Olenko outo, kun joskus toivon hartaasti miehen kuolevan?
Mies on ihan ok, kun kaikki menee kuten hän haluaa. Olenkin oppinut pitämään suuni kiinni tietyistö minua ärsyttävistä asioista. On parempi niellä, kuin ottaa haukkumiset päälleen. On kuitenkin yksi varmaan jokaisella avioparilla välejä joskus hiertävä asia eli raha. Olen joutunut vaihtamaan ammattia, ja olin viime talven työvoimakoulutuksessa hoiva-alalle. Sain koulutuksen ajan korotettua ansiosidonnaista päivärahaa ja päälle vielä koulupäiviltä 9 euron ylläpitokorvauksen. Rahat napsahtivat tilille parin päivän kuluttua aina siitä, kun olin laittanut sähköisen ilmoituksen kassaan.
Saadakseni jalan työpaikan oven rakoon otin keikkatöitä vastaan pian valmistumiseni jälkeen. Taloudellisesti se oli tietenkin virhe, mutta pidin tärkeimpänä sitä, etten jäänyt työttömäksi. Mies saa eläkettä ja palkkaa ja silti hän edellyttää minulta sitä, että maksan hänen kaljojaan. Päivittäin kauppaan menee noin 30 e ja siitä puolet uppoaa kaljaan. Koska minulla ovat nyt pienet tulot, en haluaisi maksella hänen kaljojaan, mutta mies ei ymmärrä tää. Maksan kyllä ruoat , sekä meidän että kissan, aina kun minulla on rahaa, mutta en haluaisi upottaa rahaa kaljaan.
Mies kittaa sitä kaljaansa päivittäin 2-3 isoa pinttiä ja 8 pikkutölkkiä, eli hän on alkoholin suurkuluttaja, mutta ei myönnä sitä.
Nyt menin kysymään, voisinko saada takaisin jossain vaiheessa satasen, jonka lainasin hänelle, mutta sain paskat silmilleni. Nyt pidän taas suuni taatusti kiinni, vaikka voittaisin jättipotin Lotossa. Olen niin väsynyt tuohon kaljan kittaamiseen, että toivon tosissani välillä, että miehen maksa sanoisi poks ja että mies kuolisi. Olenko hirveä ihminen?
Kommentit (14)
No onhan se ihan pikkiriikkisen sairasta ja ehkä outoakin toivoa toisen ihmisen kuolemaan.
Mikset jätä sitä juoppoa miestä? Tee se heti!
2 olen ap, näinhän se varmaan on, mutta aina ei vain oikein tuntuisi jaksavan. Ja mitä enemmän mies on päivän mittaan kaljaa kitannut, sitä varovaisempi saan puheideni kanssa olla. Olisin heittänyt pihalle jo aikoja sitten, mutta nyt vain on niin, että juuri taloudellisista syistä minun on vain yritettävä kestää. No, saanpahan edes ajatuksissani joskus miettiä, millaista elämäni sitten olisi, kun häntä ei enää olisi. Vaikka saattaahan käydä tietenkin niinkin, että minä kupsahdan tästä ensin.
Kyllähän sitä marttyyri tekosyyt aina keksii...
Viestistäsi ei käynyt ilmi, miksi siedät silmissäsi ihmistä, joka kohtelee sinua kuin kynnysmattoa. Mikä tahansa syy onkin, niin se on väärä. Hanki itsetunto ja jätä se kusipää!
No eiköhän tuollainen kerro siitä, että haluat erota mutta et jostain syystä saa muotoiltua ajatusta valmiiksi.
Eroa, äläkä elä suhteessa, jossa toivot toiselle pahaa. Olet sairas. Mikä vit...tu teitä ihmisiä pitää kiinni suhteissa joissa tunnette noin? Olet riippuvainen hänestä ja toivot kuitenkin että hän kuolisi ???
8, ap täällä. Ehkä syynä on se, että pelkään yksin jäämistä ja sitä millaisen taloudellisen romahduksen se toisi tullessaan. Mies maksaa nyt kuitenkin kuukausittan yhtiövastikkeen ja auton kulut. Kunhan saamme kolmen vuoden kuluttua tämän asunnon maksettua, niin sitten saattaa tapahtua. Asunto on yksin minun nimissäni, eli miehellä ei ole osaa eikä arpaa tähän.
Keksin äsken muuten tavan saada lisää töitä, koska noilla keikkatöillä ei kunnolla elä ja olen jo kaksi kuukautta odottanut soviteltua päivärahaa kassasta. Aina tuntuu puuttuvan jokin lippunen tai lappunen, alkavat hermot olla kireällä minulla ja miehellä. Mies on tyypillinen alkoholin väärinkäyttäjä. Selvin päin aivan ihana ja kiltti ihminen, mutta kun promilleja on tietty määrä, onkin oltava hänen kanssaan varpaisillaan. Onneksi hän ei ole väkivaltainen ja rauhoittuu kuitenkin aina. Nyt on oltava taas hiljaa huomisaamuun asti.
Raha, raha, raha.... sehän se teidät ahneet ja riippuvuus.suhteiset pitää aina yhdessä. Minä erosin ukosta, vaikka oli ilmainen katto pään päällä. Nyt asun vuokralla, ja 2 vk kuukaudesta olen rahaton ja keräilen pulloja perunoita varten. Mutta ainakin olen itsenäinen ja ei tarvi katsella ihmista, josta en pidä. Rahan takia oleminenhan on huoraamista.
Rakastat äijääsi niin, että maksatat hänellä asuntoa ja otat sen sitten härskisti itsellesi??? Ei ihme, että mies juo kun kumppani noin kylmä laskelmoija. Mäkin joisin sun rahoja tuossa tilanteessa.
13, ei ap puhunut mitään siitä, että mies maksaisi asuntolainaa, vaan hän mainitsi vain että mies maksaa yhtiövastikkeen. Pienistäkin tuloista pystyy maksamaan lainanlyhennyksen, mikäli lainaerä on pieni. Minäkin pystyin tosi pienistä tuloistani maksamaan tuollaisen 450 e/kk asuntolainaa. Mies hoiteli sitten yhtiövastikkeen. Nyt maksamme yhtiövastikkeita ja sähkölaskuja vuorotellen.
Oli meilläkin vähän samansuuntainen tilanne kuin ap:lla yhdessä vaiheessa. Mies viihtyi turhankin hyvin kaljaan menevien kavereiden seurassa ja minun piti hakea sitten häntä kotiin kaljakuppiloista. Hänen alkoholinkäyttönsä huomattiin onneksi työpaikalla ja sitä kautta hänet saatiin hoitoon. Ellei näin olisi käynyt, olisi ero ollut jo enemmän kuin lähellä.
Niukat rahavarat ja alkoholisti perhessä ovat kyllä yksi pirullisimmista yhdistelmistä, mitä olla ja saattaa. Minä toivon, että ap:n mies havahtuu jossain vaiheessa tuohon alkoholinkäyttöönsä, mutta niinhän se on, että alkoholistin mielestä aina muut ovat syyllisiä siihen, että kalja ja viina maistuvat.
Myönnän myös sen, että meillä kaikkein kriittisimmissä vaiheissa pohdin myös, millaista elämä olisi ilman miestä. Siis niin, että hän olisi kuollut. Ehkä sellainen on osin luonnollistakin silloin, kun toinen tuhoaa itseään viinalla.
Eroa.