Perhe hajoamispisteessä

Aika kevyesti täällä kehotetaan eroamaan :/. Kyseessä on kuitenkin monen ihmisen elämä, jolla on väistämättömiä seurauksia. Jokaisen on se päätös tehtävä aivan itse, sitä ei todellakaan kannata tehdä nettikeskustelujen pohjalta.

Miehesi ei taida olla suhteeseenne myöskään tyytyväinen.

Voimia sinulle, toivottavasti löydätte yhteisen ratkaisun.

Minulla kokemusta samankaltaisesta tilanteesta kahden vuoden takaa. Ajattelin pitkään että kyllä se tästä, kyllä se tästä kunnes minulle kirkastui ettei mikään muutu miksikään, minä kärsin ja sitä kautta myös lapset. Pistin eron vireille enkä ole katunut päivääkään. Nyt saan olla rauhassa lasten kanssa ilman jatkuvaa pahaa mieltä ja ahdistusta eikä arki ole yksinhuoltajana yhtään sen vaikeampaa mitä se oli yksinhuoltajana parisuhteessa. 

Tsemppiä Ap.

Sinun oma läsnäolo mahdollistaa miehen ryyppäämisen viikonloppuna. Kaveri ei kuitenkaan vaikuta alkoholistilta, joten joisiko vaikka olisi yksin vastuussa lapsistaan pari päivää? Juttele hänen kanssaan vuoroviikonloppusysteemistä ja erosta. Törkeintä on hakea eroa puhumatta ensin asiasta. Tilanne voi muuttua jos kissa nostetaan pöydälle. Suomalaisten suurin ongelma on puhumattomuus.

Jos kaikkesi olet tehnyt, jutellut, yrittänyt keskustella ja silti miestä ei kiinnosta, niin eihän siinä muu auta kuin erota. Tee kuitenkin valmiiksi jo suunnitelma, eli et lähde soitellen sotaan. Mieti missä asut lasten kanssa, miten raha-asiat yms. Jäätkö teidän asuntoon vai jääkö mies, miten sitten lasten koulut yms.

Täytyy vielä kerran kokeilla sitä puhumista. Pelkään kyllä tietäväni miehen reaktion, hermostuu, käskee tekemään kuten haluan ja poistuu tilanteesta ovet paukkuen. Näin meillä käy aina, jos pitää keskustella jostain "arasta" aiheesta. Siksi tällainen tilanne on varmaan päässyt syntymään. Puhumattomuus erkaannuttaa, ja minua ei enää hirveästi kiinnosta nähdä vaivaakaan. Yksipuolista hommaa.

-ap

Ymmärrän sinua, ap. Yksin on kovin vaikea ruveta parantamaan parisuhdetta. Siihen tarvitaan ihan oikeasti kaksi. Puhu kuitenkin ensin miehesi kanssa ja jos puhumisesta ei tule mitään, on varmaankin aika tehdä omat johtopäätökset.

Minä kävin yksinäni pariterapiassa, kun mies ei suostunut tulemaan mukaan. Tein paljon muutakin pelastaakseni liittoni, mutta lopulta oli annettava periksi. Erosimme. Nyt tuntuu paremmalta lasten kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 11:16"]

Jos aloitus ei ole Porvoosta, niin pitäisi kuulla se miehenkin näkökulma.

Kuvitellaan tilanne, että

-  nainen on korvannut miehen ja parisuhteen arjen suorittamisella

-  seksissä mättää

- paha tiukkapipoinen rajoihin uskova, mutta kasvatusasioissa naisen lannistama mies antaa naisen suosiolla "kasvattaa"  lapset naisen periaatteilla

- nainen aina marttyyri ja aina pahalla päällä  

-jne jne

niin yksi mahdollinen toimintatapa reagoida on yritää olla läsnä mahdollisimman vähän ja alkaa esim . himourheilu, purkaa vitutus ja paha olo itsensä rääkkäämiseen  ja turruttaa mielensä viikonloppuna vaikka alkoholilla

[/quote]

Mahdollinen toimintatapahan se on tuokin mutta eikö siitä vitutuksesta ym. kannattaisi puhua ennemmin kuin vain treenata ja ryypätä simona. 

Meillä oli sama tilanne. Vaikka nyt eron jälkeen olen edelleen väsynyt koska edelleen huolehdin yksinlapsista, kotitöistä jne, olen silti paljon paremmalla tuulella ja onnellisempi koska vitutus poistui. Enää ei tarvi olla jatkuvasti vihainen siitä että katonalla on se toinen aikuinen, joka ei kuitenkaan mihinkään osallistu ja elää vain omaa elämäänsä minusta ja lapsista välittämättä. Meille siis ero oli win-win-win, minulle, miehelle, lapsille. Nyt minä ja lapset saamme elää rauhassa eikä tarvi kestää miehen raivoa,huutoa ja haukkumisia. Minulla on vihdoin koti jossa on hyvä olla. Lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla kun ei ole sitä huonosti käyttäytyvää ilkeilijää antamassa ikävää esimerkkiä. MIes saa olla rauhassa uudessa omassa kodissaan ja tehdä omia juttujaan niin paljon kun sielu sietää.

Olen taas oma itseni: iloinen, sosiaalinen, menevä. En enää hiljainen, ahdistunut, stressaantunut kynnysmatto.

