Lue keskustelun säännöt.
Oman itsensä pelkääminen, pelko omaa sisintä kohtaan?
25.08.2013 |
Kuinka on mahdollista pelätä itseään? Että jollain tasolla inhoaa omia tunteitaan. Sitä, etteivät ne aina mahdu aivojen järkevän puoliskon asettamiin moraalisiin rajoihin. Siis niihin rajoihin mitkä tiedostaa, mitä pitää itsestään selvyytenä, eikä niitä voisi kuvitella ikinä ylittävänsä. Mutta kuitenkin päätä särkee tällähetkellä mitä luultavimmin noiden aivopuoliskojen välisten ristiriitojen vuoksi. Tunteet ovat vain niin pirullisia, kieroja. Joskus sanotaan, että naiset ovat kieroja. Miksi pelkään että omat tunteeni ovat vieläkin kierompia, jopa niin etteivät naisetkaan pysy niiden perässä? Mitäkö oikein tarkoitan? Miksi tunnen itseni niin tärkeäksi kun itse arvostamani ihminen jakaa kanssani ajatuksia ja puhuu tunteistaan, kehuu sitä kuinka jaksan kuunnella ja ymmärtää, sitä kuinka samalla ajatustasolla ollaan? Eikös sen pitäisi olla ihan tavallista ystävien kesken? Miksi tuntuu etten pysty erottamaan siitä olotilasta, onko tämä keskustelukumppani oma kumppanini vai tavallinen ystävä, joka kylläkin samaa sukupuolta kumppanini kanssa? Onko väärin jos koen samankaltaista lähelläolon halua tuon ystävän kohdalla kuin silloin kun puolisoni puhuu minulle samankaltaisista aiheista? Siis omasta elämästään, sen hyvistä ja huonoista hetkistä, iloista ja suruista, mitä sinällään on tarkoituskin jakaa ystävien kesken. Jostain syystä tuo moraalinen puoli kolkuttelee, onko se jokin kirjoittamaton sääntö ettei tietyistä asioista voi eikä saa puhua, edes pystyä puhumaan kuin kumppanilleen? Ehkä jollaintasolla pelkään sitä millaisen olon minulle saa aikaan ystävän kanssa keskustelu, ei pelkästään jokapäiväiset "normaalit" kuulumiset, vaan myös toistemme onnellisista parisuhteista puhuminen. Ei, tunteet eivät himoitse siinä tilanteessa toista fyysisesti, vaan herättävät sen saman lähelläolon halun kuin kumppanini seurassa. Tai ne eivät ainakaan halua tunnustaa sitä sen korkean moraalin omaavan järkevän aivopuoliskon yrittäessä pitää pakan koossa. Nuo ajatukset vain pyörivät päässä, saaden aikaan särkyä, unettomuutta, lisää ajatuksia omasta heikkoudesta omaa itseään kohtaan, ja ajatusten "vääryydestä" muita kohtaan. Tahdonvoimaa on kaikeksi onneksi riittänyt siihen, että mitään pahaa en halua kenellekkään, ja siksi tämä asia rassaa vain oman pääni sisällä. En tietysti voi sanoa etteikö ehkä joku muukin tuntisi samoin, etteikö joku muu olisi ehkä pystynyt havaitsemaan mitä omat ajatukseni tuntevat. Taidan haukata särkylääkkeen ja yrittää nukkua.
Kirjoittaja nuorehko mieshenkilö.
Kommentit (15)
Arvasin että olet mies, koska hämmennyt siitä, että (naispuolinen) ystävä on niin läheinen kanssasi ja ajattelet, että henkilökohtaisimpia asioita jaetaan vain kumppanin kanssa. Mutta eihän se niin mene. Läheinen ja avoin voi olla ystävienkin kanssa tai sukulaisten tai ihan kenen vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän vieressä istuessaan ottaa käteni käteensä tarkastellakseensa ja kosketellakseensa sitä, pyörittelee sitä käsissään, tutkii sen uurteita ja arpia, aivan kuten puolisoni on joskus tehnyt... Hänen luonaan käydessä hän makaa omalla sängyllään tyyny pään alla, juttelee sieltä minulle sillä samalla pehmeällä äänensävyllä kuin puolisoni... Miehethän useimmiten ovat niitä parhaita väärinkäsittäjiä, ja tiedän että tuo ystäväni ei ole sellainen, jota tuosta voisi kuvitella. Enkä ainakaan halua käsittää niin. Ja tiedän ettei kummankaan järkevät aivopuoliskot halua mitään mikä voisi kummankaan elämää ja onnea vahingoittaa. Silti se tunteellisempi aivopuoliskoni saa järkevän puoliskon hermostumaan...
