Lue keskustelun säännöt.
Puhelimella soittamisen pelko :(
25.08.2013 |
Ketään muita ketkä kärsisivät tällaisesta tai ovat päässeet yli moisesta pelosta?
En soita kuin äärimmäisen pakon edessä kellekään. No, miehelleni uskallan soittaa spontaanisti, samoin lapsilleni (joilla on jo kännykät, ovat kuitenkin alakoululaisia vasta). Mutta esim. äidilleni on jo astetta vaikeampi soittaa. Sitten kavereille - en soita koskaan. Asiat hoidetaan tekstiviesteillä. Koen, etten keksi mitään mielenkiintoista puhuttavaa, tai että takeltelen, änkytän, en osaa puhua mitään jne. Ja että puhelusta tulisi vaivaannuttava. Jätän siis soittamatta kokonaan.Ns viralliset puhelut on helpompia hoitaa, kun ei tarvitse osata small talkia vaan voi vain hoitaa asiat mitkä pitää hoitaa. Kiusallista silti, kun joskus olisi oikeasti tarve soittaa jollekin tutulle, mutta en vaan uskalla enkä pysty.
Pääseekö tästä millään eroon?
Kommentit (29)
Mä en soita edes pizzaa! Työhöni liittyy paljon puhelimessa asiointia, mutta en sitäkään osaa tehdä spontaanisti. Helpompaa on sopia ensin ajankohta ja sitten soittaa, joka onneksi työpuheluissa on ihan luontevaa. Ns. kuulumispuheluita en soita koskaan kenellekään, soitan vain jos on asiaa. Lapsena en koskaan saanut soittaa kavereille muuten vaan, en edes teininä. Esim. ulos lähteminen tai kylään meneminen ei ollut riittävä asia soittamiselle, vaan piti mennä ovelle kysymään.Mutta kaukana asuvien isovanhempien kanssa olisi pitänyt jutella puhelimessa, mikä oli todella vaivaannuttavaa, koska en oikeastaan edes tuntenut heitä. Luulen, että puhelinkammoni juontaa lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin inhoan puhelimessa puhumista. Jos joku kaveri soittaa (tai anoppi) josta tiedän, että hän juttelee vain kuulumisia, tekee aina mieli olla vastaamatta. Se on vain niin hiton ärsyttävää. Tyhjät, hiljaiset hetket ovat kamalia ja niitä tulee väkisin, jos ei keksi mitään tyhjänpäiväistä shaibaa. En soita koskaan, jos ei ole asiaa. Onneksi on tekstiviestit. Pelkkä kampaajan tilaaminen on yhtä tuskaa. Ja kyllä, olen livenä kova juttelemaan ja pidän keskustelua yllä.
Mulla kans todella vaikeaa soittaminen..:/ virallisten puheluiden soittaminen ihan menee vaikka se pelottaa, mutta aikojen varaaminen on kamalinta. Sitä lykkää monta päivää, vaikka tietää sen ahdistuksen loppuvan vasta sitten kun saa asiat hoidetuksi..
Kavereiden kanssa puhun todella harvoin puhelimessa, koska silloin pitäisi koko ajan olla läsnä, toisinkuin jos viestittelee saa aikaa miettiä mitä vastaa.. :/ niin usein vain jätän huomiotta jos puhelin soi.. Mutta perheenjäsenten kanssa soittelu on todella vaivatonta ja helppoa. Mutta muiden sukulaisten kanssa soitteleminen on paljon vaikeampaa. Töissä minun täytyy aina sillointällöin vastata puhelimeen ja se, ihe kyllä, sujuu ihan panikoimatta.
Upp,
Sama täällä. Ajanvaraukset pahimpia, ja työasioissa soitto jos on vaikka sairaana esimiehelle. Käytän sähköpostia. Ja nettiajanvarausta. Hammaslääkärissä en ole käynyt vuosiin kun ei ole nettiajanvarausta. On sosiaalisten tilanteiden pelko ja lääkäripelko mutenkin. Masentunut myös. Ujo. Pelottaa terveyden puolesta.
En soita kuin miehelle,siskolle ja äidille.
Ensi kerralla mieti näin: uskallat kirjoittaa keskustelupalstoilla ihan mitä sylki suuhun tuo ja avautua jostain kokkarevuodoista täällä, joten uskallat kyllä rohkeasti sanoa muille finskeille puhelimitsekkin asiasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi miten ahdistavaa soittaa työpuhelua hiljaisessa avokonttorissa. Tietää, että lähellä olevat kuulevat.
Esimiehelle soittaminen myös, kun sairastunut. Vaikka on oikeasti sairas, tulee tunne että valehtelee. Aika pimeetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ennen puhelinkammo. Pääsin kammosta eroon kun sain työpaikan puhelinvaihteesta. Alkujännityksen jälkeen karisi pelot pakon edessä. Nykyään mieluummin soitan työasiatkin koska sitten saan ainakin kerralla hoidettua kaiken.
Voisitko sanoa äidillesi ja kavereillesi ihan suoraan, että et tykkää puhua puhelimessa, vaan mieluummin tapaat kasvotusten tms. Vai asuvatko he tosi kaukana? Ei siitä pelosta tarvitse sanoa mitään.