Miten saada pojan avovaimo, siis miniäkokelas, haluamaan lapsia?

Kyllä se lapsia haluaa, odottaa vaan että sinä kuolet, ettei tarvitse selitellä miksei halua niitä sinun hoidettavaksi. Luultavasti käy hakemassa vähintään geenit jostain muualta kuin sinun pojalta.

Miksi pitäisi? Jos käyttävät kondomeita, puhko ne, ja jos pillereitä, vaihda plaseboa tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka mietitte, mitä poikani haluaa. Poikani on siis myös 29. Miehet ovat tuon ikäisinä vielä kovin nuoria. Eiköhän näistä asioista muutenkin päätä ykeensä naiset.

Jos et ole provo niin siltä varalta sanon että ei ei ja vielä kerran ei näin. Keskityt ihan väärään ihmiseen. Se, että vihjailet ja tuputat vauva-ajatusta miniälle, saa nuoret vastustamaan ajatusta miljoona kertaa enemmän. Sun täytyy saada poikasi haluamaan lapsia ja saada miniä huomaamaan että poikasi olisi hyvä isä. Se on ainoa tapa millä pystyt asiaan vaikuttamaan. Nyt sä ikäänkuin lähestyt asiaa väärästä päästä. Ja tuo huomautuksesi, että 29-vuotias mies on vielä niin nuori, kertoo kyllä että poikasi ei ole valmis isäksi edes sinun mielestäsi, niin miksi ihmeessä miniäsi sitten haluaisi lapsia poikasi kanssa?

Olenpa saanut paljon ikäviä kommentteja. Kiitos asiallisille neuvojille. Jokainen yli 50-vuotias tietää, kuinka kipeä asia tahaton lapsenlapsettomuus voi olla.

Provohan tämä on, mutta

1. se "ei haluta lapsia" voi tarkoittaa myös "ei saada lapsia, mutta ei haluta kertoa sitä sinulle"

2. lasten hankinta on pariskunnan oma päätös, lastenlasten hankinnasta ei päätä isoäiti. Ei, vaikka kyseessä olisi ainoa lapsi, joka lapsenlapsen pystyisi "antamaan"

3. jos joskus sattuisikin sen yhden lapsenlapsen saamaan, sen jälkeen ei saa aloittaa sitten "pitäähän sille kaveri tehdä" -jankutusta.

Minulla on kaksi vähän alle kolmekymppistä lasta, kumpikaan ei halua lapsia. Eikä tulisi mieleenkään painostaa tai muutenkaan puuttua asiaan. Olen sanonutkin että ei niitä lapsia minulle tehdä vaan itselleen. Tuen lapsiani heidän päätöksissään.

Ap vaikuttaa erittäin ahdistavalta ihmiseltä.

Aika tekee monesti tehtävänsä. Moni aikoinaan kovastikin omasta vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan meuhkannut nainen on nykyisin äiti. Viimeistään siinä neljänkympin korvilla, kun alkaa olla viimeiset hetket hankkia lapsi, moni on sitten äidiksi tosiaan tullut.

Kyseessä on avovaimo, eli he eivät ole vielä virallisesti sitoutuneet. On hyvinkin mahdollista, että poikasi vaihtaa vielä naista. Miehillähän aikaa lasten hankkimiseen on vaikka kuinka kauan.  En itse pidä ihmistä, joka 29-vuotiaana meuhkaa vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan kovinkaan fiksuna. Jos tuo nainen menee vaihtoon, menetys ei taida olla kovin suuri? Keskity näin ollen poikaasi.

Monella voi olla hyvin negatiivinen käsitys siitä, mitä perhe-elämä lasten kanssa on. Tämä käsitys ei muutu jankkaamalla tai ahdistelemalla. Voit näyttää pojallesi vanhoja valokuvia, kertoilla hänen vauva-ajastaan, voit pyytää kylään nuoria perheitä, joilla on pieniä lapsia. Maalaile kuvia pojastasi valmentamassa oman lapsensa futisjoukkuetta, kerro, että näit juuri innokkaita poikia kentällä jne. Tuo näin ollen vaivihkaa esiin vanhemmuuden hyviä puolia. 

Olet uskomattoman itsekäs. T. Kolmekymppinen pariskunta

Voisko taas selkeempää provoa olla ja te vaan jaksatte innostua. 0/5

Vaikka tää onkin provo, niin poikiensa elämää määräileviä anoppikokelaita on oikeasti.

