Millainen terveydentila teidän -30-l. syntyneillä vanhemmilla/isovanhemmilla on?

Appivanhemmat ovat ihan omatoimisia ja periaatteessa hyvässä kunnossa mutta välillä ihmetyttää missä maailmassa ne oikein elää. Kun lapsi kertoi heille että hänellä on nyt (kolmannella luokalla) uusia aineita koulussa niin anoppi ei esimerkiksi tiennyt mitä ATK tarkoittaa.

Mummoni ovat tuossa iässä,asuvat kyllä ihan omillaan mutta tarvitsevat kyllä siivous ja kauppa-apua jonkin verran.

80 vuotiaita ovat ja molemmat ajaa autoa lähes päivittäin, omat autot kummallakin.

Hoitavat kotiaskareensa, hoitavat puutarhatyöt ja kasvimaat. Kasvattavat perunat, porkkanat, sipulit ja muita hyötykasveja. Pihasta löytyy marjapensaat ja vadelmapuskat. Keräävät paljon luonnonmarjoja. Tänä kesänä keränneet lakkoja, mustikoita, sieniä ja pian puolukoita.

Muistin havaitsen heikentyneen. Lisäksi heillä on pitkäaikaisia perussairauksia ja joitain leikkauksiakin on tehty.

Tervejärkisiä ja aikaansa seuraavia, uutiset katsotaan useamman kerran päivässä.

Itse huolehtivat asiansa.

Heillä on myös kesämökki joten kaksi taloutta hoitavat.

30-luvulla syntynyt isäni aivohalvauspotilas. Täysin autettavissa ja vaipoissa. Ei juurikaan kävele. Tarvitsee hoitoa 24/7.

Molempien äidit kuolleet. Oma isäni 79v asuu palveluasunnossa. Kodinhoitaja ja sairaanhoitaja käy. Liikkuu rollaattorin avulla. Muisti pätkii. Tekee hulluuksia esim. ottanut naapurin postilaatikosta postin ja avannut sen. Siskoni on edunvalvojana.

Appi 81v asuu kotonaan. Hänelläkin käy kodinhoitaja ja sairaanhoitaja. Ruoka tulee ruokapalvelusta. On älyissään ja liikkuu kepin kanssa.

Äiti kuollut (1938-2003) ja isällä syöpä synt 1940. En ole isäni kanssa missään tekemisissä ollut vuosiin...naisystävänsä kai hoitelee.

Syntynyt -31. Asuu yksin, hoitaa omat asiat. Sahaa vielä osan puista ja poimii marjat.

On tietenkin kiinnostunut edelleen politiikasta ja muista asioista. Lukee paljon. Virkeä nainen, joka huolehii hyvin ulkonäöstään. 

Mummi 83v.

Ihan virkeä ja tolkuissaan, mutta polvet on huonot. On perillä maailmanasioista, mutta kiinnostunut luonnollisesti vähän eri asioista kuin nuoremmat. Asuu yksin omakotitalossaan, jossa hoitaa peruskotityöt ja kasvimaan, mutta tarvitsee apua rankemmissa hommissa (lumityöt, ruohonleikkaus, ikkunanpesu). Lähikaupassa käy itse, keskustaan tarvitsee kyydin. Tekniikasta on vähän pihalla, kännykällä osaa soittaa muttei lukea viestejä, digiboksia ja radiota pyytää silloin tällöin säätämään.

Oma äitinsä eli 94-vuotiaaksi ja pysyi virkeänä ja kunnossa viimeiseen kesään asti, joten kaipa se on geeneissä.

Äitini (syntynyt -32) on hyvässä kunnossa. Asuu omassa asunnossaan ilman mitään apua, ei mitään säännöllistä lääkitystä, tekee useita ulkomaanmatkoja vuodessa. Äly ja muisti toimii hyvin, mutta uudemman tekniikan kanssa vähän hankaluuksia. Osaa esim. soittaa kännykällä, mutta ei lähettää tai lukea tekstiviestejä.

