Itku meinasi päästä ruoka-jonossa

Tämä ketju on aivan kamala. Jos jotain ihmistä tulisi kannustaa kansantalouden mielessä niin se on opiskelevaa yksinhuoltajaa. Ihminen, joka pyrkii aktiivisesti kohti parempaa elintasoa?Jos ap ei opiskelisi hän olisi ehkä kotona kotihoidon tuella tai työttömyysrahalla. Henkisistä voimavaroista riippuen syrjäytymässä. Kenelle se olisi parempi?  Saako opintotukeen edes mitään (yh)vanhempi-korotusta? 

Olen myös yh ja juuri valmistumassa. Saan opinnot valmiiksi perhevapaitten aikana, mutta ei ole työpaikkaa odottamassa. Kuten ei ole oikein kenelläkään tuttavillani. Kaikki tavallisia keskiverto asuntovelkaisia hiekkalaatikkoäitejä. He kaikki pärjäävät, koska heillä on toinen kulujen jakaja. Herätkää todellisuuteen ihmiset. Ei kaikki köyhät/työttömät/yht ole mitään lähipubien vakkareita. Kenen tahansa mies voi heittää heipat monesta mahdollisesta syystä.

Heh, olen itse myös sosiaalialalla ja ihmettelen vain, että moisia hierarkioita päässään kehittelevät ihmiset, kuten ap, haluavat tälle alalle, jossa ihmiset tulee nähdä yhdenvertaisina yksilöinä - ei "juoppoina" ja "normaaleina". Mutta toki, onhan se ikävää, jos kuvitelma omasta ylivertaisuudesta suhteessa kanssaeläjiin romahtaa. 

Joo ihan vaan ihmettelijöille tiedoksi, että elämä ei aina suju niinkuin suunnittelee. Kun poika oli tulossa, olin päässyt opiskelemaan, oli pitkä parisuhde takana, hyvä asunto ja miehellä vakituinen työ (Vieläpä ihan hyväpalkkainen ja koulutuskin työhön löytyi). No, eräänä päivänä mies totesikin, ettei haluakaan perhe-elämää, eikä jaksa sitä. Alkoi kaipaamaan kavereitaan ja vapauttaan. Mies vielä oli se, joka lapsen halusi, hän sanoi, että pärjätään taloudellisesti vaikka opiskelenkin vielä. Saimme lapsen.

No ero tuli nyt kesällä ja kyllä, olin kesätöissä, mutta jos lapsen kanssa pitää kotoaan pois muuttaa, niin eipä siinä juuri kesätyö-ansioista rahaa säästöön jää. Elatusmaksut saatiin sovittua sopuisasti, tapaamissopimus tehtiin ja alkuun vaikutti siltä, että hyvinhän tämä eroperhe-elämäkin sujuu. Kunnes, mies nyt sitten päätti, että elatusmaksut ovat liian korkeat ja hän ei jaksa maksaa niitä. Otin samantien yhteyttä lastenvalvojaan, joka käski ottaa yhteyttä Kelaan. Laitoin hakemuksen, sitä ei ole vielä käsitelty, eikä rahoja näy. Kyllä jos talous on tiukilla muutenkin, se kaatuu siihen jos sitä elatusmaksua ei tule. 

Ja toisin kuin moni kuvittelee, en halveksu narkkkeja/juoppoja, mutta olen sitä mieltä, ettei pienen lapseni paikka olisi kuulunut olla siellä. Mutta jos ei hoitoapuja ole, on pakko ottaa poika mukaan. 

ap

Missä ap:n elämänhallinta on ollut siinä kohtaa, kun on pitänyt lisäääntyä vailla tietoa edes ravinnosta lapselle? Jos on varaton, niin ruokajono on sitä varten. Ei siellä kannata itseään muihin verrata, kaikillahan on oma mahtava ja kaikenkattava selitys sen hetkiselle rahapulalleen. 

