Voi voi, ennen kovin kaunis ja hyvävartaloinen kaverini on lihonnut huomattavasti. Nyt olen huomannut toivovani, että hän pysyisi tuollaisena :-(

Lihonut, ei lihonnut! Helvetti.

Mun vanhalle ystävälle kävi myös samoin, kiloja tuli lisää, ei nyt älyttömästi, mutta siten, että se ihmeellinen keijumaisuus, joka lumosi kaikki, on nyt mennyttä.

Myönnän, että innokkaasti odotin, että lähdetään ulos yhdessä, mutta paskan ketut. Ihan samalla tavalla miehet hänen ympärillään pyöri ja kaikki halusi jutella ja muuta samaa, mitä koko nuoruus oli.

Jos siis jotain, olen entistä kateellisempi hänellä ja en ole oikein yhteyksissä enää. 

Vau. En ole koskaan ollut vahingoniloinen mistään, paitsi siitä jos oikein ilkeälle ihmiselle tapahtuu jotain vähän ikävää. Ystäväni eivät ole ilkeitä, enkä heille yhdellekään ikinä haluaisi kuin parasta mitä voivat saada ja olla. Olettepa kamalia ystäviä, osa teistä.

Lihominen on oire.

Kaverille on voinut tapahtua jotain todella vakavaa, mikä saa hänet keräämään läskikuoren suojakseen.

Ap on hirveä. Yleensä kaverin kanssa juttelee ja haluaa auttaa, jos tämä oirehtii äkillisellä lihomisella tai laihtumisella.

Olen itse tälläinen lihonut ystävä. Omasta mielestäni en ole mikään lihava, vaan normaalipainoinen 50+ nainen. Kun minä olin lapsi ja nuori, oli ihan tavallista, että vanhemmiten ei enää pysytä niissä parikymppisen mitoissa, nykyään taas sitä ihan vaaditaan.

En siis enää paina 45 kg kuten nuorempana, eikä vaatekokoni ole XS. Olen kyllä huomannut, miten vahingoniloisesti jotkut "ystävät" ovat asiaan suhtautuneet. Suorastaan vihamielisesti suhtaudutaan siihen, että en suostu harmittelemaan ja pahoittelemaan, saatika nälkälaihduttamaan kilojani. 

Huomiota saan aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta kukapa aikuinen nainen sitä enää erityisesti kaipaisi, eiköhän tässä iässä oma perhe + puoliso riitä huomionantajaksi.

Kuka ei nyt vähän kiloja keräisi ikääntyessä. Ne laiheliinit on yleensä naamasta sitten ihan kurttuisia.

Tämän takia minulla ei ole kovin paljoa ystäviä. Naiset voivat olla kateuksissaan ihan hirvittäviä. Eikä tarvitse edes olla mitään käypää syytä kateudelle, riittää, että se kadehtija kuvittelee minulla olevan jotain, mitä hänellä ei ole.

Hmm ootko mun kaveri? Nähtiin viikonloppuna.. No mutta miksi mua kyräilet, olet itsekin ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tälläinen lihonut ystävä. Omasta mielestäni en ole mikään lihava, vaan normaalipainoinen 50+ nainen. Kun minä olin lapsi ja nuori, oli ihan tavallista, että vanhemmiten ei enää pysytä niissä parikymppisen mitoissa, nykyään taas sitä ihan vaaditaan.

En siis enää paina 45 kg kuten nuorempana, eikä vaatekokoni ole XS. Olen kyllä huomannut, miten vahingoniloisesti jotkut "ystävät" ovat asiaan suhtautuneet. Suorastaan vihamielisesti suhtaudutaan siihen, että en suostu harmittelemaan ja pahoittelemaan, saatika nälkälaihduttamaan kilojani. 

Huomiota saan aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta kukapa aikuinen nainen sitä enää erityisesti kaipaisi, eiköhän tässä iässä oma perhe + puoliso riitä huomionantajaksi.

Totta on että kilojen kyttääminen on aika ikävää nykyisin! En oikein jaksa mitään illanistumisia tms. kun yli puolet ajasta menee ihmisten painosta puhumiseen. 

