Pelkään että joudun pakkohoitoon psykiatriselle jos kerron rehellisesti lääkärille ajatuksistani?

Ei tuon kaltaisista ajatuksista joudu tai edes pääse osastolle.

Pakkohoitoon laitetaan ihmiset, jotka ovat vaaraksi itselleen tai muille ja eivät suostu vapaaehtoiseen hoitoon. Eli jos oikeasti hyppäät parvekkeelta tai jatkuvasti satutat itseäsi ilman, että voit lopettaa, joudut osastolle. Tai jos et tajua todellisuudesta mitään vaan juttelet aamusta iltaan huonekasveille niin sittenkin voi olla osastopaikka avoinna.

Itsemurhan tai kuoleman ajatteleminen ei ole vielä "tarpeeksi hullua".

Siellä osastolla on ihan kivaa. Itse olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa.

Kuulostaa siltä, että sinulla saattaa olla pakko-oireinen häiriö. Siihen kuuluu juuri tuollaiset epämiellyttävät pakkoajatukset, joita ei saa hillittyä. Kannattaa ihan rohkeasti puhua asiasta ammattilaisille, he haluavat auttaa. Olen aivan varma, ettet joudu pakkohoitoon noilla oireilla.

Pelkistä pakkoajatuksista ei todellakaan kukaan osastolle joudu. Vasta sitten saattaa osastohoito tulla kyseeseen, jos ajatukset hallitsevat elämää täysin ja niiden myötä kasvava ahdistus tai pakko/välttelykäyttäytyminen hankaloittaa elämää todella pahasti. 

Pakkoajatukset saadaan yleensä kuriin pienellä määrällä ssri-lääkettä. Kannattaa mennä käymään lääkärissä ja myös työstää sitä mikä aiheuttaa oireilun (arvaisin, että stressi ja taisitkin mainita työttömyyden).

Ei niitä paikkoja riitä edes niille jotka oikeasti vahingoittavat itseään. Ja jos riittääkin, niin joku 14vrk tarkkailujakso ja mömmöreseptin kanssa kotiin.

Ei sitä kukaan voi taata mitä lääkäri tekre. Itse vastaat tekojesi ja sanojesi seurauksista. Kannattaa miettiä tarkkaan sanotko ja jos sanot, kestätkö mahdollisen pakkohoitomääräyksen.

Pakkohoitoon joutuu vain jos on niin sekaisin ettei edes tiedä mikä vuosi nyt on tai kuka on suomen presidentti. Jos pystyt kirjoittamaan vauvapalstalle vähänkään ymmärrettävää tekstiä (niinkuin sinä pystyt) et todellakaan joudu/pääse millekkään osastolle. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuon kaltaisista ajatuksista joudu tai edes pääse osastolle.

Pakkohoitoon laitetaan ihmiset, jotka ovat vaaraksi itselleen tai muille ja eivät suostu vapaaehtoiseen hoitoon. Eli jos oikeasti hyppäät parvekkeelta tai jatkuvasti satutat itseäsi ilman, että voit lopettaa, joudut osastolle. Tai jos et tajua todellisuudesta mitään vaan juttelet aamusta iltaan huonekasveille niin sittenkin voi olla osastopaikka avoinna.

Itsemurhan tai kuoleman ajatteleminen ei ole vielä "tarpeeksi hullua".

Entä jos vakavasti harkitsee ja suunnittelee esim. parvekkeelta hyppäämistä ja kokee olevansa valmis tekemään sen heti kun tulee se viimeinen tarpeeksi hyvä syy. Joutuuko tästä kertoessaan pakkohoitoon?

-eri kuin ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuon kaltaisista ajatuksista joudu tai edes pääse osastolle.

Pakkohoitoon laitetaan ihmiset, jotka ovat vaaraksi itselleen tai muille ja eivät suostu vapaaehtoiseen hoitoon. Eli jos oikeasti hyppäät parvekkeelta tai jatkuvasti satutat itseäsi ilman, että voit lopettaa, joudut osastolle. Tai jos et tajua todellisuudesta mitään vaan juttelet aamusta iltaan huonekasveille niin sittenkin voi olla osastopaikka avoinna.

Itsemurhan tai kuoleman ajatteleminen ei ole vielä "tarpeeksi hullua".

Entä jos vakavasti harkitsee ja suunnittelee esim. parvekkeelta hyppäämistä ja kokee olevansa valmis tekemään sen heti kun tulee se viimeinen tarpeeksi hyvä syy. Joutuuko tästä kertoessaan pakkohoitoon?

-eri kuin ap

Ei joudu. Suomessa on todella kova pula laitospaikoista. Ketään ei todellakaanlaiteta pakkohoitoon itsemurhan suunnittelusta, päinvastoin, 99% todennäköisyydellä jäät täysin ilman apua. 

Jos menet päivystykseen kertomaan että tulet hyppäämään alas parvekkeelta heti kun siihen on mahdollisuus, siellä saatetaan antaa sinun nukkua yön yli mutta aamulla lennät pihalle kuin leppäkeihäs. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä paikkoja riitä edes niille jotka oikeasti vahingoittavat itseään. Ja jos riittääkin, niin joku 14vrk tarkkailujakso ja mömmöreseptin kanssa kotiin.

Toiveajattelua tuo 14vrk. :D

Seurasin kerran yhtä melko sekaisin olevaa bloggaajaa joka veteli yliannostuksia vähintään kerran viikossa, ambulanssi haki, sairaalassa pumpattiin mahat/juotettiin lääkehiilet ja kunhan tokeni niin kotiutus. Kuulemma alkoi ambulanssi jo osata reitin ulkoa ja päivystysväen naamasta näki että vähän jo kyr-pii.

Hieno systeemi meillä, olisikohan niitä kuuluisia resurssejakin säästynyt jos olisi pidetty siellä vähän pidempään.

Psykiatrian alan ammattilainen täällä hei. Täällä ollaan täysin oikeassa. Näillä esimerkeillä ei hoitopaikka aukene edes vapaaehtoiseen saati pakkohoitoon. Sen sijaan lääkäri todennäköisesti ehdottaisi lääkitystä ja/tai Kelan tukemaa psykoterapiaa. Tie aukenee ihan tavallisen lääkärin vastaanoton kautta tai jos yksityiselle on mahdollisuus, niin psykiatrin. Noiden ajatusten kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan hakea apua nopeasti, niin elämänlaatu paranee. Ja eivät myöskään ole mitään "hulluja" ajatuksia, joita ei kehtaisi ammattilaiselle kertoa. Ihan peruskauraa :)