Lue keskustelun säännöt.
Hyväksyisittekö että miehesi osallistuisi juhliin...
23.08.2013 |
..johon osallistuu mies joka on raiskannut sinut? Mieheni tietää raiskauksesta, mutta muut osallistujat eivät. He syyttävät nyt minua siitä etten päästä miestäni, mutta en halua että asiasta puhutaan, koska en tosiaan halua saada mitään kunnianloukkaussyytettä. En tehny asiasta aikanaan ilmoitusta koska tapahtuma oli kaikkiaan niin oksettava että en puhunut siitä kun lähiystävilleni. Miehelleni kerroin kun olimme olleet yhdessä jonkun aikaa, en kertonut aiemmin koska tämä raiskaaja oli mieheni silloinen kaveri. Emme ole olleet missään tekemisissä tämän tyypin kanssa ja miehenikään ei halua, mutta on nyt tosi hankalassa välikädessä koska hyvä ystävänsä kokee että mieheni ei välitä hänen juhlistaan. Totuttaa ei voi kuitenkaan kertoa.
Ne ketkä eivät ole joutuneet raiskatuksi, toivon ettette kirjoita tähän mitään siitä että raiskaus on naisen syy tai että hanki elämä tai kasva isoksi, tätä asiaa käsittelen loppu elämäni mutta koskaan en voi hyväksyä tätä ihmistä elämääni eikä mieheni halua olla tekemisissä, ei vaan uskalla kertoa kavereilleen sillä aivan varmasti tämä tieto menisi myös tämän paskakasan korviin. Nyt hän kuitenkin on menossa juhliin, johon myös mieheni oli menossa ja joutui perumaan viime tipassa.
Tapahtumasta on aikaa jo vuosia, joten siltäkin osin ymmärrän että kaverit eivät osaa yhdistää tapahtumia mihinkään, eivätkä vaan käsitä miksi mieheni ei osallistu (yhteinen kaveriporukka siis). Mieheni ei ymmärtänyt keksiä mitään hätävalhettakaan mikä olisi uskottava, joten saanko apua anonyymisti täältä? Olen kiitollinen kaikista ehdotuksista.
Kommentit (33)
Mulle ei ole tapahtunut mitään noin kamalaa, mutta mä tunnen miestäni sen verran, että siinä vaiheessa, kun olisi tiennyt raiskaajan olevan paikalla, olisi perunut koko jutun saman tien. Ei tietenkään olisi paljastanut miksi, jos haluaisin salata sen, vaan olis keksinyt jonkun syyn.
Tuskin sun miehes sinne edes haluaa, joten eiköhän tuo nyt helposti keksi jonkun syyn ja mitä väliä sillä on, jos muut luulevat, että sä estät miehes menon. Mun mies on monesti mun luvalla kieltäytynyt baarireissuista, kun ei ole kehdannut sanoa, että käpertyy mieluummin vaimon viereen sohvalle kuin rymyää baareissa. Mä kestän ihan hyvin sen, että miehen kaverit luulevat mun olevan pirttihirmu. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano muille osallistujille että miehen osallistumattomuuteen on todella painava syy. Jos suuttuvat, sitten suuttuvat. Olisiko mahdollista että kerrot vaikka juhlien järjestäjälle oikean syyn? Raiskaaja tuskin nostaa kunnianloukkaussyytettä, koska arvaa jutun menevän tutkintaan kerran syytös on noin vakava.
Plääh mitä sotkua kolmonen kirjoittakaan. Siis mieheni on kieltäytynyt monesta ravintolareissusta sanoen, että vaimo ei päästä, eikä se haittaa mua ollenkaan.
Mä edelleen painotan, että mulle ei ole tapahtunut tuollaista, enkä mä tiedä mikä olisi paras tapa toimia, mutta mä en todellakaan antaisi tuon salaisuuden tulla enää julki. Tuollaiset "kaikkien kaverit" voittavat kaikki muut aina puolellensa ja silloin susta tulisi vain joku ilkiö, joka yrittää musta maalata hänen mainettaan jostain kumman syystä.
Voimia! Kävi miten kävi.
Ap ymmärrän sinua ihan hyvin. En minäkään ilmottanut raiskauksesta jonka teki tuttu ihminen. Jos olisin mennyt heti poliisille, olisi todisteita ollut, mutta vaikenin asiasta kokonaan ensin kaksi vuotta ja ajattelin että en anna tapahtuman vaikuttaa elämääni, mutta tarkemmin ajatellen tuo kaksi vuotta meni melkoisissa traumaoireissa. Ihmettelin miksi minulla on niin paha olla enkä edes itse osannut yhdistää pelkotilojani tapahtuneeseen.