Ei kuule kannata miehen varallisuudelle tulevaisuuttaan rakentaa. Tässä maassa sekä miehet että naiset käyvät töissä ja huolehtivat tasa-arvoisesti lasten elatuksesta. Ei ihme, jos moinen riippa alkaa enemmän tienaavaa ahdistaa..

Ihanaa ap, että uskalsit mennä. Itkupillit on ihania ja se kertoo vaan siitä, että sulla on tunteet.

Voiks te välillä haukkua sitä isää, jonka takia pitää viedä lapsi ruokajonoon? Joka ei tasa-arvoisesti huolehdi lapsen elatuksesta ja ruuan saamisesta naaman eteen, vaikka kuitenkin tuntuu rahoissaan olevan.

Hei nyt mun täytyy sanoa, että olihan se shokki olla siellä ruokajonossa, kun on syntynyt ns. hyvään perheeseen. Onhan nää asiat tuttuja opiskelujen puolesta, mutta kyllä voin myöntää, että olen koko ikäni elänyt mukavassa kuplassa ja nyt halveksun itseäni. Kyllä tekisi jokaiselle hyvää joskus olla siellä jonossa. 

Ja meillä ei tulevaisuutta rakennettu miehen varaan, mutta itsekin olen syntynyt perheeseen jossa äiti oli viittä vaille maisteri syntyessäni. Jos kotoa on tullut malli, että lapsen saaminen kesken opintojen on ok, niin en kai nyt kuvitellut että kävisi näin? Vanhempani siis edelleenin naimisissa. Ihan vain tiedoksi, että opintoja on näillä näkymin jäljellä vain tämä lukuvuosi. Ensi keväänä olisi tarkoitus valmistua. Ja samaan aikaan kun moni muu äiti jättäytyy hoitovapaalle, minä paiskin opintoja myös äitiysloman ohessa. En tietenkään täysipäiväisesti, mutta koko ajan suoritin jotain, että pääsen eteenpäin.

Silti olen äärettömän onnellinen, että saimme apua. Ehkä kela pian käsittelee hakemukseni ja saisin elatusavun kuntoon? 

Ja en ala eksääni sen enempää haukkumaan. Hän on oikein erinomainen isä, silloin kun on paikalla. Ei tosin eron jälkeen ole halunnut paljoakaan lastaan tavata. Vaikka kaikki sopimukset rukattiin niin, että ne sopivat ensisijaisesti hänelle. 

Waaat? Joku samastuu aiempien ikäluokkien tilanteeseen, jolloin koulutuksella ja työllistymisellä oli vielä selkeä yhteys. Koskaan kuullut akateemisten työttömyydestä? Ja kertoo olevansa opintojen loppupuolella...ei ilmeisesti mitään nyky-yhteiskuntaan liittyvää kuulu opintoihin?

Minä olen tuntenut jo pitkään olevani etuoikeutettu täällä Suomessa kun ei tarvitse katsoa minkään kaupan hintoja ja kaikkeen on varaa. Mielelläni auttaisin ap:n tilanteessa olevia ihmisiä jos vain jotenkin pystyisin/tietäisin miten. Mulla on esim. lasten vanhoja harrastusvälineitä ja vaatteita nurkat täynnä, kirppiksellä ne ei enää mene kaupaksi kun kaikki eivät ole DC:tä tms "merkkikamaa" ja mieluiten antaisin ne perheeseen jossa ne menisivät tarpeeseen. Rahaa en noista tarvitse tippaakaan.

Moni vastaus tässä ketjussa on merkki ihmisten typeryydestä, kuinka helppo on parjata ihmisiä nimettömänä oman läppärin takaa; hävettää ihan ajatella että osa teistä on oikeasti jonkun äitejä ja isiä.

Kuulkaas kun akateemisetkin tekee kirjoitusvirheitä. Keskenkasvuiset äidit ei ymmärrä elämästä mitään. Normaalia ja erittäin kasvattavaa kokea myös vaikeita aikoja. Oppii ymmärtämään myös niitä joilla ei mene hyvin. T. ÄITI 48v.

