lahjakkuusketjua ja olen itsekin lahjakas.

[/quote]

Kiitos vastauksestasi!

Olen tehnyt opintojen ohessa hanttihommia mahdollistaakseni "roikkumisen". Perheen perustamista olen venyttänyt näihin päiviin asti (olen nyt jo reippaasti yli 30). Sekin ehkä kertoo jotain tilanteen vakavuudesta. Helpolla en ole päässyt. Minulla ei ole yli kymmeneen vuoteen ollut kunnon lomaa eikä yleensä edes vapaita viikonloppuja.

Jos olisin valmistunut ajallaan ja ottanut vain jonkin duunin, olisin sen loputtua päässyt lähinnä toiseen samantapaiseen. Kuten sanoin, ne duunit loppuvat Suomesta kohta kokonaan. Sitten kun ne loppuvat, niitä tehneet ihmiset eivät saa alalta enää mitään töitä, koska ala muuttuu niin nopeasti ja dramaattisesti tällä hetkellä. Ymmärrän että tätä ei varmaan oikein voi ymmärtää sellainen, joka ei ole kokenut vastaavaa murrosta omalla alallaan.

2