Pisin yhtäjaksoinen aika, jolloin olet ollut puhumatta suomea?

Olin melkein vuoden Englannissa, mutta tapasin suomalaisia ja puhuin suomea lähes viikottain. Kuitenkin Suomeen paluun jälkeen joitakin Englannissa tapahtuneita juttuja olisi ollut helpompi kertoa englanniksi, mikä tuntui aluksi hassulta. 

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:50"]

Vaikeampaa oli vaihto-oppilaana, kun vanhemmat saattoivat soittaa yllättäen. Jos olin juuri silloin juttelemassa isäntäperheen kanssa enkä esim. kirjoittamassa kirjettä suomeksi, niin kielen vaihtaminen takkusi. En silloinkaan puhunut vanhemmilleni englanniksi, vaan menin hetkeksi sanattomaksi.

[/quote]

Miten tämä on mahdollista? Käytän työssäni päivittäin neljää eri kieltä, joista yksi on äidinkieleni suomi. Koskaan ei ole tarvinnut takkuilla suomen kielen sanojen kanssa, vaikka lennosta heittäisin jollekin kommentin suomeksi puhuttuani koko päivän saksaa ja englantia, vaikka. Minusta tuollainen sanojen hakeminen omasta äidinkielestä kuulostaa tahalliselta diivailulta.

Saksa ja ruotsi minulla kyllä saattaa mennä sekaisin ja joudun hakemaan sanoja, jos niiden välillä pitää lennosta vaihtaa. Ovat jotenkin niin samanoloisia kieliä. Mutta kumpikaan niistä ei ole äidinkieleni, joten se selittää asian.

Joku pari viikkoa varmaankin. En ole kylläkään ollut ulkomailla, vaan ihan itsekseni kotona.

13, sinä olet tottunut vaihtamaan lennosta kieltä, ja puhut kieliä kokeneesti. Oma kokemukseni suomeen palaamisen kankeudesta on nuorena, jolloin vieraan kielen puhuminen on ollut uudempi juttu. Aivot tekevät silloin enemmän töitä sen kielen kanssa, ja siksi eivät ehkä niin notkeasti palaudu. Nyt vanhemmiten kun olen ulkomailla oleskellut, ei kielen vaihtaminen ole homma eikä mikään, toisin kuin joskus 18-vuotiaana ensimmäisen pitkän ulkomailla työskentelyn jälkeen.

t. jälkimmäinen kakkonen.

Ei kieli häviä.

Mä asun nyt yhdeksättä vuotta pois Suomesta. Suomea puhun lapsille ja miehelle. He eivät kamalan hyvin suomea puhu, joten se on kyllä ihan mun varassani, että kieltä tulee käytettyä. Mulla on vain kaksi kertaa unohtunut suomenkielen sana. Molemmilla kerroilla muistin sen sanan kuitenkin myöhemmin illalla.

Voi olla, että joskus, hyvin harvoin uskoisin, sanon jotain vähän hassusti tai sanat on väärässä järjestyksessä. Vaikea sanoa, kun kukaan ei osaa korjata. Suomeen soittelen kuitenkin joka viikko, eikä kukaan ole ainakaan vielä sanonut, että mä kuulostaisin jotekin kummalliselta tai että mulla olis mitään aksenttia. 

Ei se kieli helpolla unohdu. Uskoisin, että monilla se on vain tietynlaista brassailua. Ollaan niin pitkään ulkomailla oltu, että tulee hono soomi ;)

Varmaan viikko? vaikka olinkin kesätöissä ulkomailla, soitin Suomeen suunnilleen kerran viikossa. Murre palasi. Töissä nykyään käytän englantia päivittäin, ja osa työslangista on englannista vääntynyttä. 

Oletko koskaan kuullut, että ihmiset ovat erilaisia, nr. 13?

Sinun tilanteesihan on ihan erilainen, jos kerran päivittäin käytät suomea. Olen minäkin ollut työpaikassa, jossa puhuin kahta tai kolmea kieltä päivittäin, enkä sotkenut niitä toisiinsa. 

Hieman eri asia on teininä olla vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä toimia joka päivä. Sinulla tuskin on kokemusta moisesta, koska olisit varmasti jo maininnut, kuinka se kaikki oli niin äärettömän helppoa, että koko reissu olisi voinut vaikka jäädä tekemättä.

Mutta onhan se aina kiva kutsua toista diivaksi, kun tämä vilpittömällä mielellä kertoo kokemuksiaan, kun niitä pyydetään. Taidat olla "ihana ja sympaattinen ihminen" noin muutenkin, vai mitä? Nauran ylimielisyydellesi.