Koetko kiinnostusta mies- vaiko naispuolista ystävää kohtaan? Tuo on aivan tavallista jos koet läheisyyden tunnetta ja normaalia. Jos koet seksuaalsita kiinnostusta sinun on vain huolehdittava, että et lähde rajojen yli.
Ehkä tämä maailma on niin vieraantunutta, että ei tajuta, että läheisyyden tunne on hyvä tunne eikä siinä ole mitään pahaa.
En ymmärtänyt pätkääkään tuosta vuodatuksestasi. Yhtä sanojen virtaa ilman minkäänlaisia kappalejakoja.
Kokeilisitko uudestaan: Kerro kolmella lauseella ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. en ymmärrä itseäni
2. inhoan itseäni
3. pelkään itseäni
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:52"]
1. en ymmärrä itseäni
2. inhoan itseäni
3. pelkään itseäni
[/quote]
Vastaus: olet ihminen. Tuollaisia me kaikki ollaan.
Lisäksi olet ihastunut siihen ystävääsi, mutta yrität teeskennellä, ettet ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, olet ihastunut, mutta et halua tunnustaa sitä. Tunnetasolla puhuminen luo yhteyttä ihmisten välille. Ja kun siirrytään puhumaan tunteista, niin se aina lähentää. Ei kannata mennä siinä liian syvälle muiden kanssa.
On valtavan tavallista pelätä omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Ne kun tuskin kellään noudattavat järjen ja ihmisen omien moraali- ja sovinnaisuussääntöjen rajoja joka hetki.
Mutta siitä pelosta voi kyllä päästä eroon. Itse olen päässyt siitä eroon hyväksymällä sen, että ajatukset ovat vain ajatuksia ja tunteet vain tunteita, ja niitä tulee ja menee. Niillä ei ole mitään valtaa pakottaa minua toimimaan millään tavalla, vaan teen päätökset toiminnastani järjestä lähtien. En pelkäää sitä jos minua esimerkiksi himottaa muu mies (tai vaikka nainen) kuin puolisoni, koska tiedän että se on vain tuntemus ja että en aio sen mukaan toimia koska olen mieheeni sitoutunut. Päinvastoin, voin jopa nauttia ihastumisen ja himon tunteista, sen aikaa kun ne kestää. Ne eivät kestä kovin kauaa muuten, kun niitä ei vastusta eikä niistä tunne syylilsyyttä.
Ap:n tapauksessa sen mitä tuosta hieman sekavasta tekstistä ymmärsin, ei ole minusta minkäänlaista pienintäkään syytä tuntea pelkoa tai syyllisyyttä, vaikkei siis ajatuksista ja tunteista minusta koskaan muutenkaan ole. Mutta on ihan täysin normaalia että läheiseen ystävään tuntee lähellä olemisen halun ja syvän kiintymyksen tunteita. Ei ne ole varattuja pelkästään puolisolle (tai omille lapsille) toki. Ei rakkaus kulu sillä että rakastaa useampaa kuin yhtä kohdetta, päinvastoin se vahvistuu siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa kyllä että tuo "ystäväsi" on ehkä muullakin tavalla kiinnostunut sinusta kuin ystävänä, tai sitten todella läheisenä ystävänä...
tiedän kyllä, ja siksi juuri haluaisin kuulla varsinkin naisten mielipiteitä aiheesta? käyttäytyvätkö naiset usein "läheisten vain-ystävienstä" kohdalla näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 19:17"]
tiedän kyllä, ja siksi juuri haluaisin kuulla varsinkin naisten mielipiteitä aiheesta? käyttäytyvätkö naiset usein "läheisten vain-ystävienstä" kohdalla näin?
