Mikä on mielenterveysongelma on ihmisellä joka koko ajan "pelastaa" jotakuta?

Läheisriippuvuus.

Huono itsetunto.

Minulla tuollainen sukulainen. Ihan kuin rankaisisi itseään jostain.

Kuule, ei se ole mikään mielenterveysongelma.

Ei omaa elämää

Pelkää/välttelee omaa elämää?

Lopulta katkeroituu

Siinä on ripaus samaa kuin narsismissa, että pitää projisoida eli heijastaa omaa elämää muiden kautta. Narsistilla ei ole mitään omaa vaan koko elämä riippuu muilta saamastaan reaktiosta.

Pelastaja ei ole narsisti, mutta pyrkii auttamaan muita, koska jotenkin luulee että auttaa itseä siinä samalla.

Itsellä on ollut tuo pelastajasyndrooma. Autoin muita, vaikka olisin itse tarvinnut apua. Siivosin vapaaehtoisesti kaverin asuntoa tiptop, vaikka oma kämppä on läävä. Omalla taustalla lapsuuden kaltoinkohtelu.

Voin kertoa ettei omat ongelmat parane toisia pelastamalla, vaan itsetutkiskelun ja tarvittaessa terapian avulla.

Se että rankaisee itseä, johtuu arvottomuuden tunteesta. Kaikkia ei ole äiti rakastanut. Esim oma äiti olisi halunnut pojan mutta olenkin tyttö!

Voi sitä vihaa. Opettelin toki "miesten työt" tein remppaa ja pihatöitä. Ja kaikkea muutakin hyödyllistä.

Mutta mikään ei ole riittänyt.

Lopulta ne pelastettavat vielä haistattavat pitkän paskan ja homma päättyy huonosti. Silti pitää aina vaan jatkaa samaa uusien hoivattavien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä on ripaus samaa kuin narsismissa, että pitää projisoida eli heijastaa omaa elämää muiden kautta. Narsistilla ei ole mitään omaa vaan koko elämä riippuu muilta saamastaan reaktiosta.

Pelastaja ei ole narsisti, mutta pyrkii auttamaan muita, koska jotenkin luulee että auttaa itseä siinä samalla.

Itsellä on ollut tuo pelastajasyndrooma. Autoin muita, vaikka olisin itse tarvinnut apua. Siivosin vapaaehtoisesti kaverin asuntoa tiptop, vaikka oma kämppä on läävä. Omalla taustalla lapsuuden kaltoinkohtelu.

Voin kertoa ettei omat ongelmat parane toisia pelastamalla, vaan itsetutkiskelun ja tarvittaessa terapian avulla.

Aivan totta. Voi olla esim. läheisriippuvainen tai ns. ohutnahkainen narsisti, ainakin vahvoja piirteitä näistä. Joka tapauksessa ap:n kuvaaman henkilön olisi todellakin hyvä kääntää nyt katse itseensä ja omiin ongelmiinsa.

Ylikontrolloija? Ei kestä sitä että toiset ovat erillisiä yksilöitä jotka elävät omaa elämäänsä virheineen. Vaan haluaa valtaa heidän kauttaan kun itseään ei osaa hallita..

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus.

Onko tästä ilmiöstä mitään oikeaa tutkimusta olemassakaan, Helstenin höpinät ei vakuuta? 

Jotkut vaan tykkää auttaa toisia, tuntee itsensä tarpeellisemmiksi tai ei, ei tartte olla läheinen.

Vierailija kirjoitti:

Lopulta ne pelastettavat vielä haistattavat pitkän paskan ja homma päättyy huonosti. Silti pitää aina vaan jatkaa samaa uusien hoivattavien kanssa.

Ei sitä apua halua. Se tungetaan kurkusta alas väkisin ja raivostutaan jos se ei kelpaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus.

Onko tästä ilmiöstä mitään oikeaa tutkimusta olemassakaan, Helstenin höpinät ei vakuuta? 

Jotkut vaan tykkää auttaa toisia, tuntee itsensä tarpeellisemmiksi tai ei, ei tartte olla läheinen.

Toisten auttaminen on hyvä asia, jos se ei aiheuta itselle ongelmia.

On läheisriippuva. Oma minuus heikko, elää muiden kautta. Voi vaikka jakaa rahansa muille, vaikka omat vuokrat maksamatta. Tekee usein vapaaehtoistyötä, jossa uuvuttaa itsensä. On usein  muiden hyväksikäyttämä. 

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus.

Onko tästä ilmiöstä mitään oikeaa tutkimusta olemassakaan, Helstenin höpinät ei vakuuta? 

Jotkut vaan tykkää auttaa toisia, tuntee itsensä tarpeellisemmiksi tai ei, ei tartte olla läheinen.

Toisten auttaminen on hyvä asia, jos se ei aiheuta itselle ongelmia.

Eikä niille toisille.

Itse tykkään auttaa koska minuakin on autettu. Ajattelen että on oikein pistää hyvä kiertämään.

Vierailija kirjoitti:

On läheisriippuva. Oma minuus heikko, elää muiden kautta. Voi vaikka jakaa rahansa muille, vaikka omat vuokrat maksamatta. Tekee usein vapaaehtoistyötä, jossa uuvuttaa itsensä. On usein  muiden hyväksikäyttämä. 

Lisään vielä, että on ongelmia rajojen asettamisen kanssa. Ei ymmärrä sopivia rajoja itsen ja toisten välillä, tunkee toisten alueelle ja asioihin ja antaa muiden tunkea omilleen sopimattomasti. Ei ymmärrä oman jaksamisen rajoja, on usein burnoutissa.

Läheisriippuvuus ja hyvin vaikea tuo mitä kuvaat. Itse olen sairastanut ja ei jälkeenpäin ymmärrä miksi otin esim pankkilainaa ja maksoin muiden ihmisten velkoja. Luottotiedothan siinä meni.  Minä vain aidosti uskoin, että muut ihmiset ei pärjää tässä elämässä ja minun piti auttaa. Sitten kun lopulta ei ollut enää muuta kuin vaatteet päällä ja niissäkin reikiä, niin alkoi raksuttaa, että hetkonen. Mites kaikki muut voi hyvin paitsi minä? Sitten aloin koittaa mitä tapahtuu, kun en juoksekaan apuun ja kumma kyllä. Ne selviytyi ja oppivat jopa olemaan valittamatta minulle , kun tajusivat että mitään apua ei tule. Monta vuotta piti kelailla, että miksi tein sitä, kunnes tajusin, että minä olin se joka tarvitsi apua ja se oli minun tapani pyytää apua. Mutta eihän kukaan auttanut. Silloin tajusin kääntää sen auttamisen itseeni.

Minä muutuin tällaiseksi, kun urani tyssäsi. Olin tosi aikaansaava, mutta Suomessa on pienet piirit alallani ja en vain selvinnyt seulasta läpi. Nyt olen työssä, jossa ei ole etenemismahdollisuuksia, ainakaan mieluisia ja työ ei vastaa akateemista koulutustani.. Ylimääräisen energiani puran muiden auttamiseen. Ehkä yritän poliittista ja yhteiskunnallista vaikuttamista jatkossa, mutta ainakin vielä tuntuu ystävissä olevan tarpeeksi mielenterveysongelmaisia autettavaksi.