Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihastus jatkua ystävyytenä?
19.08.2020 |
Mitäs mieltä olette, voiko hyvin voimakkaan (yksipuoleisen) ihastumisen jälkeen jatkaa ystävyyttä, vai jäävätkö tunteet kummittelemaan? Yhtäältä ei haluaisi menettää hienoa ihmistä elämästään, toisaalta on hirveää olla yksipuoleisesti ihastunut. Eli pitäisikö vaan kylmänviileästi laittaa välit poikki, että tästä joskus pääsisi eteenkin päin? Kokemuksia, näkemyksiä?
Kommentit (11)
Jätin vastaavassa tilanteessa vain ottamatta enää yhteyttä, eikä toisestakaan koskaan enää kuulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarvitsette toisianne ystävänä, niin ehkä sitten. Muuten ei. Itseäni kammottaisi ajatus ystäväillä sellaisen kanssa, joka olisi (ollut) ihastunut minuun. Olen joskus ollut tilanteessa, ja tuo "ystävä" oli sitten koko ajan mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se kertoo paljon "ihastuneesta" jos laittaa välit poikki, eikä voi olla ystävä. Miten suhde olisi onnistunut jos ei voi olla ystävä? Miten konfliktit suhteen aikana olisi hoidettu jos riitojen ja loukkaamisen jälkeen ei voisi puhua?
No mitä se kertoo? Kysehän on itsesuojelusta, eli siitä, että ei halua jäädä kiinni turhaan ihastuminen tunteeseen ja tähän ihmiseen. Jos se toinen on koko ajan siinä lähellä, niin on vähän vaikeaa vain lakata olla ihastunut. Luultavasti ihastus menisi nopeammin ohi, jos tämän kohteen kanssa ei olisi tekemisissä. Kaikki yhteydenpito on vain bensaa liekkeihin.
En myöskään ihan ymmärrä, miten tuo on mielestäsi sidoksissa konfliktinratkaisuun. Olemme asiasta ihastukseni kohteen kanssa puhuneet, hän ei halua päättää ystävyyttä. Mä puolestani en halua olla koko ajan surullinen kun tunteeni eivät saa vastakaikua ja mihinkään johtamattoman ihastuksen tunteen vallassa. -ap
Kakkoselle: kunpa noin kävisikin! Meidän yhteydenpito on vähentynyt selvästi, ehkä se vielä loppuu ajan kanssa kokonaan ilman että tarvitsee tehdä mitään dramaattisia välien katkaisuja.
Ei onnistu ainakaan Etelä-Savossa..
Vierailija kirjoitti:
Jos tarvitsette toisianne ystävänä, niin ehkä sitten. Muuten ei. Itseäni kammottaisi ajatus ystäväillä sellaisen kanssa, joka olisi (ollut) ihastunut minuun. Olen joskus ollut tilanteessa, ja tuo "ystävä" oli sitten koko ajan mustasukkainen.
Sama kokemus ja ystävä myös "yritti" mua tasaisin väliajoin uudestaan itselleen. Tuli huijattu olo. Enää en menisi tohon lankaan, mutta nuorena menin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei onnistu. Mitä järkeä edes? Et sä mikään kaveri sen kanssa oikeasti edes haluaisi olla, aina olisit kyttäämässä tilaisuutta johonkin intiimimpään. Kannattaa siirtyä eteenpäin...
Riippuu kuinka kauan ihastus on kestänyt. Jos saa pakit varhaisessa vaiheessa, on helpompi alkaa suhtautua toiseen vain ystävänä, mutta jos on pitkään kasvatellut ihastusta mielessään, tunteet tulevat takaisin aina nähdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tyyppi välttämättä unohdu koskaan. Sitten vain harmittaa, kun menetit sen elämästäsi. Ystävänä voit myös huomata siitä piirteitä, jotka auttavat tajuamaan, että ehkä ystävyys onkin parempi kuin suhde. Jos katkaiset yhteyden, saatat elätellä mielikuvia ja nostaa hänet jalustalle.
Kiitos erityisesti kasille ja ysille hyvistä pointeista! (Minnekähän tämä ketju oli välillä kadonneena, tosi hurjaa kamaahan tässä kyllä on 🙄)
En ole sellainen ihminen, että "yrittäisin" ihastustani. Kunnioitan häntä liikaa ja olen muutenkin vähän arka lähestymään. Ihastus ei jatkunut onneksi pitkään vaan mennä tunnustin sen tosi nopeasti tälle ystävälleni. En ole toistaiseksi katkaisemassa yhteyttä, vaikka mua kirpoo kyllä kuulla hänen uudesta romanttisesta jutusta... en voi olla ajattelematta, että mitä siinä toisessa on, mitä mussa ei, ja se myös syö sisintäni ja tökkii jotain huonommuudentunteita niin voimakkaasti, että tekisi mieli vaan laittaa välit poikki. Ehkä mä odotan ja katson, jos tunteeni alkavat hälvetä. Jos ei, niin turha varmaan kiusata itseään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se tyyppi välttämättä unohdu koskaan. Sitten vain harmittaa, kun menetit sen elämästäsi. Ystävänä voit myös huomata siitä piirteitä, jotka auttavat tajuamaan, että ehkä ystävyys onkin parempi kuin suhde. Jos katkaiset yhteyden, saatat elätellä mielikuvia ja nostaa hänet jalustalle.
Toisaalta on myös mahdollista että huomaa ihastuksessa piirteitä, jotka saavat ihastumaan vielä aiempaa voimakkaammin. Ystävyyden myötä voi huomata, että se ihminen onkin vielä ihanampi kuin miltä on siihen asti vaikuttanut.
Kun ihastukseni ehdotti lyhyen suhteen jälkeen jatkamista ystävinä, minä koin itselleni helpoimmaksi lopettaa yhteydenpidon kokonaan. Olisi ollut ihan älytöntä itseni kiusaamista jäädä ylläpitämään suhdetta, joka ei olisi ollut sitä mitä olisin toivonut sen olevan. Ainoat vaihtoehtoni olivat hänen kohdallaan kaikki tai ei mitään. Ratkaisu oli myös siinä mielessä helppo, että sisimmässäni tiesin olevani sille ihmiselle täysin merkityksetön - hänelle oli aivan sama olenko hänen elämässään vai en. Olen melko varma että ehdotti ystävyyttä ihan vain säälistä.
Mielestäni se kertoo paljon "ihastuneesta" jos laittaa välit poikki, eikä voi olla ystävä. Miten suhde olisi onnistunut jos ei voi olla ystävä? Miten konfliktit suhteen aikana olisi hoidettu jos riitojen ja loukkaamisen jälkeen ei voisi puhua?