Hei sinä jolla lapsi/lapsia ennen naimisiinmenoa, miksi?

Mä en halunnut naimisiin, mutta halusin lapsen. Esikoisen synnyttyä mieheni alkoi ylipuhumaan mua ja seuraavat lapset syntyivätkin avioliittoon.

Siksi koska sellaisella ei ole minulle mitään väliä. Haluttiin lapsia ja hankittiin lapsia, myöhemmin ajateltiin että mitäpä jos mentäisiin naimisiin niin mentiin. Aivan yhdentekevää missä järjestyksessä.

Ei vaan viitsitty mennä, homma venyi ja venyi. Vasta toisen lapsen syntymän jälkeen saatiin aikaiseksi hakea esteettömyystodistus ja mennä maistraatissa pikaisesti naimisiin. Ihan omasta laiskuudesta kiinni siis. Yhdessä kuitenkin oltiin ihan vakavalla mielellä, avioon mentiin lähinnä juridisten syiden takia. Eipä tarvinnut testamentteja laatia, laiskuutemme tuntien ne olis vieläkin tekemättä :)

En halua naimisiin, koska olen jo yhden avioeron kokenut. Me ollaan silti perhe.

Eli minäen ole tainnut koskaan olla oikeasta perheestä ap:n mittapuulla. Vanhempani menivät naimisiin puolivuotta sitten, sen tosin tiedän vain minä. Minulla on ikää 33. Laske siitä kuinka kauan vanhempani ovat olleet "epäaidossa" suhteessa.

Ehkäpä juurikin tuosta mallista johtuen en ole kokenut mitenkään pakolliseksi mennä naimisiin ennen lapsia. Minä koen olevani oikeassa perheessä ilman kenekään aamenta.

Eipä vain tullut mentyä naimisiin ennen lapsia. Meille kummallekaan avioliitolla ei sinällään ole mitään merkitystä. Myöhemmin mentiin naimisiin mutta ihan juridisista syistä. Tämä ei arjessa näy mitenkään, koska kummallakaan ei ole sormuksia ja pidin oman sukunimeni.

Meille siis lapsi oli (ja on edelleen) se suurempi sitoumus.

Vahingossahan tuo lapsi alkunsa sai. Emmekä sen takia todellakaan halunneet kiirehtiä häitä. En halunnut raskaana naimisiin. Häät pidettiin, kun lapsi oli 1v.

Naimisiinmeno ei tuntunut tärkeältä ennen lapsen syntymää. Lapsen kasvaessa naimisiin meno alkoi vaikuttaa seuraavalta loogiselta liikkeeltä.

Ikä ei riittänyt naimisiinmenoon ja kun vahinko kävi, sai lapsi myöskin tulla. Ja hetkeäkään en kadu, yhdessä ollaan, pian 10 vuotta naimissa myöskin, sen jälkeen kolme lasta lisää.

Ihan yhtälailla perheeltä on tuntunut siitä asti kun esikoisemme sain syliin synnytyksen jälkeen, sormus vasemmassa nimettömässä tai sama sukunimi ei minulle ole tuonut mitään lisää elämääni.

Onnellinen olisin ilman naimisiinmenoakin :)

päätettiin että lapsi saa tulla jos on tullakseen, kun seurustelua oli takana n. 2v. ei mielessämme käynyt silloin vielä naimisiin meno. naimisiin mentiin kun oli viitisen vuotta yhdessäeloa takana, ja se tuntui luontevalta.

tiesimme pystyvämme huolehtimaan lapsesta yhdessä vaikka ero tulisi jostian syystä. tiesimme ettemme voi tuntea toisiamme täysin tuon 2v perusteella, eiä voi tietää mitä tulee tuo tullessaan seuraavat vuodet. tottakai rakkaus ja yhdessä oleminen oli tavoite, mutta olemme sen verran realistija että molemmat pystymme keskustelemaan nämä aisat loukkantumatta. onneksi vieläkin yhdessä elo jatkuu ja loput lapsista ovat tuleet avioliittoon.

Mies ei kosinut. Sehän se oikea syy on ja nainen ajattelee, että kun hommaa itsensä paksuksi, mies ei jätä.

Varattiin kirkko ja häiden jatkopaikka 1,5 vuotta ennen juhlia. Lapsi sai alkunsa n. vuosi ennen hääpäivää, koska emme yksinkertaisesti malttaneet enää odottaa. Suunnitteilla oli muutenkin pienet ja rauhalliset häät, joten pikkuisen kaste tuli siihen luontevana lisänä.