Häpeän takia en kuitenkaan voinut kertoa kenellekään. Jopa lähimmät ystäväni olivat myös sen tyypin ystäviä, eivätkä varmaan olisi uskoneet hänestä mitään sellaista. Tai ehkä olisivat, en tiedä. Jos olisin joutunut kertomaan yksityiskohdat yhtään kenellekään, olisin hajonnut siihen paikkaan. Se oli liian kuvottavaa.
Minäkin olen kertonut miehelleni, mutta toisaalta se oli helppoa siksi että hän ei tunne sitä raiskaajaa. Koska tapahtumasta on jo monta vuotta, enää on vain sana sanaa vastaan. Turha siitä on puhua, minäkin olen päässyt siitä mielestäni yli. Toivon että seuraava uhrinsa on viisaampi kuin minä.
Kai miehesi voi samoissa juhlissa olla, eihän hänen tarvitse puhua sille kyseiselle henkilölle edes? Tavallaan annatte sen kusipään vaikuttaa teidän elämäänne, jos ette voi elää kuten muuten eläisitte.
Ymmärrän kyllä että sinä tuskin pystyt samaan paikkaan sen kanssa menemään, minä saan aina muutaman päivän kestävät takaumat jos näen raiskaajani jossain. Vieläkin.
Sen verran miestäni tunnen, että kun olisin kertonut asiasta, hän olisi soittanut poliisille heti (työkavereilleen) ja jos jotenkin olisin sitä estänyt, hän olisi mennyt ja hakannut syyllisen siltä seisomalta tai ainakin pakottanut menemän tunnustamaan. Sellaista vaihtoehtoa ei olisi millään että asia pysyisi kaveripiiriltä salassa, ja raiskaaja olisi edelleen porukan "kaikkien hyvä kaveri". Raiskaus ei ole koskaan uhrin syy millään lailla, eikä aihe häpeään. Raiskaaja sen sijaan tulisi saamaan rangaistuksen, tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi ei halua menna juhliin han voi keksia juhlien isannelle jonkin sopivan tekosyyn.
Sitten voitte vaikka kutsua juhlan isannan vierailulle teille, niin etta han ymmartaa ettei teille ole mitaan hanta vastaan.
Ihmeellisiä vastauksia, että kyllähän mies voi mennä samoihin juhliin kuin vaimon raiskaaja! Minkälaisia lapatossuja te, ja teidän miehet on!!!???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin mielestä tossa tilanteessa olisi fiksuinta, että mies menisi juhliin, olisi siellä sen hetken, jonka kohteliaisuus vaatii, olisi viileän kohtelias tuolle raiskaajalle ja tulisi kotiin.
Näin raiskaaja ei saisi vallantunnetta siitä, että hallitsee teitä ja muut eivät pahoittaisi turhaan mieltään ja pitäisi teitä ikävinä ihmisinä.
Mies voi vaikka sanoa, että aamulla on töitä/mummon katon maalaus tai mitä vain ja sen takia tuli vain hetkeksi juhliin.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 13:25"]
Kai miehesi voi samoissa juhlissa olla, eihän hänen tarvitse puhua sille kyseiselle henkilölle edes? Tavallaan annatte sen kusipään vaikuttaa teidän elämäänne, jos ette voi elää kuten muuten eläisitte.
Ymmärrän kyllä että sinä tuskin pystyt samaan paikkaan sen kanssa menemään, minä saan aina muutaman päivän kestävät takaumat jos näen raiskaajani jossain. Vieläkin.
