Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri alkoi itkeä aamukahvitauolla, kun ei pääse Kreikkaan
19.08.2020 |
Kuuli tosiaan tiedotustilaisuuden tulokset vasta ysin kieppeillä kahvipöydässä ja alkoi vaan itkemään, miten on odottanut reissua koko kesän ja hänellä on oikeus lähteä perheen kanssa rentoutumaan. Ei auttaneet lohdutukset, että parempi suunnata tuonne joskus myöhemmin ja lähteä nyt vaikka telttaretkelle tai mökkireissulle.
Kommentit (75)
Melko vedättäjiä ne kreikkalaiset... joskus niillä oli rehellisen maine. Ei ole enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, joku ehdottaa telttailua Kreikan reissun tilalle. Melkein meni kahvi väärään kurkkuun...
Telttaan voi ostaa fetaa, oliiveja ja kreikkalaista jugurttia, ouzoa ja Mythos-olutta, etsiä kännykästä kreikkalaista musiikkia.
Tämä on itseasiassa hyvä idea.
En tarkoita, että pitäisi nyt ruveta telttailemaan kun ei Kreikkaan päässyt vaan sitä, että voi fiilistellä niiden omien rakkaiden asioiden parissa hankkimalla vähän sopivaa rekvisiittaa. Aikoja parempia odotellessa.
Oletteko jossain torveloitten pajalla töissä, kun tollasta pillitätte?
Kreikan_Meri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me uiillä peruuntui myös Kreikan matka, johon olimme säästäneet kolme vuotta. 4 lapsisen perheen kanssa kotimaan matkailu on vaikeaa, koko ajan pitää auttaa ja palvella jotakuta. Allinclusive Kreikassa niin vanhempana saa oikeasti olla lähes vapaalla, kun ruuat ja tekemiset löytyy hotellista tai läheltä ja joka päivä saa nauttia varmuudella auringosta ja lämmöstä. Aino juttu missä pitää skarpata aamulla on aurinkorasvojen levitys lapsille.
Nyt sitä viikon taukoa ei tullut, jolloin olisi voinut oikeasti löysätä.
Ymmärrän AP:täSäästitte vuosia ja nyt kun korona aika iski päälle niin ette voineet odottaa vielä ensi vuoteen?
kyllä rahat on säästössä matkaa varten joka toteutuu sitten kun sinne taas pääsee. Pointti on se että varattu loma on monen vuoden odotetuin juttu ja pettyyhän sitä kun loma ei toteudu. Ymmärrät mitä allinclusive tarkoittaa vasta kun sinulla on monta lasta. Lapsettomana voi ottaa äkkilähdön minne vain ja rahaakaan ei tarvitse olla paljoa. Perheellisenä tilanne on ihan eri.
No ne säästetyt rahat tuskin katoaa minnekään jos ette niitä tuhlaa. Eikä tästä kannata tehdä mitään lapsiperheet vs lapsettomat asetelmaa. Valintakysymys tässäkin.
Ja jos ei malta odottaa, voi elämää helpottaa kotonakin. Tilata ruokaa valmiina, ottaa siivoojan yms jos se tekee autuaaksi että viikon pari elää ilman kotitöitä.
Jos työkaveria yhtään lohduttaa, niin ei sinne reissuun moni muukaan nyt lähiaikoina ole päässyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt ensiksi, että tässä maailman tilassa matkustaminen on kyllä todella vastuutonta. Koko tämänhetkinen pandemia on seurausta matkustelusta.
Mutta ymmärrän hyvin aloittajan työkaveria (mikäli häntä nyt edes on olemassa). Tässä välissä vaikutti jo suht turvalliselta matkustaa ja ihmiset tekivätkin niin, joten varmasti työkaveri ajatteli jo itsekin matkalleen pääsevän. Mulla olisi ollu keväällä tiedossa reissu, josta olen haaveillut koko elämäni, juuri kun maailmalla suljettiin rajat. Olihan se todella perseestä, koska olin koko pitkän vuoden töissä jaksanut enimmäkseen sen ajatuksen voimin.
Yksi suurin rakkauteni on matkustelu; uudet paikat, kulttuuri, ihmiset, lomafiilis, ilmasto, reissun odottelu ja suunittelu. Rakastan elämässäni myös monia muita asioita; kirjoja, eläimiä, hyvää ruokaa, elokuvia, teatteriesityksiä, konsertteja, ulkoilua ja liikkumista, käsitöitä. Ja jos syystä tai toisesta minulta evätään mahdollisuus nauttia joistain näistä asioista, minulla on kaikki maailman oikeus tuntea asiasta harmistusta, ilman että kukaan kokee oikeudekseen omahyväisyydessään ilkkua elämääni sisällöttömäksi ja minua idiootiksi vain siksi, että hän ei itse saa nautintoa niistä asioista eikä omaa sen vertaa aivokapasiteettia että osaisi asettua toisen ihmisen asemaan.
