työ on ihmisen elämän tärkein päämäärä
Siitä ei ole päästy kovin kauas. Kirves antaa esimerkin: Suomessa kysytään heti tutustumisen alussa, mitä ihminen tekee työkseen.
-Niin minäkin koska yrittäjänä etsin aina synergioita
-Mistä sinä olet uudessa tuttavuudessa kiinnostunut?
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006602170.html
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Työ vapauttaa.
Kylmät väreet. 😬💀
Työ on pakollinen paha, millä maksetaan elämä.
Monelle koulutus ja työ on iso osa identiteettiä. Siksi sitä usein uudelta tuttavuudelta kysytään. Siellä vietetään arkena puolet hereilläolojasta, joten totta kai sillä on merkitystä. Päämäärä se tuskin kovin monille on vaan keino siihen pääsemiseksi. Päämäärä on se, mitä työstä saadulla palkalla saa, eli hyödykkeitä, sekä taloudellista vapautta ja turvaa.
Luin juuri kirjaa Piilaakson kotirouvissa. Siinä kirjassa moni sanoi juuri tuota, että ei tajunnutkaan ennen ulkomaanmuuttoaan miten paljon työ määrittää Suomessa ihmistä ja sitä mitä olet.
Sana työtön sisältää myös olemattoman arvolatauksen, aivan kuin työtön olisi vailla jotain. Vrt. Engl. unemployed (työllistämätön)
Oli tuossa jutussa paljon muutakin. Ymmärrystä suuriin ikäluokkiin, naisen asemaan, lasten asemaan ym.
Ihmisen tärkein päämäärä on olla aidosti onnellinen ja ettei tarvitsisi syvästi katua, kun makaa kuolinvuoteellaan. Monelle tätä onnea tarjoilee perhe, ystävät ja hyvä terveys. Osalla onnentunne tulee työssäonnistumisista, mutta valitettava totuus on, että eläkkeellä/kuolinvuoteella työnantaja ei sulle enää seuraa pidä tai palkitse siitä minkä verran olet venynyt työelämässä... Moni uraputkessa painava kohauttaa tälle olkiaan olettaen, että nyt on taas "yksi yksinäisen vanhuksen tilitys". Ei pidä paikkaansa. Mitä aiemmin ymmärtää tämän ylläolevan tekstin niin sitä enemmän varaa itselleen aikaa korjata ne asiat elämässä, jotka eivät ole kunnossa. Olemme vain käymässä täällä, käytä se aika hyvin.
M34
Olen itse tehnyt "taloudellisen" elämäntyöni n. 10 vuotta ennen eläkeikää ja säästöni siis riittävät keskivarakkaan elintasooni lopuksi ikää. Lopetenkin työnteon akateemisesta ammatistani (ala jossa ammatti-identiteetti usein nähdään hyvin paljon persoonaa määräävänä tekijänä. ) Suht yllätäen ammatti-identiteettini tuntui lähteneen kuin vesi hanhen selästä. En kaipaa. Kieltämättä hieman vaikea määrittää mitä nyt "teen". En oikein kehtaa tituleerata itseäni vapaaherraksi. Liikunta ja muut harrastukset täyttävät päivää.
Työ vapauttaa.