Mies palasi luokseni, en halua hänen uusia lapsia meille..

Todellakin on tuhoon tuomittu, älä ryhdy tuohon!

Oletko kertonut miehelle, että voit ottaa hänet sillä ehdolla, että hän hylkää lapsensa? Jos tuo käy miehelle, niin sittenhän teillä voi olla yhteistä tulevaisuutta.

Voittehan te seurustella ilman yhteenmuutamistakin?! Ainakin niin joskus oli tapana, että seursutellaan riittävän pitkään ja sitten katsotaan mahdollista yhteenmuttamista, jos arki sujuu iloinen ja suruineen.

Olen miehelle kyllä puhunut jos olisimme suhteessa niin että hänellä olisi asunto jossa tapaa lapsiaan, muun ajan voisi sitten asua minun ja meidän lasten kodissa..

Mahtaa olla upea mies. Hyväksyt sen että hän petti ja jätti sinut, jätti myös toisen vaimonsa, hylkäsi teidän lapset ja nyt hylkää muutkin lapsensa. Kuulostaa varsinaiselta lottovoitolta, mene ihmeessä naimisiin sen kanssa ennen kuin joku toinen nappaa! Ai niin, mutta saahan sen napattua vaikka olisittekin naimisissa... No tee pari lasta, jos ne pitelisi! Ai niin, eihän nekään pitele. Sori.

Entäs jos sinä olisit tehnyt lapsia eronne aikana? Laittaisitko adoptioon? Ja ne teidän omat lapsennehan on ihan kelvottomia avioerolapsia nekin. Kannattaisi antaa pois.

Ihmisen mukana tulee suku ja perhe. Jos rassaa noin kovin, niin siihen ihmiseen ei suhdetta luoda. Nillä lapsilla on ihan juridinen oikeus isäänsä, sulla ei mitään oikeutta, vaikka olisitte naimisissa.

Mikäs siinä, jos tyytyy puolikkaaseen ja laimeaan onneen.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 10:51"]

Olen miehelle kyllä puhunut jos olisimme suhteessa niin että hänellä olisi asunto jossa tapaa lapsiaan, muun ajan voisi sitten asua minun ja meidän lasten kodissa..

[/quote]

Mutta mitä mieltä mies on? Oletko ihan varmasti suoraan sanonut, ettet halua että miehesi lapset ovat missään tekemisissä sinun ja yhteisten lastesi kanssa?

Kannattaa nyt varmaan puhua asia läpi ennen kuin alatte syventämään suhdetta yhtään enempää. Ihminen yleensä kuvittelee, että hänet hyväksytään suhteessa kokonaisuutena, lapset mukaanlukien. Tuntuu varmaan petokselta, jos paljastat vasta myöhemmin, että et halua miehen lapsia teidän elämänne osaksi.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 10:47"]

Erosimme mieheni kanssa noi 6 vuotta sitten meillä on kaksi lasta, hän löysi uuden naisen, teki tämän kanssa kaksospojat ja he erosivat, nyt lämmittelemme suhdettamme uudelleen mutta en todellakaan halua hänen uusia lapsia luoksemme. Suhteemme liene tuhoon tuomittu?

[/quote]

Ja mikä vika niissä miehen uusissa lapsissa on? 

Harmi kun Suomessa ei ylimääräisiä kakaroita voi jättää lastenkotiin niin kuin sivistysmaissa.

Niin, sitä minäkin ihmettelen että kuinka tämä kaikki paha on ruumiillistunut näihin viattomiin kaksospoikiin? Kysyttiinkö heiltä, haluavatko he tuollaisen luuserin isäkseen? Koska sitä miehesi on, luuseri. Ja niin olet sinäkin, jos et ymmärrä, että lapset ovat tässä viattomia. Heidän perheensä on särkynyt myös. He ovat teidän lastenne puolisisaruksia ja myös teidän lapsillanne on oikeus tutustua heihin ja pojilla on oikeus tutustua teidän lapsiin. Miten voi aikuiset olla noin itsekäitä ja kapeakatseisia ja ajatella, että kaikki pyörii heidän epäterveitten ihmissuhteittensa ympärillä!? Lapset nyt etusijalle ja siitä lähdetään! Olkaa aikuisia, vanhempia!

Ja tarina jatkuu niin, että myöhemmin mies lämmittelee suhdettaa nyt jätettyyn. Sitten tämä nytjätetty ei huoli teidän lapsia mukaan miehen elämään.

Missä luki, että ap:n mies jätti hänet toisen naisen takia? Mielestäni alussa lukee vain, että he erosivat ja mies löysi uuden.

Minä en vanhempana kykenisi olemaan suhteessa henkilön kanssa, joka ei hyväksyisi omaa lihaani ja vertani.

Onkohan nyt kyse siitä, että ap näkee nämä kaksospojat jatkuvana muistutuksena oman entisen onnensa menettämisestä?

Ap unohtaa myös omien lapsiensa oikeuden tavata veljiään, vaikka ovatkin toki velipuolia. Kaikki lasten oikeudet ollaan heittämässä taas kaivoon vain siksi, että jollakin vanhemalla " ei oo kivaa". Terapiaa hän tarvitsee eikä suhdetta exään.

Täällä aina hoetaan, että "mikä vika niissä uuden kumppanin lapsissa on" ja

"koko paketti" ja "jos otat lapsellisen miehet, hyväksyt myös hänen ex-liittonsa lapset" ja niin edelleen.

Ja että lapset ovat viattomia ja lapset ovat niiin suloisia. Ja naisena ja äitinä sinun tulee rakastaa, hyväksyä ja kasvattaa kaikki maailman lapset, vähintään ne uuden kumppanin uusperhe-elämän lapset.

