Lue keskustelun säännöt.
Hei kaikki ujot, ujoillaan yhdessä tässä ketjussa
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Olen täällä nurkassa enkä avaa edes suutani*
Sängyn alla mä täällä sättäilen teille. Täältä mua ei kukaan näe. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mooi.... *punastuu*....*häpeää* Mä täällä vaan.
Mooi....vau minun takiani punastuit. Mitä sinulle kuluu?
Saateko kiksejä kun ylitättäe itsenne ja uskallatte tehdä jotain mikä ujostuttaa.
Itse pelkään esiintyä ja en muista niistä mitään jälkeenpäin, mutta saan aika hyvät kiksit jälkeen päin.
Vaikeinta on esiintyä 5 - 50. Siitä isomat on jo pelkää massa ja on yllättävän helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saateko kiksejä kun ylitättäe itsenne ja uskallatte tehdä jotain mikä ujostuttaa.
Itse pelkään esiintyä ja en muista niistä mitään jälkeenpäin, mutta saan aika hyvät kiksit jälkeen päin.
Vaikeinta on esiintyä 5 - 50. Siitä isomat on jo pelkää massa ja on yllättävän helppoa.
Joo treffeillä käymisestä tulee kyllä ihan kiva fiilis että uskalsi käydä vaikka ei olisikaan kipinää.
Toivottavasti en loukkaa teitä ujoja, mutta nuorempana sain persoonallisuustesteistä aina tulokseksi 120% introvertti. Olin äärettömän ujo. En uskaltanut puhua porukassa ja jos joku kysyi jotain, vastasin mahdollisimman lyhyesti ja senkin kiusaantuneesti mongertaen ja sanoissani sekoillen.
Vuosi vuodelta ja erinäisten karaisevien kokemusten myötä ujous on karissut ja myös persoonallisuuteni on muuttunut radikaalisti ekstrovertimpään suuntaan. En enää kaihda konfliktitilanteita, saan suuni auki ja pystyn kertomaan porukassa pitkiäkin juttuja.
En ole enää kovin varautunut uusien ihmisten seurassa ja olen hyväksynyt sen, että persoonani herättää joissakin ihmisissä negatiivisia tunteita. Olen sinut sen asian kanssa, eikä minua enää haittaa, vaikka joku ei minusta pitäisikään. Nyt ajattelen, että liiallinen ujous ja miellyttämisenhalu rajoitti elämääni todella paljon.
Ujot, olkaa ylpeitä omista persoonallisista piirteistänne! Teissä ei ole mitään vikaa. Ei ole mikään häpeä olla varautunut sosiaalisissa tilanteissa. Niille tilanteille tosin kyllä kannattaa altistaa itsensä, esimerkiksi jos jossain ryhmätilanteessa pitää esitellä itsensä, voi koittaa vapaaehtoisesti ehdottaa, että minä aloitan. Sitten se on ohi ja kukaan ei enää muista kuin pari viimeistä esittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ujous eroaa sosiaalisten tilanteiden pelosta? Miten ujous näkyi esim. kun olit lapsi?