Toinen nimi tai sen osa lapsen kutsumanimenä?
Olen aina ollut sitä mieltä, että selvyyden vuoksi lapsen nimi pitää valita niin, että ensimmäinen etunimi on kutsumanimi.
Nyt ollaan tässä miehen kanssa mietitty nimiä tulevalle vauvalle, ja hän on saanut mielipiteeni vähän horjumaan. Tämä etenkin siksi, että miehellä itsellään on käytössä toinen etunimi kutsumanimenä, eikä hän ole koskaan kokenut sitä mitenkään ongelmallisena.
Pidämme molemmat kovasti Vilhelmiina-nimestä. Sille on kuitenkin vaikea keksiä toista nimeä, ja mies ei ehdottomasti halua kolmea nimeä lapselle.
Ollaan pyöritelty sitten yhdistelmää Ronja Vilhelmiina, ja tosiaan kutsumanimenä Vilhelmiina, joka todennäköisesti käytössä lyhentyy muotoon Miina.
Pidämme molemmat myös nimestä Miina, mutta merkityssisällön vuoksi ei haluta sitä tuossa muodossa varsinaiseksi nimeksi.
Mutta mitä mieltä on suuri yleisö: onko hankalaa tai lapselle hämmentävää, jos nimi on Ronja Vilhelmiina, ja kutsumanimi kuitenkin käytännössä Miina?
Kommentit (6)
Sitä alleviivattua kutsumanimeä ei vaan ikinä huomioida mitenkään, vaan ekalla etunimellä kutsutaan ja meillä ainakin siitä on ollut vaivaa. Lisäksi suurin osa lomakkeista täytetään nykyään koneella, ja useimiten alleviivausmahdollisuus siitä puuttuu. Tuttuani myös kiusattiin koulussa ensimmäisen etunimensä takia, se oli siihen aikaan todella vanhanaikainen ja häntä olisi pitänyt kutsua toisella etunimellä, mutta kyllä kiusaajat sen ensimmäisen nimen jossain todistustenjaossa tms. korviinsa saivat.
Mieheni Pekan oikea nimi on tyyliin Matti Pekka Virtanen, ja äitinsä mukaan tarkoituskin oli aina kutsua Pekaksi, mutta kun Pekka Matti ei ollut mikään nimi, mutta Matti Pekka taas oli... Ilman väliviivaa. Miehelläni olisi monta tarinaa näistä nimihankaluuksista kerrottavana.
Kysypä vielä kolmen nimen vaihtoehtoa: Vilhelmiina Ronja ja kolmanneksi joku kaunis pidempi nimi esim. suvusta? Kolmesta nimestä en itse ole kokenut olevan mitään haittaa, päinvastoin se tarkkaan ottaen erottaa minut kaimoista. Hanna Marjaana -etunimillä ja yleisellä sukunimellä minulla olisi monta täyskaimaa, mutta Hanna Suvi Marjaanana ei ollenkaan.
Ei ole hämmentävää, koska tuo on niin yleistä. Ronja Vilhelmiina on ihana nimi.
Minunkin mielestäni nimi on ihana :)
Ainoa mietinnän aihe tosiaan on tuo käytännön elämä nimen kanssa. Mutta kiva kuulla kannustavia mielipiteitä :)
Minua on aina kutsuttu toisella nimelläni, enkä ole sitä mitenkään erityisen hankalaksi kokenut.
Ei ole mitään ongelmaa, meillä on sisarusten kanssa kaikilla nimet noin.
Joskus 80-luvulla se tuntui olevan vähän vierasta osalle ihmisistä ja sai vääntää sitä typerää "mutta mikä sun OIKEA nimi on?"- juttua, mutta ei enää aikoihin.
Työssäni tapaan todella paljon ihmisiä, tai siis käsittelen hakemuksia, niistä huomaa, että ihmiset on täysin tottuneet samaan kuin minäkin, eli oli pyydetty tai ei, niin kun tarvitaan koko nimi, niin se kutsumanimi alleviivataan sieltä automaattisesti.
Eli todella hyvin voi olla se toinen nimi kutsumanimenä, eihän se oikeasti yleensä tule edes missään esille =)
Kiitokset kaikille vastaajille :)
Lisää mielipiteitä saa esittää :)