Tässä iässä elämäntapojen vaikutus alkaa todella näkyä kunnossa. Kun olen seurannut äitini ikäisiä, olen todennut, että paljon paremmat mahdollisuudet elää tähän ikään näin hyväkuntoisina on niillä, jotka eivät ole tupakoinneet (tupakointi näyttää heikentävän kuntoa 65 vuoden jälkeen selvästi voimakkaammin kuin esim. kohtuullinen alkoholinkäyttö) ja ovat liikkuneet säännöllisesti. Jälkimmäisellä en tarkoita välttämättä mitään varsinaista liikuntaharrastusta, vaan jo se näyttää riittävän, että käytössä ei ole ollut pitkään aikaan autoa, jolloin suurin osa asiointimatkoista tehdään pyörällä tai kävellen.

Huom: en tietenkään väitä, että kaikilla ihmisillä vanhuuden vaivat johtuvat elämäntavoista. Mutta suurempaa joukkoa katsellessa korrelaatio näyttää selvältä.

meillä mummi ja vaari 75 ja 76 v. fyysisesti todella hyvässä kunnossa - asuvat itsekseen, pitävät mökkiä, tekevät monta ulkomaanmatkaa vuodessa. pikkuvaivoja lukuunottamatta mitään suurempia sairauksia tai muistihäiriöitäkään ei ole.

persoonallisuudesta kyllä sitten huomaa vanhenemisen. hämäläinen vaari hidastuu vuosi vuodelta enemmän: muutenkin verkkainen puhe on entisestään hidastunut ja iso osa päivästä vaikuttaa menevän päänrapsutteluun kun miettii, mitä tekisi seuraavaksi ja miten.

mummi on kuitenkin pahempi - neurootikkomainen luonne ja marttyyriksi heittäytyminen ovat pahentuneet vuosien saatossa niin että koko suku on helisemässä hänen kanssaan. keskustelu mummin kanssa on melkein pelkkää loukkaantumista, piikittelyä ja sovittelua. on hirveän raskasta olla menemättä mukaan mummin pelaamiseen, ottaa vastaan hirveät määrät nälvimistä ja yrittää olla tilanteessa se aikuinen. 

mummi on kyllä ihan perillä maailmanmenosta, mutta on nyt vanhemmiten alkanut kehitellä itselleen aivan omituisia olettamuksia, joita sitten totuuksina esittää. nämäkin koskevat yleensä sukulaisia.

esimerkiksi minä sain kuulla viikonloppuna, miten olen ollut pienenä koulussa "ihan hukassa" ja isäni on sitten joutunut "pelastamaan minut" aina ennen kokeita. oikeasti olin ala-asteella kympin tyttö, ja olen tehnyt töitä koulumenestykseni eteen ihan itse. 

äitini on kuulemma syömishäiriön partaalla "kun ei se koskaan syö herkkuja" ja "onko toi urheilu mennyt sillä nyt vähän liiallisuuksiin" ja "kauhean laihakin se on". äitini on täysin normaalipainoinen (ei edes ihan hoikimmasta päästä) ravitsemusterapeutti joka hoitaa anoreksiapotilaita työkseen - aika vaikea olisi uskoa että hänellä itsellään olisi syömishäiriö :D hän ohjaa vapaa-ajallaan jumppaa muutaman tunnin viikossa ja nauttii herkuista juhlissa ja välilä arkenakin, niin mistään yltiöterveellisestä elämäntavasta tuskin on kyse.

mummi on muuttunut vanhemmiten todella hankalaksi ihmiseksi, jota kukaan ei osaa käsitellä. pohjalla on hänen oma huono itsetuntonsa, joka sitten purkautuu näin. 

Mulla äiti s -35. Perusterve, ei lääkityksiä, ajaa pyörällä, käy kaupassa, laitattaa kampaajalla tukkaansa. Käy meillä hoitamassa lapsia (alle kouluikäisiä) muutaman kerran kuukaudessa ja tekee niille ruoat, pesee pyykit. Lapset voi myös viedä yökylään mummolaan. Erittäin hyväkuntoinen ikäisekseen, auttaa enemmän meitä, mitä me häntä.

Vanhemmista ja heidän sisaruksistaan 2/6 on elossa ja voi hyvin.

palvelutalossa, kaikenlaista hankaluutta.