Sinä jälkimmäinen kakkonen, oma kokemukseni oli juuri tuo, että uuteen kieleen keskittyminen oli se syy, että suomi tuntui oudolta. Parikin kuukautta kyllä riittää siihen, että erilaiset äänteet suomen ja jonkun muun kielen välillä aiheuttavat "häiriötä".

t. 10

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:37"]

Varmaan pari kolme kuukautta on pisin aika. Olin vaihdossa enkä soitellut kotiin. Jotkin sanat olivat kateissa pitkään, koska niitä ei päässyt tarkistamaan mistään. Esimerkiksi "suojatie" on sana, jota en saanut päähäni kuukausiin.

[/quote]

eehheheee vai että oli ihan kuukausia sanat kadoksissa, parin kuukauden suomettomuuden jälkeen :)

[/quote]

Mulla oli kateissa sana huuhtelukirkaste juuri vuorokauden verran, kunnes kysyin mieheltäni, että mitä se tiskikoneeseen laitettava litku on. Jos olisin ollut ulkomailla vailla mahdollisuutta kysyä keltään tuota sanaa, uskon hyvin, että se olisi voinut olla kateissa pidempäänkin. Jos minulta katoilee suomen kielen sanoja päästä vaikka Suomessa asun, niin en yhtään ihmettele, jos sitä tapahtuu ulkomailla, jossa ei edes kuule omaa kieltä puhuttavan.

16: sinäkin kirjoitat ihan turhaan brassailusta. Puhut kuitenkin koko ajan perheellesi suomea ja soittelet Suomeen viikoittain. Eivät vaihto-oppilaat eläneet tuollaista arkea ennen.

Varmaan joku puolisen vuotta, oon asunut yli 20 vuotta ulkomailla, ja ennen vanhaan ei kännyköitä eikä skypejä ollut. Sanat tuli joskus väärässä järjestyksessä, ja kaverit suomen lomilla ihmettelevät puheeni nuotteja :)

Oiskohan noin kuukausi, olen asunut ulkomailla jo 20 vuotta ja mieheni on ulkomaalainen. Yleensä puhun suomea noin kerran viikossa mutta joskus menee pidempään ettei ehdi soitella ja tuolloin parikymmentä vuotta sitten ei mitään skypejä ollut. Mun äidinkieli sujuu kyllä ihan hyvin mutta sanat on usein kateissa  ja lauserakenteet hassuja, eikä kieleni elä samassa tahdissa kuin suomessa asuvilla joten sanavalintani on usein kuulema vanhahtavia.

Olin 10kk vaihto-oppilaana Amerikassa, en osaa sanoa mikä oli pisin yhtäjaksoinen aika kun en suomea puhunut mutta JFK:n kentällä oli outoa puhua suomea virkailijan kanssa ja koneessa en tiennyt että vastatakko lentoemon kysymykseen (haluatko teetä?) suomeksi vai englanniksi  ja miten.. Päädyin sitten vastaamaan ' ei kiitos, minä olen hyvä'. :D ja kotona sanoin suihkuun mennessä 'menen ottamaan suihkun'. :D

Jokunen vuosi. Puolenvuoden jaksoissa. Suomessa kioskilla tupakanosto meni pitkään automaattisesti englanniksi. Muten en muista mitään ongelmaa.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:32"]

16: sinäkin kirjoitat ihan turhaan brassailusta. Puhut kuitenkin koko ajan perheellesi suomea ja soittelet Suomeen viikoittain. Eivät vaihto-oppilaat eläneet tuollaista arkea ennen.

[/quote]

On mulla ollut pidempiä aikoja, ettei ole tullut suomea käytettyä. Ennen lapsia siis. Eipä tuo kieli minnekään silloinkaan hävinnyt.

Toki on nykyisin Suomessakin käydessä kummallista kuulla suomenkieltä ja itsellä tulee helposti sanottua väärällä kielellä anteeksi ja muut vastaavat, mutta se ei johdu siitä, että suomen kieli olisi unohtunut. Sitä vain vaistomaisesti sanoo sillä "kotikielellään", joka on eniten käytössä. 

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:50"]

Vaikeampaa oli vaihto-oppilaana, kun vanhemmat saattoivat soittaa yllättäen. Jos olin juuri silloin juttelemassa isäntäperheen kanssa enkä esim. kirjoittamassa kirjettä suomeksi, niin kielen vaihtaminen takkusi. En silloinkaan puhunut vanhemmilleni englanniksi, vaan menin hetkeksi sanattomaksi.