Minun ja mieheni molempien vanhemmat ovat eronneet, joten avioliitolla ei ole minun silmissä kovin suurta merkitystä. Hankimme lapsia koska halusimme perustaa perheen. Lapsia 3 ja yhdessäoloa takana 12 vuotta. Saattaa olla että joskus menemme naimisiin, mutta sitoutumisen kannalta avioliittoon minulle täysin yhdentekevä instituutio.

Me olemme perhe. Meillä ei ole mitään epäselvää isyydestä, nimestä eikä testamentista, ei edes lähiomaisista. Me olemme sitoutuneet toisiimme ihan keskenämme, hittojako se kellekään muulle kuuluu.

Ootko sä tehny saman avauksen ennenkin? Mitä se sua puristelee, missä järjestyksessä eri ihmisillä elämän isot asiat tapahtuvat? Toinen opiskelee ensin ja perustaa perheen sitten, toinen tekee lapset ensin ja menee naimisiin sitten, osa ei koskaan avioidu, osa ei koskaan tee lapsia.

Hittoako tosiaan kenelllekkään kuuluu toisten perhemuodot. Mutta te avoliittolaiset, älkää tulko itkemään eron sattuessa, jos oma omaisuus tai talo menee alta. Varsinkin kun nykyään joka toinen perhe on jonkinlainen uusioperhe. Siinä kun kuolleen avokin sukulaiset tai edellisen liiton lapset alkavat vaatia omiaan voi olla aikasta tukalat paikat.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 15:06"]

Hittoako tosiaan kenelllekkään kuuluu toisten perhemuodot. Mutta te avoliittolaiset, älkää tulko itkemään eron sattuessa, jos oma omaisuus tai talo menee alta. Varsinkin kun nykyään joka toinen perhe on jonkinlainen uusioperhe. Siinä kun kuolleen avokin sukulaiset tai edellisen liiton lapset alkavat vaatia omiaan voi olla aikasta tukalat paikat.

[/quote]

No voi ny pöh. Jos sitä perustaa avoliiton tuollaisen puolison kanssa (leski ja lapsia), niin mitä jos kirjottaa ne testamentit kohdilleen ja maksetaan vaikka edellisen liiton lapset pesästä ulos.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 15:06"]

Hittoako tosiaan kenelllekkään kuuluu toisten perhemuodot. Mutta te avoliittolaiset, älkää tulko itkemään eron sattuessa, jos oma omaisuus tai talo menee alta. Varsinkin kun nykyään joka toinen perhe on jonkinlainen uusioperhe. Siinä kun kuolleen avokin sukulaiset tai edellisen liiton lapset alkavat vaatia omiaan voi olla aikasta tukalat paikat.

[/quote]

No voi ny pöh. Jos sitä perustaa avoliiton tuollaisen puolison kanssa (leski ja lapsia), niin mitä jos kirjottaa ne testamentit kohdilleen ja maksetaan vaikka edellisen liiton lapset pesästä ulos.

[/quote]

No kun aika usein niitä testamentteja ei tehdä, jolloin sitten jommankumman kuolema on kinkkisempi paikka. Eikä kaikilla ole varaa maksella lapsia ulos pesästä. Eikä lasten ole siihen edes mikään pakko suostua, ne voi vaatia asunnon myyntiä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 15:06"]

[/quote]

[/quote]

No kun aika usein niitä testamentteja ei tehdä, jolloin sitten jommankumman kuolema on kinkkisempi paikka. Eikä kaikilla ole varaa maksella lapsia ulos pesästä. Eikä lasten ole siihen edes mikään pakko suostua, ne voi vaatia asunnon myyntiä.

[/quote]

Henkivakuuts voisi olla ratkaisu siihen, ettei ole varaa maksaa lapsia pesästä ulos?

Tai uusi laina? Eiköhän sitä omaa puolikastaan vastaan saa pankista rahaa toiseen puoleen?

Jos vanha laina on vielä maksamatta, niin eipä siinä lapsillakaan ole paljoa perittävää... silloin talon lunastaa se joka saa rahoituksen kuntoon. Jotenkin en jaksa uskoa että aikuinen lapsi ehdoin tahdoin haluaa lunastaa itselleen isin ja isin tyttiksen asunnon. Alaikäinenhän sitä ei voi tehdä, vaan menee asumaan huoltajansa luo.

Meille avioliitto/avoliitto -asialla ja nimillä ei ollut mitään väliä. Olimme sitoutuneet toisiimme ihan täysillä jo silloin kun rakastuimme ja aloimme seurustella. Menimme sitten kuitenkin naimisiin kahdestaan maistraatissa kun odotin esikoista. En vieläkään ole ihan varma miksi. Konkreettinen hyvä syy oli tietty se, ettei tarvinnut lähteä tunnustamaan isyyttä lv:lle. Pidin oman nimeni ja juhlimme edelleen seurustelun aloittamisen vuosipäivää, emme "hääpäivää".