Mies palasi luokseni, en halua hänen uusia lapsia meille..

Kyllä se on koko paketti tai ei mitään. 

Sanoiko ap jossakin välissä, ettei lapset saa tavata toisiaan?
Kait nekin siellä toisella kämpällä tapaa, ap vain ei halua niitä lapsia hänen kotiinsa.

Miksi ihmeessä olet "ottamassa sen takaisin" ??? Anna olla, eti uus mies! Oikeesti.... Toi on ihan naurettavaa.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 11:17"]

Täällä aina hoetaan, että "mikä vika niissä uuden kumppanin lapsissa on" ja

"koko paketti" ja "jos otat lapsellisen miehet, hyväksyt myös hänen ex-liittonsa lapset" ja niin edelleen.

Ja että lapset ovat viattomia ja lapset ovat niiin suloisia. Ja naisena ja äitinä sinun tulee rakastaa, hyväksyä ja kasvattaa kaikki maailman lapset, vähintään ne uuden kumppanin uusperhe-elämän lapset.

Ja sitten seuraavissa viesteissä nämä samat (?!) mammat kertoo miten inhoavat naapurin kakaroita ja miten eivät päästä enää kylään ja valittavat, kun naapurin pentu tai oman kultanuppusen luokkakaveri viettää iltapäivät, illat ja viikonloput teidän kodissanne ja ettei teidän velvollisuus ole huolehtia toisten kakaroista, jokainen hoitakoot itse omansa ja niin edelleen.

Uusperhe-elämää eläneenä, omia ja toisen lapsia seuranneena osaan sanoa muutaman sanasen.

Lapset eivät koskaan, ikinä, hyväksy isälle tai äidille uutta kumppania. He kokevat sen kilpailijana. He ovat mustasukkaisia. he tekevät kaikkensa, että se vieras nainen tai vieras mies häipyisi.

Tämä siitä huolimatta, miten lapset ulospäin käyttäytyvät.

Myös aikuisen suhde lapseen on vastavuoroinen. Ei niin, että aikuinen vain yksin tekee suhdetta ja lapsi ottaa vastaan ja antaa takaisin kuin peilinä sen, mitä se aikuinen antaa.

Ymmärrättekö?

Kuvitellaan siis, että aikuinen kohtelee kumppanin lasta hyvin ja kauniisti. Näin ollen lapsi alkaisi tykkäämään ja kohtelisi tätä aikuista hyvin ja kauniisti.

Mutta kun se ei mene näin.

En tiedä miten paljon on merkitystä sillä lapsen lähihuoltajalla, mikä on hänen suhtautumisensa exänsä uuteen kumppaniin ja mitä paskaa juttelee lapsilleen.

Tai miten paljon uusvahemmalle annetaan vastuuta ja mahdollisuuksia tutustua lapsiin.

Tai miten paljon kumppani tukee uusvanhemman "vanhemmuutta".

Minä suosittelen, että asutte eri osoitteissanne. Teillä on hyvä suhde toistenne kanssa ja suhteessa lapsiin. Kukaan ei ole kenenkään tiellä eikä viemässä ketään toiselta.

Lapset kasvaa ja yllättävän nopeasti.

He ovat sitten jo niin isoja, että voitte muuttaa yhteen ja teillä kaikilla on edelleen hyvät välit toisiinne, lapsiinne.

Raisa Cacciatore suosittelee samaa, luon hänestä ja hänen uusperheestään mielenkiintoisen artikkelin kerran jostain naistenlehdestä.

[/quote]

Jaa että mitä? Paska exäni petti minua pitkään toisen naisen kanssa ja jatkoi eron jälkeen yhteiseloa. Exä on mielestäni edelleen melkoinen oksetus, tämä hänen uusi naisensa varman ihan ok, vaikkei hänen mielestään ollut mitään ihmeellistä siinä että loisi meidän perheessä. Tunteistani huolimatta olen puhunut lapsille pelkkää hyvää molemmista ja hoitanut kaikki lapsiin liittyvät asiat hyvin ja asiallisesti. Lapset tykkäävät tästä nyxästä ja kuuntelen lempeän kiinnostuneesti heidän ajatuksiaan. En usko että lapset toivovat meidän palaavan yhteen tai ovat mustasukkaisia nyxästä. Joten veikkaan että lähivanhemman suhtautumisella on erittäin suuri merkitys. Rakastan lapsiani niin paljon, että teen mitä vain, jotta heillä on sellainen olo että heidän ympärillään on rakastavia, turvallisia aikuisia. Jos lapsia ei olisi, en olisi sekuntiakaan tekemisissä heidän isänsä ja tämän nyxän kaltaisten ääliöiden kanssa. Koskaan.