[/quote]
Voihan hän haluta vain itsetuntobuustia siitä, jos mahdollisesti ihastut hänen pienen flirttailunsa siivittämänä.
Mulla on ollut elämässäni muutama erittäin hyvä miespuolinen ( olen nainen ) ystävä, joiden kanssa voisin käyttäytyä juuri noin, miten kuvailit ystäväsi tekevän. Tai ei, en kyllä mitään kättä hipelöisi kuitenkaan. Se olisi outoa, kun en ole mikään hiplari muutenkaan. Mutta sängyllä voisin maata ja makaakin. Sen ei todellakaan tarvitse olla mikään "kutsu", vaan niin naiset ja vaikkapa sukulaiset keskenäänkin tekevät ( ainakin useat ).
Vanhoista miesystävistäni yhden kanssa en ole enää tekemisissä, koska kävi ilmi, että hän olikin todella rakastunut minuun, enkä puolestani olisi koskaan voinut vastata siihen. Suhteemme hiipui ja lopulta katkesi kokonaan. Nykyään suhtaudumme toisiimme, kuin ihmiset, jotka ovat joskus seurustellleet; hieman vaivautuneina vaihdamme muutaman kohteliaan sanan ja siinä kaikki. Hassua ja myös surullista, että niin kävi.
Kaksi näistä miehistä on jäänyt elämääni. Toisen kanssa käyn teatterissa tai joskus jossain baarissa tai näyttelyissä ja heistä toinen asuu vanhalla kotipaikkakunnallani - ja jos olen siellä käydessä lähtenyt hänen kanssaan bilettämään, niin olenpa joskus jäänyt hänen luonaan yöksikin, sohvalle. Hänen vieressään en kuitenkaan haluaisi/osaisi nukkua ja jos saunotaan, niin siellä käymme luontevasti eri aikaan.
Kertomasi perusteella rohkenisin jokatapauksessa väittää, että nainen ON ihastunut sinuun ja toivoisi sinulta jotain "vähän enemmän". Jos elät parisuhteessa, harkitse tarkkaan, mihin olet valmis lähtemään. Ettet siis vaan menettäosi näitä molempia naisia elämästäsi.
Olen perheellinen, 40-vuotias ja (onnellisesti) naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 19:49"]
Mulla on ollut elämässäni muutama erittäin hyvä miespuolinen ( olen nainen ) ystävä, joiden kanssa voisin käyttäytyä juuri noin, miten kuvailit ystäväsi tekevän. Tai ei, en kyllä mitään kättä hipelöisi kuitenkaan. Se olisi outoa, kun en ole mikään hiplari muutenkaan. Mutta sängyllä voisin maata ja makaakin. Sen ei todellakaan tarvitse olla mikään "kutsu", vaan niin naiset ja vaikkapa sukulaiset keskenäänkin tekevät ( ainakin useat ).
Kertomasi perusteella rohkenisin jokatapauksessa väittää, että nainen ON ihastunut sinuun ja toivoisi sinulta jotain "vähän enemmän". Jos elät parisuhteessa, harkitse tarkkaan, mihin olet valmis lähtemään. Ettet siis vaan menettäosi näitä molempia naisia elämästäsi.
[/quote]
tiedän. ei tarvitse edes harkita, nimittäin tiedostan sen etten halua mitään pahaa kummallekkaan parisuhteelle. ainakaan järkevä puoliskoni ei halua.
olen myös sataprosenttisen varma ettei ystäväni halua sitä kummallekkaan, mutta sen aavistan ettei hän tunne olevansa täysin tyytyväinen omaan parisuhteeseensa, siksihän nämä ajatukset päässäni pyörivät...
Valtavan suuret kiitokset parille viimeiselle kirjoittajalle, täältä löytyy näköjään fiksujakin ajatuksia aiheesta. Joista on oikeasti apua...
Pahoittelen tosiaan kappalejaon puuttumista jne, mahdollista pientä sekavuutta tekstissä, kännykällä kirjoitellessa vaikea jäsennellä aiheet oikein.