No itselläni vaikuttaa se, etten ole käynyt missään vuosikausiin, kun olen köyhä. Olen jo pitemmän aikaa seurannut hämmentyneenä varakkaampien kavereiden elämää Facessa, kun ollaan oikeasti aina matkoilla. Ihan kuin elämässä ei olisi enää mitään muuta. Ja kyllähän sen huomaa tässäkin ketjussa, että kun on tottunut matkustelemaan koko ajan, elämä on pilalla kun ei pääsekään lähtemään. Ihan kuin perheen kanssa ei voisi rentoutua kotona, tai matkustaa Suomessa jonnekin. Korona-aikaa on kestänyt vasta muutama kuukausi, eivätkä ihmiset kestä kotimaata. Se on oikeasti outoa.
Minusta kellään ei ole "oikeutta" lähteä pandemia-aikana matkoille, ellei ole ihan pakko. Huvimatkailu on ylellisyyttä, ja ylellisyydestä on pystyttävä nipistämään kun tilanne on paha.
Niin, useimmiten ne jotka hanakammin tuomitsevat toisten matkustelut ovat juuri niitä jotka ei syystä tai toisesta itse matkustele. Jos ihmisen elämän suurin sisältö on matkustelu, niin mitä sitten? Mikä matkustelusta tekee huonomman kuin jos jonkun elämän suurin sisältö on vaikkapa sienestys? Matkustelu antaa ihmiselle ihan hurjan paljon ja onhan se (ainakin omasta mielestäni) yksi parhaimmista asioista joihin voi rahansa laittaa - sijoitus omaan hyvinvointiin materian sijaan.
Ihmisillä on monia syitä, miksi eivät tahdo lomailla kotimaassaan. Minusta Suomi on kaunis ja viihdyn täällä - kesäisin. Lomani ja reissuni tahdon kuitenkin monista erinäisistä syistä toteuttaa ulkomaille, eikä sen pitäisi ketään muuta liikuttaa. Mainittakoot vielä, etten harrasta lentelyä viikonloppureissuille, vaan pyrin tekemään reissuni mahdollisimman ilmastoystävällisellä tavalla, joten tästäkään ei kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista. Olen kuitenkin kaupungissa asuva, lapseton ja autoton, joka ei syö liharuokaa.
Tässä kappaleessa Jarkko Martikainen käsittelee juuri vastaavaa ongelmaa:
Mutta saa harmittaa, jos on syytä. Niin sanotaan lapsillekin, vaikka harmitus voi häiritäkin aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kari Enqvistin kolumni: Mitä nopeammin tajuaa, ettei maailma palaa entiselleen milloinkaan, sitä parempi
Silti monet rukoilevat pääsevänsä taas menneisyyteen. He haluavat bilettää kuin ennen. He tahtovat matkustella kuin ennen. Jokainen odotukseen haaskattu minuutti tuskastuttaa. He kysyvät: milloin koronarajoituksista voi luopua? Milloin kaikki on taas kuten ennen?
Epäilen, että internet on aivopessyt ihmiset malttamattomiksi. Turnauskestävyyttä on enää vain sukupolvella, joka syntyi kauan ennen nettiselaimia.
Se pystyi odottamaan kirjeen saapumista viikon tai kaksi. Sille oli normaalia, että tilattu kirja teki matkaa kaksi kuukautta.
Harmitti meitäkin perua Kreetan reissu, haikeaa on, kun ei päästy. Mutta ei tämä harmittelu ja haikailu tarkoita sitä, että matkustaisimme terveyttä riskeeraten.
Syksyllä 2019 tämän matkan varasimme,bon siirretty ja lopulta peruimme 2 viikkoa ennen näitä uusia rajoituksia, kun huomasi että tilanne pahenee taas. Rahat saimme jo takaisin, koko matkasta. Turha tässä muiden on minua sättiä "hulluksi ja idiootiksi"..
Ensi kesään säästän nämä rahulit, ja jos luoja suo, matkustamme sitten ja ollaanpa 2 viikkoa kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos työkaveria yhtään lohduttaa, niin ei sinne reissuun moni muukaan nyt lähiaikoina ole päässyt
Ja osa ihmisistä ei pääse ollenkaan ulkomaille. Minulla on 50-vuotiaita tuttuja, jotka eivät ole ikinä olleet lentokoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimiehenä ohjaisin hänet työterveyteen. Kuulostaa siltä että hän saattaa olla hermoromahduksen partaalla.
No kuule, olen itkunyyhkyttänyt työterveydessä lääkärille ja vastaus oli, sellaista se on, pitää vaan jaksaa. Suosittelen lopputiliä ennemmin.
Тää kuulostaa oikeasti hauskalta idealta! :D Kunnon kreikkalaiset telttailtamat venetsialaisten sijaan elokuun lopussa, kelpais!