Itse olen pysynyt koko lailla samassa painossa, mutta muuta vaivaa ja vakavaakin sairautta on osunut kohdalle niin toivoisi, että ihmiset jotenkin voisi ajatella sitä mikä on tärkeää.

Mulle tuli yllätyksenä että on olemassa ihmisiä jotka ovat kateellisia kavereilleen. Mä oon pyyteettömästi onnellinen jos kavereilla menee hyvin.

Tosin jos jollain ärsyttävällä henkilöllä menee huonosti niin tunnen kyllä vahingoniloa..

Vierailija kirjoitti:

15 täsmentää vastaustaan edellä. Kuvankaunis ihminen on jotenkin minun mielessäni velvollinen pitämään yllä kauneuttaan. En edes teeskentele, että olisin huolissani vanhan koulukaverin terveydestä, jonka sairaalloinen ylipaino vaarantaa, vaan jotenkin hänellä ei muka ole "oikeutta" heittää hukkaan kauneuttaan, vaikka tälläkin on perhe, työ, harrastukset ja vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta ihmiseltä. Me rumemmat saadaan rupsahtaa, koska ei nyt niin ihmeellistä silmäniloa ole valumassa hukkaan, mutta kauniilla on velvollisuus pysyä kauniina, koska ovat etuoikeutettuja. Vähän niin kuin perintövaroja ei saa hummata menemään, vaan pitää sijoittaa viisaasti. :D

En toki julkisesti myöntäisi että minulla on näin typeriä ajatuksia.

Mulle yksi vanha tuttu sanoi, että olen liian kaunis olemaan näin lihava eli ajattelee näemmä ihan samoin kuin sinä. Teille tavallisemman näköisille ei varmaan koskaan tule mieleen, että on oikeasti aika raskasta olla ulkonäkönsä puolesta huomion kohteena koko ajan, jos ei halua esim. hyötyä siitä rahallisesti. Mä annoin aikoinani kilojen kasaantua ihan vaan sen takia, että kyllästyin äijien kuolaamiseen ja naisten hu***teluun. Kun olen lihava, miehet ei vilkaisekaan ja naiset pitää mua kiva ihminesä, mikä oikeasti olenkin.

Näinhän se menee ja tottakai saa olla vahingon iloinen, minäkin olisin.

Entiset prinsessat jotka ovat valaita nyt heillä tietenkin on toinen mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Lihominen on oire.

Kaverille on voinut tapahtua jotain todella vakavaa, mikä saa hänet keräämään läskikuoren suojakseen.

Ap on hirveä. Yleensä kaverin kanssa juttelee ja haluaa auttaa, jos tämä oirehtii äkillisellä lihomisella tai laihtumisella.

Minun tuttavani on lihonnut ja turvonnut  liiallisen alkoholin käytön vuoksi. Ei kehtaa sen takia liikkua missään, nyhjää kotonaan ja juo vaan lisää.

Näin vanhemalla iällä 57v on huomattavasta ylipainosta jo terveydellisiä vaaroja, verenpaine ym.

en kauneuden vaan terveyden takia haluaisin laihtua.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhalle ystävälle kävi myös samoin, kiloja tuli lisää, ei nyt älyttömästi, mutta siten, että se ihmeellinen keijumaisuus, joka lumosi kaikki, on nyt mennyttä.

Myönnän, että innokkaasti odotin, että lähdetään ulos yhdessä, mutta paskan ketut. Ihan samalla tavalla miehet hänen ympärillään pyöri ja kaikki halusi jutella ja muuta samaa, mitä koko nuoruus oli.

Jos siis jotain, olen entistä kateellisempi hänellä ja en ole oikein yhteyksissä enää. 