[/quote]
Tämä on juuri se keskeinen ahdistus mulla. Käyn terapiassa koko ajan ja trauma palautuu mieleeni fyysisenä reaktiona, kehoni siis reagoi siihen. Mullakin asian käsittely tapahtuu takautuvasti, kesti vuosia että keho ei enää sallinut asian sulkemista "kellariin". Ajatus miehestäni siellä juhlissa aiheuttaa mulle fyysisiä oireita, paniikkikohtausta muistuttavia oireita. Mieheni ymmärtää mua sataprosenttisesti ja sen vuoksi teki päätöksen ettei mene juhliin, mutta samaan aikaan mua ahdistaa se että MINUN trauma vaikuttaa mieheeni, ja siis tämä paskakasa edelleen vaikeuttaa mun elämääni ja nyt jopa miehen. Asian esille nostaminen nyt kavereiden keskuudessa on aika mahdoton ajatuksena, en ole niin läheinen mieheni kavereitten kanssa että uskoisin heidän empatiakykynsä ulottuvan muhun asti, ja oikeastaan pelkään että koko asia kääntyisi mua vastaan. En luota heihin tarpeeksi, eikä miehenikään luota heidän oikeudenmukaisuuteensa. Pelottaa sekin, että jos kerron asian heille niin kuinka kestän sen että he hyväksyvät tapahtuneen kaveeraamalla edelleen miehen kanssa joka teki mulle niin. Tämä on niin monimutkainen asia ja ahdistaa mua valtavasti. Enkä suoraan sanoan tiedä mistä muualta tavoitan näin monta anonyymiä näkökulmaa tähän kuin täältä, vaikka joku ajattelisikin että säälittävää kysellä täältä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla, että et ole ainut jolle tuo mies on mennyt tekemään saman tai tulee tekemään, kun "pääsi kuin koira veräjästä" sinunkin kohdalla? Voisiko miehesi vaikka sanoa kavereilleen, että ei vain pidä siitä tyypistä? Tai sitten menee samaan tilaisuuteen ja kuiskaa hyvän paikan tulle tuolle miehelle, että tietää mitä tämä on tehnyt... ja että parempi, että ei enään tuppaudu samoihin tilaisuuksiin miehesi kanssa?!
Jos olisin miehesi menisin paikalle, antaisin tuon limanuljaskan tietää, että tiedän ja tuijottaisin sitä tiiviisti koko illan silmä kovana, jotta sitä rupeisi kuumottamaan sen verran paljon, että ei enään kehtaisi naamaansa näyttää!
Tuo ristiriitainen ajattelu on ehkä pahinta.
Tekisi mieli mennä ja repiä siltä äijältä pää irti ja syöttää se hänelle itselleen perseen kautta.
Ja kuitenkaan ei haluaisi edes muistaa koko asiaa.
Ottaa päähän, että se kulkee vapaana, ihmiset tervehtivät sitä, puhuvat sille vaikka se saasta pitäisi lukita jonnekin synkkään kuoppaan loppuiäkseen.
Ja pahinta kaikessa on se, kun sitä näkee, kun sillä on samaa kaveripiiriä, mitä ihmettä asian suhteen tekisi, koska siinä on niin monta puolta, niin monta mahdollisuutta mitä kertomisesta seuraisi.
Mä itse yksinkertaisesti nostin itseni järjellä sen yläpuolelle. Tunteet olivat ja on välillä vieläkin sekaisin, vieläkin joskus tekisi mieli vaan ottaa se halko ja mäjäyttää sen mulkun kallo halki, sen sijaan katson häntä suoraan silmiin katseella, joka mieheni mukaan on niin kylmä, että hänelläkin joka kerta sen katseen nähdessään kutistii pikkuveikka sisäänpäin. Sanoo, että se on varmasti kaikkein toimivinta, hymyillä ja samalla katse kertoo aivan muuta, se paskiainen kuulemma kiemurtelee todella pahasti. Itse en tästä tiedä, koska mun kaikki voimat menee siihen, että pystyn ylipäätään olemaan eli en käytännössä edes näe sitä miehen irvikuvaa.
Ja mies... Hän on antanut tuon mulkeron ymmärtää rivien välistä, että hän tietää. Eivät paljon yhteisissä tilaisuuksissa nykyään enää keskustele. Ihmiset ovat huomanneet asian, mutta kukaan ei ole vielä kysynyt. Jos kysyisi, niin mies kertoisi vain ylimalkaisesti, että heidän välillään on ongelma, josta ei halua puhua.
Yritä siis saada itsesi järjellä ylös sieltä tunteista. Ne tunteet sulla pysyy vielä vuosia, kenties aina, mutta joka kerta, kun annat niiden tunteiden vaikuttaa omaan tai miehesi käytökseen, olet antanut palan itsesti lisää raiskaajallesi. Ja se on ainakin mulle motivoiva ajatus pitää itseni kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 13:40"]
Voihan olla, että et ole ainut jolle tuo mies on mennyt tekemään saman tai tulee tekemään, kun "pääsi kuin koira veräjästä" sinunkin kohdalla? Voisiko miehesi vaikka sanoa kavereilleen, että ei vain pidä siitä tyypistä? Tai sitten menee samaan tilaisuuteen ja kuiskaa hyvän paikan tulle tuolle miehelle, että tietää mitä tämä on tehnyt... ja että parempi, että ei enään tuppaudu samoihin tilaisuuksiin miehesi kanssa?!