Sori, tuli kahteen kertaan.

Lapset ovat viattomia ja syyttömiä eroon.

Ne aiemmin syntyneet ja uuteen uusperheeseen syntyneet ja ylipäätänsä.

Minä vain en ymmärrä, miksi pitäisi "ottaa koko paketti", jos kerran on mahdollisuus asua eri osoitteissa ja sieltä käsin olla yhdessä tiiviistikin, mutta tapaamisten aikana biologinen vanhempi on se, joka ottaa vastuun omista lapsistaan ja jos uutta kummpania ei kiinnosta, se on hänen asiansa, ei tarvitse olla kiinnostunut eikä ottaa vastuuta.

Tässä aloittajan tapauksessa: lasilla on yhteinen isä. Jos isä haluaa tutustuttaa lapsensa toisiinsa, eikö se ole hänen tehtävänsä? Ei tämän exän-aloittajan, johon mies lämmittelee suhdettaan?

Jos tämän ap:n tehtävä on mahdollistaa puolisisarusten sisaruksen kaltainen elo, eikö se samalla tavalla ole näiden kaksoslastenkin äidin vastuulla. ?

Miten muuten ap.n lapset aikoinaan tapasivat isäänsä? Siellä uudessa perheessäkö? Olisiko osasyynä eroon, hankalat uuseperhekuviot? Exliiton lapset tulevat, vaikka siellä on äiti ja kaksosvauvat.

Muistan, miten itse olin erittäin väsynyt mieheni ex-liiton lapsiin ja heidän käytökseen. Tilanteet olivat joka tapaamisviikonloppuina aina vaan hankalampia, ja minä aloin väsyä.

Kysyin täälläkin silloin aikoinaan, mitä teen. Kerroin lasten käytöksestä ja suhtautumisesta minun ja tuolloin pieneen, yhteiseen lapseemme.

Sain täällä vastauksia, että minun pitäisi ottaa meidän yhteinen lapsi ja lähteä joka toinen vkl omasta kodistamme pois, (minne? hotelliinko? ei ole kesämökkiä eikä mummolaa ) jotta miehen lapset voivat tulle toiseen kotiinsa. Ja hoettiin, miten se isän koti on myös isän lasten koti ja isän lapsilla on oikeus olla kotonaan ja tavata isäänsä - joten minulla ei ollut oikeutta olla kotonani viikonloppuisin eikä myöskään tällä lapsella, jolla ei ollut muuta kuin se yksi koti, oma koti, josta hänenkin olisi pitänyt paeta joka toinen vkl isompien sisarusten kuisaamista ja mitätöintiä ja huonoa käytöstä. Isänsä ei tätä saanut poikki koskaan.

Tilanteet paheni. Mies oli täysin kädetön suhteessa ensimmäisen liiton lapsiinsa eikä kyennyt kieltämään, rajaamaan, valvomaan, estämään. Kasvattamaan

Ja minä väsyin antamaan hyvää, olemaan ystävällinen. Alkuun nimittäin oikeasti pidin niistä lapsista, mutta kyllä he olivat tehokkaita sen suhteen, että lakkasin sitten pitämästä. Monta vuotta siihen kyll ämeni.

JA meidän yhteistet lapset ovat aivan yhtä syyttömiä miehen ensin syntyneisiin lapsiin kuin minäkin, samoin kuin miehen eroon.

Mutta mies valitsi. Hän ei palannut exänsä luo. Mutta ensimmäisen liiton lapset hän valitsi. Ei se mitään että minä menin siinä, mutta kun nämä lapset, näistä ei oikein jaksa välittää. Ensimmäisen liiton lapset ovat kohta aikuisia, edelleen ykkössijalla ja myöhemmin syntyneet välttämöttömiä pakkoja.

Lapset ovat syyttömiä että isänsä on luuseri.

Jos olisin ollut fiksu ja kauaskatsoinen, en olisi ikinä saman katon alle muuttanut, uusperhe-elämään. Mutta menin lankaan, mies oli taitava puhumaan ja lupasi ja lupasi... kunnes tajusin kaksi asiaa: miehen puhe on vain puhetta. teot ovat muuta. ja toinen: ne lapset eivät minua hyväksy, vaikka miten kiva olisin. Kyse ei ole siitä, mitä minä olen heille, he vain päättivät (äiti taustalla avustamassa?!) etteivät hyväksy minua ja eivät myöskään hyväksy pientä sisarustaan. Somia lapsia, miten ilkeitä olivatkaan ihan vauvalle jo.