Ja sitten seuraavissa viesteissä nämä samat (?!) mammat kertoo miten inhoavat naapurin kakaroita ja miten eivät päästä enää kylään ja valittavat, kun naapurin pentu tai oman kultanuppusen luokkakaveri viettää iltapäivät, illat ja viikonloput teidän kodissanne ja ettei teidän velvollisuus ole huolehtia toisten kakaroista, jokainen hoitakoot itse omansa ja niin edelleen.

Uusperhe-elämää eläneenä, omia ja toisen lapsia seuranneena osaan sanoa muutaman sanasen.

Lapset eivät koskaan, ikinä, hyväksy isälle tai äidille uutta kumppania. He kokevat sen kilpailijana. He ovat mustasukkaisia. he tekevät kaikkensa, että se vieras nainen tai vieras mies häipyisi.

Tämä siitä huolimatta, miten lapset ulospäin käyttäytyvät.

Myös aikuisen suhde lapseen on vastavuoroinen. Ei niin, että aikuinen vain yksin tekee suhdetta ja lapsi ottaa vastaan ja antaa takaisin kuin peilinä sen, mitä se aikuinen antaa.

Ymmärrättekö?

Kuvitellaan siis, että aikuinen kohtelee kumppanin lasta hyvin ja kauniisti. Näin ollen lapsi alkaisi tykkäämään ja kohtelisi tätä aikuista hyvin ja kauniisti.

Mutta kun se ei mene näin.

En tiedä miten paljon on merkitystä sillä lapsen lähihuoltajalla, mikä on hänen suhtautumisensa exänsä uuteen kumppaniin ja mitä paskaa juttelee lapsilleen.

Tai miten paljon uusvahemmalle annetaan vastuuta ja mahdollisuuksia tutustua lapsiin.

Tai miten paljon kumppani tukee uusvanhemman "vanhemmuutta".

Minä suosittelen, että asutte eri osoitteissanne. Teillä on hyvä suhde toistenne kanssa ja suhteessa lapsiin. Kukaan ei ole kenenkään tiellä eikä viemässä ketään toiselta.

Lapset kasvaa ja yllättävän nopeasti.

He ovat sitten jo niin isoja, että voitte muuttaa yhteen ja teillä kaikilla on edelleen hyvät välit toisiinne, lapsiinne.

Raisa Cacciatore suosittelee samaa, luon hänestä ja hänen uusperheestään mielenkiintoisen artikkelin kerran jostain naistenlehdestä.

Täällä aina hoetaan, että "mikä vika niissä uuden kumppanin lapsissa on" ja

"koko paketti" ja "jos otat lapsellisen miehet, hyväksyt myös hänen ex-liittonsa lapset" ja niin edelleen.

Ja että lapset ovat viattomia ja lapset ovat niiin suloisia. Ja naisena ja äitinä sinun tulee rakastaa, hyväksyä ja kasvattaa kaikki maailman lapset, vähintään ne uuden kumppanin uusperhe-elämän lapset.

Ja sitten seuraavissa viesteissä nämä samat (?!) mammat kertoo miten inhoavat naapurin kakaroita ja miten eivät päästä enää kylään ja valittavat, kun naapurin pentu tai oman kultanuppusen luokkakaveri viettää iltapäivät, illat ja viikonloput teidän kodissanne ja ettei teidän velvollisuus ole huolehtia toisten kakaroista, jokainen hoitakoot itse omansa ja niin edelleen.

Uusperhe-elämää eläneenä, omia ja toisen lapsia seuranneena osaan sanoa muutaman sanasen.

Lapset eivät koskaan, ikinä, hyväksy isälle tai äidille uutta kumppania. He kokevat sen kilpailijana. He ovat mustasukkaisia. he tekevät kaikkensa, että se vieras nainen tai vieras mies häipyisi.

Tämä siitä huolimatta, miten lapset ulospäin käyttäytyvät.

Myös aikuisen suhde lapseen on vastavuoroinen. Ei niin, että aikuinen vain yksin tekee suhdetta ja lapsi ottaa vastaan ja antaa takaisin kuin peilinä sen, mitä se aikuinen antaa.

Ymmärrättekö?

Kuvitellaan siis, että aikuinen kohtelee kumppanin lasta hyvin ja kauniisti. Näin ollen lapsi alkaisi tykkäämään ja kohtelisi tätä aikuista hyvin ja kauniisti.

Mutta kun se ei mene näin.

En tiedä miten paljon on merkitystä sillä lapsen lähihuoltajalla, mikä on hänen suhtautumisensa exänsä uuteen kumppaniin ja mitä paskaa juttelee lapsilleen.

Tai miten paljon uusvahemmalle annetaan vastuuta ja mahdollisuuksia tutustua lapsiin.

Tai miten paljon kumppani tukee uusvanhemman "vanhemmuutta".

Minä suosittelen, että asutte eri osoitteissanne. Teillä on hyvä suhde toistenne kanssa ja suhteessa lapsiin. Kukaan ei ole kenenkään tiellä eikä viemässä ketään toiselta.

Lapset kasvaa ja yllättävän nopeasti.

He ovat sitten jo niin isoja, että voitte muuttaa yhteen ja teillä kaikilla on edelleen hyvät välit toisiinne, lapsiinne.

Raisa Cacciatore suosittelee samaa, luon hänestä ja hänen uusperheestään mielenkiintoisen artikkelin kerran jostain naistenlehdestä.

siinä lukikin tarina jatkuu...

Mitäs hajotitte perheenne. Eläkää nyt päätöstenne mukaan.

Eläkää eri osoitteissa. Se on minustakin paras ratkaisu.