Siis sellaisia jotka alkavat viimeistään kolmannella tapaamisella kaivella plakkareistaan poikansa muinaisia lastenvaatteita ja leluja näkösälle. Sitten alkaa tulla uteluita aikataulusta ja tiedotuksia suvun perinteisistä etunimistä.

Hyvä että anoppikokelas näyttää karvansa selvästi. Se saa pariskunnan toivottavasti päättämään, että nyt on sopiva aika alkaa valmistella ulkomaille muuttamista.

Älä menetä vielä toivoasi! Nykyään hankitaan lapsia niin paljon vanhempana. Poikani avioitui nelisen vuotta sitten itseään 2v vanhemman naisen kanssa, joka siis on nyt jo 35 v. He erosivat ja tämä nainen löysi itselleen eronneen miehen, jolla ennestään 6v tytär. Nyt hän leikkii niin äitiä.

Tyttäreni on 26v ja olen varovasti kysynyt, onko hän joskus hankkimassa lapsia. Työura tuntuu nyt olevan tärkeämpi. Mutta toivoa on vielä, ehkä vasta kymmenen vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tää onkin provo, niin poikiensa elämää määräileviä anoppikokelaita on oikeasti.

Siis sellaisia jotka alkavat viimeistään kolmannella tapaamisella kaivella plakkareistaan poikansa muinaisia lastenvaatteita ja leluja näkösälle. Sitten alkaa tulla uteluita aikataulusta ja tiedotuksia suvun perinteisistä etunimistä.

Hyvä että anoppikokelas näyttää karvansa selvästi. Se saa pariskunnan toivottavasti päättämään, että nyt on sopiva aika alkaa valmistella ulkomaille muuttamista.

Jep näitä on. Next level on sitten se, kun lapsenlapset onkin väärää sukupuolta. Tunnen yhden sekopään, jolla itsellään on 3 poikaa ja 5 lastenlasta, kaikki poikia. Viimeisen kohdalla mummon pää on jo niin pehmennyt, että ostelee perinteisen poikamaiselle pojalle vaaleanpunaisia yksisarvispaitoja glitterillä, nukkeja jne. Jos poikalapsi olisi kiinnostunut niistä niin sehän olisi ihan jees. Mutta tämä poika on niin perinteinen poika kuin voi olla. Tarve lähtee mummosta.

Osta nukke.

Anoppi from hell kuvattu tässä provossa.

Ikävä kyllä tuollainen on yleensä manipuloinut poikansa niin munattomaksi

että ero tulee, lapsia sen sijaan ei.

Nää on nyt kuolevan sukupolven muinaisjäännöksiä, jotka toteuttivat itseään vain perheessä. Ei koulutusta, työtä eikä harrastuksia. Nykyään anoppihirviöitä ei onneksi kasva.

Vierailija kirjoitti:

Olenpa saanut paljon ikäviä kommentteja. Kiitos asiallisille neuvojille. Jokainen yli 50-vuotias tietää, kuinka kipeä asia tahaton lapsenlapsettomuus voi olla.

Tahaton lapsenlapsettomuus? :D Onko sitä tahallistakin sorttia?

Minkä mielenterveyspotilaan ovat taas vapaaksi päästäneet?

Vierailija kirjoitti:

Olenpa saanut paljon ikäviä kommentteja. Kiitos asiallisille neuvojille. Jokainen yli 50-vuotias tietää, kuinka kipeä asia tahaton lapsenlapsettomuus voi olla.

Oletko harkinnut lääkitystä? Jospa ottaisit yhteyttä paikalliseen mielenterveyden hoitolaitokseen, taidat olla sen tarpeessa.

Mulla muuten oli tuollainen anoppi.

Sillä oli odotukset ja suunnitelmat valmiina.

Se on kuristavaa, etenkin jos mies ei laita rajoja mutsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Olenpa saanut paljon ikäviä kommentteja. Kiitos asiallisille neuvojille. Jokainen yli 50-vuotias tietää, kuinka kipeä asia tahaton lapsenlapsettomuus voi olla.

Olen "vasta" 45 joten en kai sitten voi tetää... Mutta omieni kanssa olen puhunut, että parisuhteet ja lapset hankitaan itseä varten, ei minua. Ja jos ei lapsia koskaan halua, sekin on ihan ok. Ja mieltään saa muuttaa. 

En minä kyllä ole millään lailla ahdistunut siitä, ettei minusta välttämättä tule koskaan mummoa. Maailma on huomiota kaipaavia lapsia pullollaan, jos joskus koen tarvetta saada jonkun pienen ihmisen elämääni. Keinoja on kyllä. En ole niin itsekäs, että niissä tarvitsisi olla omaa geeniperimää mukana.