Jos olisin miehesi menisin paikalle, antaisin tuon limanuljaskan tietää, että tiedän ja tuijottaisin sitä tiiviisti koko illan silmä kovana, jotta sitä rupeisi kuumottamaan sen verran paljon, että ei enään kehtaisi naamaansa näyttää!
[/quote]
Niin mun mies ei ole ollenkaan sellainen, se on rauhaa rakastava ja solidaarinen ja ei riitele koskaan. Sillä on kauheasti kavereita ja tiedän että se ilta menisi siten että mieheni ei puhuisi koko tyypille, mutta illan edetessä kun alkoholia otetaan, ties mitä tapahtuisi? Raiskaaja tietää että kyseessä on aviomieheni, se on osoittanut julkisesti vihansa mua kohtaan jo tapahtuman jälkeen ja kertoi musta silloin perättömiä asioita yhteisille ystävilleni. Mä olin niin kuin paaluun sidottu ruoskittava, siltä se tuntui. Todella helppo uhri. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi tämä raiskaaja tahtoo samaan paikkaan, ei ole osallistunut vuosiin mihinkään samoihin tapahtumiin ja on onnistuttu välttämään kohtaamista, nyt saatiin tietää vahingossa että on tulossa, oli ilmoittanut viime tipassa. Mua pelottaa ajatus siitä ihmisestä, ja varsinkin se että se on samassa tilassa missä mun ainoa tuki ja turva, mieheni on. Tämä on kyllä tosi sairas tilanne, enkä oikein ymmärrä miksi minä edes tänne kirjotin. :(
En ehdi nyt lukea kaikki vastauksia, mutta jos miehesi osaa olla kylmäkiskoinen raiskaajalle juhlissa niin voisi minusta mennä ja näyttää mitä mieltä on. Jos taas ei kehtaa vaan kaveeraisi tai olisi leppoisan kohteilas raiskaajalle niin saisi jättää menemättä.
Kavereille voi tosiaan sanoa (ja miehesi tulisi sanoa tämä, ei sinun) että pois jäämiseen on hyvä syy, jota ette halua kertoa. Haluaisi kuitenkin uskoa, että jos miehesi kavereille selviäisi raiskaus he olisivat sinun puolellasi.
Olisi upeaa jos pystyisit tekemään ilmoituksen tästä hirviöstä poliisille vielä nyt jälkikäteenkin ja ehkä sillä pelastaisit muita samalta kohtalolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä joku hämärän rajamailla? Mitä te naiset ajattelette kun päästätte raiskaajan vieläkin kuin koira veräjästä??? Ja miten voitte ajatella että mies menisi muina miehinä juhlimaan, ja olisi vaan puhumatta vaimonsa raiskaajalle, tai kuiskisi jotain korvaan???
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 13:40"]
Voihan olla, että et ole ainut jolle tuo mies on mennyt tekemään saman tai tulee tekemään, kun "pääsi kuin koira veräjästä" sinunkin kohdalla? Voisiko miehesi vaikka sanoa kavereilleen, että ei vain pidä siitä tyypistä? Tai sitten menee samaan tilaisuuteen ja kuiskaa hyvän paikan tulle tuolle miehelle, että tietää mitä tämä on tehnyt... ja että parempi, että ei enään tuppaudu samoihin tilaisuuksiin miehesi kanssa?!
Jos olisin miehesi menisin paikalle, antaisin tuon limanuljaskan tietää, että tiedän ja tuijottaisin sitä tiiviisti koko illan silmä kovana, jotta sitä rupeisi kuumottamaan sen verran paljon, että ei enään kehtaisi naamaansa näyttää!
[/quote]
Mä tiedän että en ole ainoa, faktaa ei ole. Sillä on kamalia perverssioita ja muistan kummastelleeni jo ennen raiskausta sen fetissejä. Mie nauttii eläintenkidutusvideoista ja katsoo paljon pornoa. Pidin sitä kuvottavana jo silloin mutta kaverinsa nauroivat sen jutuille, koska se kätki ne huumoriin. Kuvasi vitsillä kun kissoja tapettiin, ja kuvasi salaa tyttöystäviltään heitä sänkyhommissa ja masturboi exiensä kuvien päälle yms. Siis en edes pysty kirjoittamaan kaikkea, koska ne jutut eivät ole edes uskottavia.
Ja pahinta tosiaan on se, että sillä on esim. Facebookissa tuhat kaveria, ja se on tietyissä työpiireissä olevinaan joku nimi. Tuntuu että helvettiäkö minä voin mitään sille, se on niin paljon suurempi ja vahvempi.
Jos joku miettii että keksin koko jutun, en ihmettele, koska mä alan itsekin jo uskoa kun näen nuo asiat kirjoitettuna, ettei sitä ole tapahtunutkaan.
