Lue keskustelun säännöt.
Miten sijoitut näihin uusien innovaatioiden omaksujien tyyppeihin?
28.08.2013 |
Rogersin innovaatioiden omaksujat:
Rogersin teoriassa [1] omaksujat luokitellaan viiteen kategoriaan:
Innovoijat (innovators) – 2–3% väestöstä: uskaliaita, koulutettuja, omaavat useita informaation lähteitä;
Varhaiset omaksujat (early adopters) – 10–15% väestöstä: sosiaalisia johtajia, suosittuja, koulutettuja;
Varhainen enemmistö (early majority) – 30–35% väestöstä: vastaanottavaisia tultuaan vakuuttuneiksi innovaation omaksumisen hyödyistä, useita eri sosiaalisia kontakteja;
Myöhäinen enemmistö (late majority) – 30–35% väestöstä: skeptisiä, perinteisiä, alempi sosio-ekonominen asema;
Hitaat omaksujat (laggards) – 10–20% väestöstä: vastustavat aktiivisesti uusia innovaatioita, naapurit ja ystävät pääasiallinen tiedonlähde, pelkäävät velkaantumista.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Innovaatio
Koetko, että kaikki suhtautumisesi innovaatioihin selittyy teoriassa mainituilla asioilla (sosioekonominen asema, koulutus, johtajuus, konservatiivisuus - vapaamielisyys)?
Tajusin, että olen itse pudonnut kelkasta nyt kun mietin älypuhelimen hankkimista. Huomaan olevani tosi nihkeä ja ajattelevani, että en tarvitse sellaista ja etten jaksa edes kiinnostua sellaisesta. Mahdankohan siis olla tuo "hidas omaksuja"?:)
Kerro omat kokemuksesi aiheesta!:)
Kommentit (9)
Varhaiseen enemmistöön kuulun varmaan parhaiten. Joissakin asioissa voin ottaa aika nopeastikin jonkun uuden jutun käyttöön, en ole mitenkään uusia asioita vastaan, en vain jaksa innostua uusista asioista puhtaasti sen vuoksi, että ne ovat uusia. Toisaalta musta löytyy joitakin piirteitä kaikista ryhmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuotekehitysinsinööri. Tehnyt mm. Nokialle puhelimen mekaniikkaa ja työn kautta saanut uusia "leluja" kokeiltavaksi.
Omalla rahalla kotiin ostaessa olen kuitenkin "myöhäinen enemmistö". Tiedän että uusin tekniikka on monesti paljon melua tyhjästä ja vanha laadukkaampaa (virheettömämpää).
Lisäksi ostan vain sellaista, jolle uskon olevan meillä oikeasti käyttöä, meillä ei esim ole autossa gps:ää, mutta paperikartta löytyy.
Mä olen se innovoija, usein siis saan päähäni olla vailla milloin mitäkin, ja ne toteutuvat vasta monen vuoden säteellä.
Riippuu nyt vähän mistä innovaatioista puhutaan ja miten edelläkävisyys määritellään. Jotkut alempien sosiaaliluokkien jäsenet saattavat hyvinkin hankkia älypuhelimen ja sitten kiehua kiukusta kun ovat vahingossa tilanneet jonkin maksullisen palvelun tai iphone kosahtaa vuoden käytön jälkeen. Minä taas olen ottanut selvää älypuhelimen heikoista kohdista ja aion hankkia sellaisen vasta sitten kun ongelmat on ratkaistu. Eli vaikka olen tietoinen joistakin uusista innovaatiosta, niin en silti syöksy suinpäin omaksumaan niitä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 12:31"]
Olen tuotekehitysinsinööri. Tehnyt mm. Nokialle puhelimen mekaniikkaa ja työn kautta saanut uusia "leluja" kokeiltavaksi.
Omalla rahalla kotiin ostaessa olen kuitenkin "myöhäinen enemmistö". Tiedän että uusin tekniikka on monesti paljon melua tyhjästä ja vanha laadukkaampaa (virheettömämpää).
Lisäksi ostan vain sellaista, jolle uskon olevan meillä oikeasti käyttöä, meillä ei esim ole autossa gps:ää, mutta paperikartta löytyy.