Mun isä on 81-v., asuu yksin ja on järjestöaktiivi, toimii mm. eläkeläisjärjestön sihteerinä. Seuraa tiiviisti aikaa ja on oikein hyvin perillä politiikasta. Tarvii välillä tietokoneen kanssa apua, mutta muuten pärjää ihan omillaan.

Äiti kuoli viime kesänä 78-vuotiaana. Miehen vanhemmat ovat 82- ja 84-v. Asuvat kahdestaan, käyvät itse kaupassa, siivoavat itse. Eivät tarvitse oikeastaan missään apua, mutta nykymenosta ja -tekniikasta heillä ei ole hajuakaan.

Ihan omillaan elävät ja asuvat. Isällä oli paha aivoinfarkti 10 vuotta sitten. Neliraajahalvaus. Joutui opettelemaan puhumisesta ja syömisestä lähtien kaiken.

Onneksi parantui. Ikää heillä 77 ja 79

Hyvä, golffaa ja lenkkeilee ja muutenkin harrastaa meidän pappa. Luonnekin on isälläni muuttunut vanhemmiten mukavammaksi. Ei tarvitse apuani.

Minun vanhempani ovat ikäisekseen hyväkuntoisia, vaikka verenpainetautia, nivelrikkoa ja muuta pientä kremppaa löytyy. Hoitavat kaikki asiansa, matkustavat ulkomaille, touhuavat mökillä. Ei muistisairauksia. Isä toimii satunnaisesti vielä työelämässäkin (neuvonantajana) ja hän on se, joka auttaa minua kaikessa tekniikkaan liittyvässä.

Minä, nelikymppinen, taas odotan kauhulla omaa vanhuuttani, koska tuntuu, etten edes nyt jaksa puoliakaan sitä mitä vanhempani.

Dementia on ja fyysinen kunto on heikko

Vastaan, vaikka isäni syntynyt 1940. Ihan tuo normaali on. Leikkii lasten kanssa ja mökkeilee puolet vuodesta. Tietysti väsyy helpommin, jos joutuu ilman äidin apua hoitamaan yksin lapsia päivän ja ottaa silloin päikkärit. Fyysistä työtä tekee edelleen esimerkiksi pilkkoo joka vuosi 10 mottia puita (mökille ja kotiin takkapuut + saunapuut), mutta pitää enemmän taukoja ja tekee hitaammin. Väsyy muutenkin kaikkeen fyysiseen enemmän kuin ennen. Käy kävelyllä kahdesti päivässä, pyrkii pitämään painon kurissa kohonneen verensokerin takia. Verenpainelääkitys on ainoa lääkitys. Lueskelee lehtiä, katsoo televisiota, surffaa netissä, pelaa nettipelejä jne. Ratkoo välillä omaksi ilokseen matikan laskuja pitääkseen aivot vireessä. (ollut matemaatikko)

Sen sijaan miehen äiti syntynyt 1930 on vuodessa romahtanut. Fyysisesti ok, mutta muistihäiriöt aika pahoja. Pärjää yksin, toistaiseksi.

20-luvulla syntynyt isäni kuoli jo yli 10 vuotta sitten, äiti on 85 ja täysin terve, asuu omassa kodissaan hoitaen kaikki askareet, viljelee mökkipalstaa, harrastaa,  elää aktiivista elämää ja auttelee itseään 25 vuotta nuorempia, joilla pragaa pää, kroppa tai molemmat... on helppo nähdä hänet satavuotiaana ja ylikin. Appivanhemmat ovat 30-luvun alkupuolelta ja anoppi on kuten äitini, terve ja aktiivinen, kädet vähän tärisee ja ajoittain hieman hömppä hän on, mutta sellainen hän on ollut aina. Kunto on rautaa.  Apella sen sijaan on fyysistä kremppaa ja se on vaikuttanut myös päänuppiin. Hän on selvästi hyytymässä, unohtelee, jankkaa samoja asioita eikä ymmärrä/muista uusia juttua ollenkaan samaan tahtiin kuin vielä pari vuotta aikaisemmin. Mutta hekin pärjäävät vielä ihan omillaan ja anoppi varsinkin varmaan porskuttaa vielä pitkään, ellei mitään ykskaks satu. Ja vanhoilla ihmisillähän näin voi tapahtua.