Onko lapsesi AVAINKAULALAPSI?

Olin avainkaulalapsi 80-luvulla, vanhempani tulivat kotiin noin klo 16 - 17 ja siskoni kanssa saatoimme päästä koulusta jo joskus klo 13 - 15 aikoihin. Koiran kanssa lähdin aina koulun jälkeen kävelemään, milloin metsään, milloin tielle ja muistan ne ajat mukavina ja rauhallisina. 

Omat alakoululaiset tulevat kotiin yleensä noin klo 13:30 - 14:30 ja minä viimeistään klo 16. Hyvin on mennyt kotona, mikäs täällä ollessa? Puhelimet toimivat ja isovanhemmakin asuvat lähellä.

Itse en muista olinko. Mutta lapseni on, vaikken yh olekaan.

Olin itse ja niin ovat lapsenikin. Teen työtä virka-aikaan, samoin mies, joten eipä ole vaihtoehtoja.

Eikö melkein kaikki lapset ole jossain vaiheessa?

Niinpä, eikö kaikki lapset ole jossain vaiheessa? Eikö se ole ihan luonnollista, ja kuulu lapsen kasvamiseen ja itsenäistymiseen?

Ei ole. Vain sen verran, että 3. luokasta lähtien (noin 9v->) ovat koulun jälkeen itsekseen tulleet kotiin ja olleet kotona klo: 16-17 välille, jolloin ainakin toinen vanhemmista on tullut kotiin.

Onko siinä siis jotakin ihmeellistä, että koululainen viettää yksin muutaman tunnin, ennen kuin vanhemmat tulevat töistä kotiin? Ilmeisesti jonkun maailmassa on. Minusta oli vain mukavaa, kun sain ainakin osan päivästä olla ihan yksin ja puuhailla omassa rauhassa.

Aloitus itsessään on melkoisen provosoiva, vai johtuu avainkaulalapseus siitä, että on yksinhuoltajavanhemman lapsi...

Meillä (2 aikuista + viisi lasta) annettiin tämän syksyn ekaluokkalaiselle avain, ei iltapäiväkerhopaikkaa. Avain on myös viides- ja kolmasluokkalaisella. Tulevat koulusta kotiin. Iltoja näiden ei keskenänsä tarvitse olla, aikuisen saa puhelimella kiinni ja paikalle tarvittaessa alta kymmenen minuutin.

Me vanhemmat käydään töissä ja opiskellaan.

ps. nykyään ei juuri avaimia KAULASSA näe, siinä kun ovat melkoinen turvallisuusriski.

En ole ollut, äitini oli puolikotiäiti  (osa-aikatyössä). Omat lapset ovat pieniä ja vielä kotihoidossa.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 01:04"]

Vaikka olinkin 70-luvun lapsi en ollut koskaan avainkaulalapsi, omat lapsenikaan ei ole.

[/quote]

Tunnetko mahdollisesti ylemmyyttä siitä?

[/quote]

Minä en ollut avainkaulalapsi, vähän harmitti joskus, kun äiti ja kaikenmaailman hoitolapset oli kotona, kun tulin kotiin. Onneksi oma huone oli toisessa kerroksessa. 

Omat lapseni ovat "avainkaulalapsia", tosin avain kulkee repun taskussa eikä kaulassa. Ovat olleet iltapäiväkerhossa ja saaneet jättää sen pois, sitten kun ovat tarpeeksi pitkään jankuttaneet, että pärjäävät ilmankin ;) Ja tietty on kokeiltu aina jonkin aikaa, miten sujuu kerhotta. 

Olin avainkaulalapsi mutta niin olivat kaikki muutkin 70-luvulla, ainakin ne työläisperheiden lapset jotka kerrostaloissa asuivat. 7-vuotiaana avain kaulaan ja yksin kouluun, ei ollut mitään ongelmia. Lapset oppivat nopeasti itsenäisiksi, ei ollut edes kännyköitä. Pihalla leikittiin porukassa tai oltiin vuoronperään jonkun kotona leikkimässä.

Ja oli niitä avainkaulalapsia myös 80-luvulla. Muistan kun kaverin pikkuveli matkusti 5-vuotiaana yksi bussilla tarhaan. Äiti vei pysäkille ja pisti bussiin, mutta pojan piti itse osata jäädä oikealla pysäkillä pois. Ja osasikin.