Jos sosionomi suuntautuu päivähoidon puolelle, niin töistä ei ole pulaa, vaan voi valita talon, johon suostuu menemään töihin.

joskus olen sen jonon ohi kävellyt ja saman todennut: narkkeja ja alkkiksia lähinnä. Surettaa nähdä lapsiperheitä siellä välissä.

Pistää myös miettimään miksi selkeästi päihdeongelmaisille annetaan esim. sossusta tukea rahana, kun todellisuudessa usein käyttävät sen päihteisiin. Esim. ruokakupongit olisivat tuhat kertaa hyödyllisempiä.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 12:08"]

On erittäin suotavaa, että ihmiset, jotka erottelevat kanssaeläjiään "juopoiksi" ja "narkeiksi", kokevat ap:n tavoin millaista on elää, kun joutuu turvautumaan ruokajonoihin elääkseen. Toivottavasti kokemus auttaa sekä ap:tä että hänen lastaan näkemään kaikki ihmiset tasa-arvoisina ja ihmisyydeltään yhdenvertaisina. Miksi ap ja hänen poikansa olisi millään tavalla eri "tasoa" kuin nämä hänen parjaamansa yksilöt? Jos ap näin on kuvitellut, on erittäin terveellistä tiedostaa moinen harha jo opiskelijana eikä vasta mahdollisessa työelämässä.

Oliko lapsen isä mahdollisesti myös jonottamassa ruokaansa, mutta vaan eri seurassa?

[/quote]

oletko koskaan nähnyt ruokajonoa ja siellä jonottavia ihmisiä? Siellä jonotetaan oluttölkki kädessä ja neulat povitaskussa, usein myös haastetaan riitaa. Kyse on ihmisistä jotka ihan oikeasti ovat juoppoja ja narkkareita, kyllä sen voi sanoa suoraan. Menisitkö itse sinne jonottamaan lapsesi kanssa?

Olisikohan opintolaina mitään jos kaikki mahdolliset tulot on jo juoksemassa? Turhaan vältellään lainaa, jos uskot omaan alaasi ja että työllistyt niin siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa..

Kaikkea kestää oman aikansa. Sinullahan on paremmat ajat varmasti edessä, opiskelet ja suunnittelet tulevaisuutta. Älä missään nimessä koe nöyryyttäväksi ruokajonossa seisomista. Sinä huolehdit itsestäsi ja lapsestasi. Älä ikinä häpeä pyytäessäsi apua tai saadessasi sitä. Sitä varten me ihmiset täällä olemme, että autamme toisiamme. Onnea ja onnellisuutta sinulle ja lapsellesi :)

Ja jatkan vielä, että ymmärrän täysin tunteesi. Itsekin olen elänyt köyhyyttä tahtomattani ja ilman omaa syytä. Kun aikanaan pesin ilmaiseksi lahjaksi saatuja, kuluneita ja likaisia vaatteita ennen esikoiseni syntymää, itkin. Tottakai olin samalla kiitollinen vaatteista, mutta en nyt ihan niin ollut ajatellut esikoistani vaatettaa. Vaikka olisi kuinka köyhä, on aina oikeus tunteisiin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 09:10"]

Kuule sosionomiksi opiskelen amk:ssa. 

[/quote]

Mutta et malttanut äidin kielen tunnilla kuunnella ja opetella alkeellisimpia oikein kirjoitus sääntöjä?

[/quote]

Ei sitten ollut ainoa, jolla ne jäi opit kuulematta.

Kiva kun sait sekä ruokaa että hyvän mielen. Olisit voinut vielä vihjaista, että lapsiperheessä olisi maitojauheellekin enemmän käyttöä kuin juopoilla, jos sitä vielä niissä paketeissa on.

Toivottavasti osaat olla iloisella mielellä sittenkin, jos joudut turvautumaan ruokajonoon toistikin.

Aloittajan kannattaa säästää mahdollisen opintolainan nostaminen mahdollisimman myöhäiseen, parhaassa tapauksessa sitä ei tarvitakaan. En voi nostaa vaikka ensi kesänä, jos ei onnistu saamaan töitä.