Kateellisuus ei oikein sovi ystävyyteen. Minä oon ollu aina sellanen, että baareissa ja muualla on pyöriny miehiä hitosti ympärillä. Lihosin 10kg lääkityksen takia ja ei oo mihinkään vähentyny. Kaverit vaan nauraa kun ne tietää, että se on ihan yks hailee minkä näköisenä lähden niin jostain syystä just mulla sitä vientiä on. Siis usein lähden ilman meikkiä ja silti riittää, kuulen vielä näin vähän pyörempänäkin usein olevani paikan kaunein. Itse en ymmärrä, mistä se tulee. Hymyilen leveästi ja paljon, oisko se syynä. Mut olis kauheeta menettää ystäviä ihan vaan sen vuoksi, että miehet huomaa mut, varsinkin kun oon sellainen, että en mä niiden miesten seuraan jää vaan olen ystävieni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15 täsmentää vastaustaan edellä. Kuvankaunis ihminen on jotenkin minun mielessäni velvollinen pitämään yllä kauneuttaan. En edes teeskentele, että olisin huolissani vanhan koulukaverin terveydestä, jonka sairaalloinen ylipaino vaarantaa, vaan jotenkin hänellä ei muka ole "oikeutta" heittää hukkaan kauneuttaan, vaikka tälläkin on perhe, työ, harrastukset ja vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta ihmiseltä. Me rumemmat saadaan rupsahtaa, koska ei nyt niin ihmeellistä silmäniloa ole valumassa hukkaan, mutta kauniilla on velvollisuus pysyä kauniina, koska ovat etuoikeutettuja. Vähän niin kuin perintövaroja ei saa hummata menemään, vaan pitää sijoittaa viisaasti. :D

En toki julkisesti myöntäisi että minulla on näin typeriä ajatuksia.

Mulle yksi vanha tuttu sanoi, että olen liian kaunis olemaan näin lihava eli ajattelee näemmä ihan samoin kuin sinä. Teille tavallisemman näköisille ei varmaan koskaan tule mieleen, että on oikeasti aika raskasta olla ulkonäkönsä puolesta huomion kohteena koko ajan, jos ei halua esim. hyötyä siitä rahallisesti. Mä annoin aikoinani kilojen kasaantua ihan vaan sen takia, että kyllästyin äijien kuolaamiseen ja naisten hu***teluun. Kun olen lihava, miehet ei vilkaisekaan ja naiset pitää mua kiva ihminesä, mikä oikeasti olenkin.

Koettu on. Ja tämähän se rasittava puoli on: kaunis on jotain aina velkaa suorastaan ympäristölleen, nuorena ja nättinä saa varoa sanojaan ja koko ajan vakuuttaa, että on ihan yhtä kiva, ei ylpeä, ei ilkeä, kuten toisetkin. Lisäksi saa vihat päälleen kaikkien mielestä ihan oikeutetusti,  jos joskus joku tuntee, että jää kauniin varjoon.

Sitten kun vanhenee, suhtaudutaan pilkallisesti, että katsopas, tulee se ikääntyminen sinullekin! Aivan kuin en tätä olisi tiennyt tai että itse olisin ulkonäkööni luottanut sen enempää kuin muutkaan. Tai että se olisi minulle jotenkin erityisen tärkeä asia verrattuina muihin asioihin.

Relatkaa. Enhän minä nyt tosissani lailla ole velvoittamassa kauniita pysymään kauniina. Voi verrata vaikka siihenkin, että jos joku on huippuälykäs, niin ei silti opiskele, tai lahjakas urheilussa, mutta ei urheile. Sivullisia voi "ärsyttää", mutta se nyt on vain yksi ajatus josta olin rehellinen, ja josta ei kannata sen enempää paineita ottaa. Jokainen täällä taplaa ihan itseään varten!

Minulle joku on joskus kertonut, että pitäisi lyhyitä hameita jos olisi minun jalat. En siitä pahastunut, vaan painan edelleen menemään lökäreissäni.

Ja lisään, että lihava voi tietenkin myös olla kaunis, mutta monien mielestä sairaalloisen lihava ei enää ole yhtä kaunis kuin hoikempana olisi.

Miksi toivot? Hyviä pystypyllyjä on kiva katsella... ;) M40

Luulen että kaverini ei ole edes tajunnut lihoamistaan! Eihän hän edelleenkään mikään "läski" ole, mutta kasvot ovat alkaneet vaikuttaa sellaiselta piirteettömältä perunalta. Ja vaatteet varmasti kiristää joka puolelta ihan mukavasti, kun hän selvästi edelleen yrittää ahtautua niihin vanhoihin. :)

ap