Aikuinen ihminen tekee itse valintansa. Meistä moni on joutunut vaikkapa työn puolesta kuinka ikäviin tilanteisiin tahansa, mutta se ei määrittele puolison elämää.
Tuo ap:n aloitus on jo järkyttävä sinänsä, mutta nämä vastaukset täällä on vielä järkyttävämpiä, miten mies voisi juhlia, siis pitää hauskaa kavereidensa kanssa, niin että vaimon raiskaaja on samassa tilassa, ja kukaan muu ei tiedä mitään???
Kysyin mieheltänikin mitä mieltä on, ja hän oli yhtä ällistynyt tästä ketjusta. Hän sanoi että jos ilmoitus poliisille olisi liian myöhäistä, kertoisi kyllä kavereilleen asiasta, ja menisi raiskaajan luo ja ottaisi rinnuksista kiinni ja kopauttaisi, ja sanoisi että jos et muuten pillua saa kuin väkisin, tumputa.
Mä olen ollut yhteydessä poliisiin tästä asiasta ja tiedän että voin nostaa vielä asiasta jutun, mutta tässä tapauksessa on oikeasti minun sana vastaan tämän miehen, ja muutaman ystäväni todistus siitä että olen asiasta puhunut silloin aikanaan. En ole salannut tätä asiaa MINUN läheisiltäni, ja olen saanut tähän terapiaa mikä jatkuu edelleen. Miten kestäisin vuosia jatkuvan oikeusprosessin ja sen mukanaan tuoman paineen, ja ennenkaikkea miten mun psyyke kestäisi jos häviäisin jutun? Miten kohtaisin sen tosiasian että raiskaajaa ei ehkä tuomittaisikaan? Miten mun oloa ja traumaa muuttaa se, että syytän häntä jostain mitä en voi todistaa? En voi ajatella tätä asiaa tunteella, totta helvetissä haluaisin nähdä sen psykopaatin vankilassa, haluaisin kirjoittaa siitä paljastukirjan ja varoittaa KAIKKIA naisia ja haluaisin että se paskaläjä hakattaisiin, toivon että se kuolee kivuliaasti ja samaan aikaan tiedän, että mun olotila ei helpotu millään mikä liittyy siihen ihmiseen.. Oikeusjärjestelmä toimii kuitenkin niin että pitää olla jotain näyttöä. Mulla on näyttö mun psyykeessä, mikä rakoilee kun joudun kohtaamaan sitä edelleen, vaikka oikeasti luulin ettei enää tarvitse.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 14:31"]
Tuo ap:n aloitus on jo järkyttävä sinänsä, mutta nämä vastaukset täällä on vielä järkyttävämpiä, miten mies voisi juhlia, siis pitää hauskaa kavereidensa kanssa, niin että vaimon raiskaaja on samassa tilassa, ja kukaan muu ei tiedä mitään???
Kysyin mieheltänikin mitä mieltä on, ja hän oli yhtä ällistynyt tästä ketjusta. Hän sanoi että jos ilmoitus poliisille olisi liian myöhäistä, kertoisi kyllä kavereilleen asiasta, ja menisi raiskaajan luo ja ottaisi rinnuksista kiinni ja kopauttaisi, ja sanoisi että jos et muuten pillua saa kuin väkisin, tumputa.
[/quote]
Just näin nää kannattaakin hoitaa... Tsiisus...
Eniten pelkään sitä, että jos asia tulisi näiden ihmisten tietoon,heidän suhtautumisensa minuun muuttuisi. Kannan asiasta syyllisyyttä, että en mennyt silloin poliisille. En uskaltanut, en ymmärtänyt, koska raiskaaja oli tuttu "kaikkein kaveri" ja omasi laajan ystäväpiirin. Kaikkihan siitä tykkäsi, ja olisin ollut kyllä todella yksin. Olen onnistunut eriyttämään elämäni siitä tyypistä, eri kaveripiirit nykyisin ja eri paikkakunnat, ei yhteisiä tapahtumia mutta nyt tämä juhla tuntuu tuovan kaikki takaisin. Mieheni kavereille tämä tuntuu olevan elämää suurempi tapahtuma, ja ahdistaa ajatuksin että joudun puhumaan asiasta. En voisi sitä edes tehdä, ei minua uskottaisi nyt, eikä olisi uskottu silloinkaan. Mulla olisi ollut selkeät todisteet raiskauksesta, mutta silloin en kyennyt käsittelemään koko asiaa. Nyt vuosien päästä ymmärtäisin enemmän.