Aika julmaa, jos oma äiti sanoo, etten halua nähdäkkään teidän veljiä, ja ne eivät saa tulla kotiimme.

Sitäpaitsi en edes usko, että ap maksaisi kaiken asumisen, joten muillakin on sananvaltaa ketkä asuntoon saa tulla.

Mutta ihan sairastahan tuollainen tuntemattomien vihaaminen on. Pojathan voi olla vallan ihania tyyppejä.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 11:33"]

Sanoiko ap jossakin välissä, ettei lapset saa tavata toisiaan?
Kait nekin siellä toisella kämpällä tapaa, ap vain ei halua niitä lapsia hänen kotiinsa.

[/quote]

Tätä minäkin jäin ihmettelemään, kun luin vastauksia.

Eihän se mies ole lapsiaan hylkäämässä, vaan tapaa ihan kuten kuuluukin, vai? Ap ei ole estämässä tapaamisia, vaan kyselee, mitä jos he pitäisivät eri osoitteet ja mies tapaa lapsiaan omassa kodissaan. Koska vaikka ap.n lapset ovat myös miehen lapsia, ap ei ole näiden nuorempien lasten äiti ja vastuukysymykset ja muu sellainen jää miehen ja lasten biologisille äidille...

minusta ap voisi pitää sen oman osoitteensa. Uusperheellisyys vaan ei toimi. Kun sen sanoo ääneen, saa täällä alaspäin peukutuksia ja vittuilua päälleen.

Miksi uusperheellisyyden pitäisi toimia ja sujua, kun ei ne ydinperheetkään toimi eikä suju - erotaan.

Miksi pitäisi osata olla sitä ja tätä, kun ei ydinperheessäkään olla?!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 11:17"]

Täällä aina hoetaan, että "mikä vika niissä uuden kumppanin lapsissa on" ja

"koko paketti" ja "jos otat lapsellisen miehet, hyväksyt myös hänen ex-liittonsa lapset" ja niin edelleen.

Ja että lapset ovat viattomia ja lapset ovat niiin suloisia. Ja naisena ja äitinä sinun tulee rakastaa, hyväksyä ja kasvattaa kaikki maailman lapset, vähintään ne uuden kumppanin uusperhe-elämän lapset.

Ja sitten seuraavissa viesteissä nämä samat (?!) mammat kertoo miten inhoavat naapurin kakaroita ja miten eivät päästä enää kylään ja valittavat, kun naapurin pentu tai oman kultanuppusen luokkakaveri viettää iltapäivät, illat ja viikonloput teidän kodissanne ja ettei teidän velvollisuus ole huolehtia toisten kakaroista, jokainen hoitakoot itse omansa ja niin edelleen.

Uusperhe-elämää eläneenä, omia ja toisen lapsia seuranneena osaan sanoa muutaman sanasen.

Lapset eivät koskaan, ikinä, hyväksy isälle tai äidille uutta kumppania. He kokevat sen kilpailijana. He ovat mustasukkaisia. he tekevät kaikkensa, että se vieras nainen tai vieras mies häipyisi.

Tämä siitä huolimatta, miten lapset ulospäin käyttäytyvät.

Myös aikuisen suhde lapseen on vastavuoroinen. Ei niin, että aikuinen vain yksin tekee suhdetta ja lapsi ottaa vastaan ja antaa takaisin kuin peilinä sen, mitä se aikuinen antaa.

Ymmärrättekö?

Kuvitellaan siis, että aikuinen kohtelee kumppanin lasta hyvin ja kauniisti. Näin ollen lapsi alkaisi tykkäämään ja kohtelisi tätä aikuista hyvin ja kauniisti.

Mutta kun se ei mene näin.

En tiedä miten paljon on merkitystä sillä lapsen lähihuoltajalla, mikä on hänen suhtautumisensa exänsä uuteen kumppaniin ja mitä paskaa juttelee lapsilleen.

Tai miten paljon uusvahemmalle annetaan vastuuta ja mahdollisuuksia tutustua lapsiin.

Tai miten paljon kumppani tukee uusvanhemman "vanhemmuutta".

Minä suosittelen, että asutte eri osoitteissanne. Teillä on hyvä suhde toistenne kanssa ja suhteessa lapsiin. Kukaan ei ole kenenkään tiellä eikä viemässä ketään toiselta.