[/quote]
Kiitos tästä, tämä oikeastaan mietitytti itseäni. Jos tekee työkseen jotain uusien innovaatioiden kanssa, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että on erityisen avoin kaikkea muutakin kohtaan.
Itse aloin miettiä sitä, että taas vähävaraisuus tekee minusta erittäin konservatiivisen, mitä tulee uusien asioiden kokeilemiseen. Esimerkiksi mummoni hankki tablettitietokoneen, itse taas ei välttämättä edes se älypuhelin houkuta. Olen kai aina ajatellut, että en olisi tosi konservatiivinen ihminen mutta tarkemmin ajateltuna kyllä olen sitä, mitä tulee teknisiin laitteisiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen wt-juntti, köyhä, en ole koulutettu, suosittu eikä mulla ole naapureita tai ystäviä tiedonlähteenä. Mä en vastusta mitään uusia keksintöjä, vaan olisin hyvinkin vastaanottavainen kaikelle. Raha vain on esteenä, joudun käytännössä harkitsemaan hankintojani, ja odottamaan että ne halpenevat mun kukkarolle sopivaksi.
Varsinaista älypuhelintakaan mulla ei tällä hetkellä ole, mutta sieltä halvimmasta päästä juuri katselin, koska mä koen että mulla on sille käyttöä.
Jos olisin rikas, niin kaipa mulla olis se jo.
Olen korkeasti koulutettu, aikaani seuraava, asiantuntija-ammatissa työskentelevä nainen, mutta pidän itseäni myöhäisenä omaksujana. Älypuhelin kyllä löytyy, mutta senkin hankin vain siksi, että halvalla sain ja tiedän käyttäväni sitä niin kauan kuin se suinkin toimii (edellinen puhelinkin oli jo 7 vuotta vanha). En välitä uusimmasta tekniikasta enkä muutenkaan vietä vapaa-aikaani tietokoneiden äärellä. Facebookiin liityin aivan vasta, kun se alkoi työni kannalta olla välttämätöntä. Yritän tietoisesti olla koukuttumatta erilaisiin aikavarkaisiin, mitä nämä tekniset vempelee ja sovellukset juuri ovat. Jo tuon puhelimen kanssa näprään paljon enemmän nykyään kuin silloin, kun vielä oli sellainen luuri, jolla pystyi tasan soittamaan ja tekstaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastustan aktiivisesti työelämässäkin uudistuksia. Siis voisin olla tuo varhainen enemmistö, mutta kun kukaan ei ole vielä onnistunut vakuuttamaan, miksi hyväksi havaittu käytäntö pitäisi korvata uudella vaan sen takia että joku myyntimies esittelee uutta järjestelmää.
Joskus vaan asia hoituu paremmin ruutupaperilla kuin tekemällä siihen monimutkainen algoritmi. Oikeasti.
Olen onnellinen, että esim. lääketieteessä uusia innovaatioita otetaan ennakkoluulottomasti käyttöön ja tilanteesta riippuen olisin valmis kokeilemaan uusia hoitomuotoja.
Tässä on älypuhelinta käytetty esimerkkinä - sen suhteen en ole innostunut. Sen sijaan pankkitunnukset hankin aika ajoissa ja opettelin käyttämään nettipankkia - sitä ennen niitä maksuautomaatteja. Pankkikortin (siis ihan automaattikortin!) hankkimiseen oli suuri kynnys, mutta sitten sekin osoittautui tosi käteväksi. Ensimmäisen luottokortin hankin vasta eron jälkeen, kun ei ollut toisen tienaajan tuloja tasapainottamassa taloutta.
Uutta roinaa en kaipaa. Mutta jos joku oikeasti vakuuttaa, että elämänlaatu paranee jostain niin olen kiinnostunut.
Mä olen vaan niin vanha, että ajattelen että jokaisen keksinnön ja uuden asian perään ei tarvii rynnätä. Sillä sekin vanhenee. Olen tuota myöhäistä enemmistöä. Älypuhelinta (tai en minä tiedä, paljonko tuossa on älyä, nettiin sillä pääsee) en ole vielä harkinnut.