[/quote]

Miten tämä on mahdollista? Käytän työssäni päivittäin neljää eri kieltä, joista yksi on äidinkieleni suomi. Koskaan ei ole tarvinnut takkuilla suomen kielen sanojen kanssa, vaikka lennosta heittäisin jollekin kommentin suomeksi puhuttuani koko päivän saksaa ja englantia, vaikka. Minusta tuollainen sanojen hakeminen omasta äidinkielestä kuulostaa tahalliselta diivailulta.

[/quote]

Vastasit jo itse omaan kysymykseesi. Kyseinen vaihto-oppilas ei joutunut työkseen, joka päivä vaihtamaan kieltä lennossa, joten siksi se takkusi. Sinä olet sellaiseen jo tottunut, joten se on muodostunut sinulle rutiiniksi. Niinhän se menee yleensäkin elämässä, että paremmin sujuu ne asiat, joita päivittäin teemme :)

Mä olen mennyt ihan sekasin. Olen muuttanut suomen sisällä eri murrealueille monta kertaa. Italiassa vietin välivuoden. Välissä olin vieraskielisessä koulussa. Sen jälkeen vaihdoin taas suomenkieleen. Sitten muutin ulkomaille viideksi vuodeksi (taas eri kieli).

Oma mies on ulkomaalainen ja hänen kanssaan puhun suomen ja englannin ym. sekasotkua.

Tuntuu että en mitään kieltä osaa oikein hyvin.

Kirjoittaminen suomeksi sujuu täydellisesti.

Kaikkein eniten suomenkieleeni on ehkä kuitenkin vaikuttanut avioliittoni. Sekasikiökielen puhumisesta on tullut niin jokapäiväistä ja luonnollista, että en aina oikein edes huomaa käytänkö samaa kieltä myös muiden kuullen. Toivottavasti en.

Jos käytän, niin brassailua se ei ainakaan ole :D

Vaikka jotkut huonoitsetuntoiset suomalaiset saattaisivatkin ajatella niin.

En ole ollut pitkiä aikoja puhumatta suomea, jos ei ensimmäistä ikävuotta lasketa mukaan, esikoisena puhuin viiden sanan lauseita alle 1v vanhana, äitini mukaan:)

Mutta huolimatta tästä välillä on ihan tavalliset suomen kielen sanat hakusessa.

Osa ihmisistä näyttelee huonoa suomea kun ovat käyneet vähän ulkomailla (yleensä englanninkielisissä maissa). Ajattelevat että se tekee heistä hienoja suuren maailman ihmisiä.

Sen lisäksi Suomeen on kantautunut kielitaidottomuuden aalto, jossa teinit vääntävät englanninkielisiä sanoja korvaamaan täysin käyttökelpoisia suomen sanoja. Toisaalta myös itseään hienona pitävistä akateemisista harrastaa vähän samanlaista pelleilyä, jossa suomimaiset ilmaisut korvataan erilaisilla latinismeilla.

Ihmiset kuvittelevat että se on merkki sivistyneisyydestä ja kielitaidosta, vaikka oikeasti se köyhdyttää sitä. On kyllä hyvä jos tietää passiivisesti tärkeileviä sivistyssanoja, mutta suomenkielisten sanojen korvaaminen englantia, latinaa, espanjaa, ranskaa, portugalia tms. kieltä muistuttavilla latinismeilla tai vaikka kreikasta useisiin kieliin levinneillä sanoilla on ominaisempaa suomea vain kohtalaisesti osaavalle ulkomaalaiselle kuin erittäin hyvää suomea puhuvalle suomalaiselle. Ulkomaalaiselle on helpompi muistaa esim.sana "innovaatio" tai "obeesi" kuin sana "keksintö" tai "lihava" koska ensiksi mainittu sana muistuttaa enemmän enkusta tai romaanisista kielistä tai sitten kreikan kautta mm.germaanisiin kieliin levinneestä sanasta. Hyvin suomalaisten ja ulkomaalaiselle vaikeasti pääteltävissä olevien sanojen käyttäminen on siis parempaa kielitaitoa kuin lääkärin epikriisiä jäljittelevä puhetyyli. Sanojen lainailu isoista kieliryhmistä tai kielistä tylsistää ja typistää suomen omaperäisyyden.

Varmaan kolme kuukautta, jotka vietin nuorena Keski-Euroopassa. Soitin kyllä kotiin pari kertaa lyhyen puhelun (aikaa ennen kännyköitä), joten en tiedä voiko tätä laskea.

Myöhemmin olen asunut suomalaisen mieheni kanssa viisi vuotta englanninkielisessä maassa, mutta puhuimme toki suomea keskenämme. Oli silti aina jännää tavata joku muu suomalainen, joka puhuikin tuttua kieltä ihan eri tavalla, kuin se ainoa suomenkielinen keskustelukumppani, johon oli tottunut!