Lapset kasvaa ja yllättävän nopeasti.

He ovat sitten jo niin isoja, että voitte muuttaa yhteen ja teillä kaikilla on edelleen hyvät välit toisiinne, lapsiinne.

Raisa Cacciatore suosittelee samaa, luon hänestä ja hänen uusperheestään mielenkiintoisen artikkelin kerran jostain naistenlehdestä.

[/quote]

Jaa että mitä? Paska exäni petti minua pitkään toisen naisen kanssa ja jatkoi eron jälkeen yhteiseloa. Exä on mielestäni edelleen melkoinen oksetus, tämä hänen uusi naisensa varman ihan ok, vaikkei hänen mielestään ollut mitään ihmeellistä siinä että loisi meidän perheessä. Tunteistani huolimatta olen puhunut lapsille pelkkää hyvää molemmista ja hoitanut kaikki lapsiin liittyvät asiat hyvin ja asiallisesti. Lapset tykkäävät tästä nyxästä ja kuuntelen lempeän kiinnostuneesti heidän ajatuksiaan. En usko että lapset toivovat meidän palaavan yhteen tai ovat mustasukkaisia nyxästä. Joten veikkaan että lähivanhemman suhtautumisella on erittäin suuri merkitys. Rakastan lapsiani niin paljon, että teen mitä vain, jotta heillä on sellainen olo että heidän ympärillään on rakastavia, turvallisia aikuisia. Jos lapsia ei olisi, en olisi sekuntiakaan tekemisissä heidän isänsä ja tämän nyxän kaltaisten ääliöiden kanssa. Koskaan.

[/quote]

Minun tarinani on pitkä. En sitä tähän jaksa. Se on myös vanha siten, että olemme eronneet.

En ollut rikkomassa miehen ex-liittoa. Hän asui jo muualla kun tapasimme. Sanoi, että exä halusi erota -  hänet ulos siitä arjesta.

Hyväksyin miehen lapset, tuolloin olivat aika pieniä vielä, vanhempi aloitteli koulutaivalta.

Ajattelin, että se exäkin hyväksyy kun aikaa kuluu, hän itsehän se eronkin halusi. Tapaamiset toteutui alkuun minun luona ja sitten muutimme yhteen ja yhteinen vauva syntui joten meidän kodissamme.

Mutta vuosi vuodelta ne viikkonloput paheni. Olen jälkeenpäin osannut nimetä, mikä meni pieleen ja missä vika.

Ensimmäiseksi meni pieleen että muutimme yhteen. Yhteisestä lapsesta huolimatta olisi pitänyt asua eri osoitteissa.

Toiseksi se, että minä otin vastuuta miehen lapsista. Olin siis perheemme toinen aikuinen myös suhteessa miehen lapsiin.

Olisi pitänyt joka toinen vkl siirtää koko arki, huusholli ja lapset miehen kontolle, koska kaikki lapset olivat miehen lapsia.

Tajusin, mutta liian myöhään, että MINÄ olen se, joka harmittelee, ettei ns. suhdetta miehen lapsiin tai lapseen tullut. Miehen lapsi ei tällaista sure: ei voi murehtia menettäneensä jotain, jos ei ole sitä koskaan halunnutkaan. Miehen lapset siis eivät olleet kiinnostuneita mistään minun ja heidän välisestä "suhteesta". Minä olin heille merkityksetön. Olisin voinut vaikka kadota kaappiin joka toinen vkl. Niin heidän äitinsäkin toivoi: etteivät he olisi minun kanssani tapaamisilla missään tekemisissä, koska en ole heidän äiti , kehoittivat kiusaamaan minua ja olemaan ilkeitä minulle mutta myös meidän yhteiselle lapselle, vauvalle.

Ja lapset totteli äitiään. Sillä äiti on aina lapsilleen paras.

Mutta turha on itkeä kun maitotonkka on kaatunut.

Kunhan jossittelen.

Tosiaan tarvittais pakollinen tutkinto ennen kuin saa alkaa lisääntyä tai ryhtyä äiti-/isäpuoleksi, niin karseita on taas tarinat nyxistä, existä ja äitipuolista. Lapsiparat!

Tuo vanhempien soutaminen ja huopaaminen on kyllä lapsille varmasti todella raskasta. Erotkaa tai pysykää yhdessä, mutta tehkää se päätös ja pysykää siinä, silloin voi ehkä lapsetkin koittaa toipua sekoiluistanne ja saada elämänsä järjestykseen.