Ap, sinä et yksin pysty pelastamaan liittoanne/perhettänne. Jos miestä ei todella kiinnosta, peli on menetetty.

Moi ap,

Sympiat täällä puolellasi. Mutta selkeästi miehesikin on onneton ja sitä kuvaavat hyvin tuo himourheilu ja ryypiskely. Jos aiot vielä keskustella, yritä miettiä etukäteen hyviä aloituslauseita. Lauseita, joissa ei olisi ollenkaan syyttävä sävy vaan enemminkin pohdiskeleva. Esim. "Olen ollut jo pitkään onneton" tai "Mistäköhän johtuu, että emme enää viihdy toistemme seurassa" tai "Tuntuuko sinustakin siltä, että elämme aika erillistä elämää emmekä enää tee yhteisiä asioita, kuten ennen" tai "Pitäisiköhän meidän jotenkin ryhdistäytyä, että perheessämme olisi kaikilla parempi olla"

Mies tietää tasan tarkkaan mielessään, että toimii väärin. Mutta on ehkä itsekin onneton ja lukossa liittonne suhteen eikä tiedä, miten sen korjaisi. Jos osoitat, että olet huolissasi perheenne tilanteesta kokonaisuudessaan etkä niinkään osoita kohtia, joissa miehesi toimii väärin, voisi keskustelunne edetä hedelmällisemmin.

Tsemppiä!

Moi ap,

Sympiat täällä puolellasi. Mutta selkeästi miehesikin on onneton ja sitä kuvaavat hyvin tuo himourheilu ja ryypiskely. Jos aiot vielä keskustella, yritä miettiä etukäteen hyviä aloituslauseita. Lauseita, joissa ei olisi ollenkaan syyttävä sävy vaan enemminkin pohdiskeleva. Esim. "Olen ollut jo pitkään onneton" tai "Mistäköhän johtuu, että emme enää viihdy toistemme seurassa" tai "Tuntuuko sinustakin siltä, että elämme aika erillistä elämää emmekä enää tee yhteisiä asioita, kuten ennen" tai "Pitäisiköhän meidän jotenkin ryhdistäytyä, että perheessämme olisi kaikilla parempi olla"

Mies tietää tasan tarkkaan mielessään, että toimii väärin. Mutta on ehkä itsekin onneton ja lukossa liittonne suhteen eikä tiedä, miten sen korjaisi. Jos osoitat, että olet huolissasi perheenne tilanteesta kokonaisuudessaan etkä niinkään osoita kohtia, joissa miehesi toimii väärin, voisi keskustelunne edetä hedelmällisemmin.

Tsemppiä!

Kiitos kaikille vastanneille! Tiedän nyt että suunta voi olla ainoastaan ylöspäin, yksin (luultavammin) tai yhdessä.

-ap

Kuulostaa niin tutulta! Mieheni kaiken lisäksi juo lähes joka viikonloppu kaks päivää. Menen itse ammattilaisen luo keskustelemaan jos sais sitä kautta ajatuksiaan kasaan. Pakko jokin ratkaisu tehdä. Lapset kärsii kun äidillä paha olla.

Kuulostaa aivan siltä, ettei miehesi arvosta sua paskaakaan ja lapset ottavat mallia hänestä. Sinuna mä juttelisin miehelle KUNNOLLA ja jos se ei auta, niin eroa. Ei ole mitään järkeä olla sellaisessa liitossa, jossa on onneton. Lasten takiakin se on aivan turhaa, koska he kärsivät enemmän siitä, että vanhemmilla on huonot välit kuin erosta.

Jos olet jo koittanut kaikkea, eikä mikään paranna tilannetta, on ero hyvä ajatus. Miksi kiusata itseään tuollaisessa suhteessa? Sä elät parasta aikaa elämässäsi, olet nuori ja terve ja voisit nauttia elämästä, mutta tuossa se menee hukkaan. Ota ero ja ala elää omaa elämääsi.

olet selvästi burn-out. jotain sinun on tehtävä, ja pian.

Olen yrittänyt jutella mihen kanssa. Joko ei kuuntele lainkaan tai vastaa, että tee mitä haluat,hänelle aivan sama.

-ap

Mä en nyt ymmärrä, mitä sä vielä mietit? Eropaperit vetämään vaan.

Tiedän, että lapset ottavat miehestä mallia. Eilen mies huusi minulle, turpa kiinni ämmä, niin 5v sanoi minulle hetken kuluttua, olet tyhmä äiti.. Ja siis lapsen kommentti tuli aivan puskista, ilman syytä. Mies taas hermostui kun kysyin miksi jätti lapsiportin auki,perheessä taapero joka karkaa heti portaisiin.

-ap

Voihan sitä roikkua lasten takia mutta ei ne lapsetkaan siitä hyödy jos kaikki on yhden hartijoilla.. Ja usko tai älä lapsen ovat erittäin adaptoituvia uuteen tilanteeseenkin.. Jos saan kysyä minkä ikäisiä ovat ?

Eroa ehdottomasti. Tollanen välinpitämätön mies ei ansaitse sua! Se pitää sua vaan itsestäänselvyytenä joka pyörittää arkea ja hoitaa lapset, älä jää tohon suhteeseen.