Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni suhtautuu todella kylmästi nuoreen aikuiseen masentuneeseen lapseensa
21.08.2013 |
Tekee pahaa, kuinka ikävää ystäväni suhtautuminen on 21-vuotiaaseen masentuneeseen lapseensa. Haukkuu laiskaksi, pullamössöksi, puhuu hänestä minulle pahaa(luulen, että värittää osaa jutuista "pahemmaksi"). Minkäänlaista rahallista apua ei kuulemma ennen aio antaa, kun tyttö menee kouluun tai töihin. Puhumattakaan henkisestä tuesta...
Olen ollut kuulemassa heidän puheluita ja paikalla kun ovat keskustelleet ja tulee todella paha olo tytön puolesta. Tyttö on tilanteessa, että tarvisi rahallista apua, tällä hetkellä ei varaa uusiin, ehjiin vaatteisiin/kenkiin saati sitten johonkin harrastukseen tai esimerkiksi kahvitteluun tai aktiviteetteihin kavereiden kanssa, jotka mielestäni kuuluvat normaalin nuoren aikusien elämään. Käsittääkseni hänellä ei ole tällä hetkellä edes lenkkikenkiä!
Toisaalta ymmärrän tuon katkeruuden tunteen(sairaus kestänyt useamman vuoden), mutta toisaalta äidin suhtautuminen varmasti vielä heikentää tytön vointia huonompaan tai ainakin estää parantumista.
Miten voisin ohjata ystävääni? Hän loukkantuu todella herkästi, eikä oikein kestä kritiikkiä(heittäytyy marttyyriksi)
Kommentit (7)
Ei varmaan ole valmis hyväksymään sitä, että oma lapsi on masentunut, eikä sitä, että äitinä hän saattaa olla asiaan osasyyllinen ja sen takia suhtautuu tuolla tavalla. Negatiivisissa tunteissa ja käytöksessä on aina taustalla pelko ja pelko on vaikea asia myöntää saatika näyttää.
En valitettavasti osaa neuvoa miten asia pitäisi hoitaa, jos hän ei itse ole halukas keskustelemaan ja myöntämään tilannetta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 18:38"]
Voin kuvitella äidin käyttäytymisen osasyyksi masennukseen. Ikävä noidankehä. Jos äiti on tosiaan herkkähipiäistä marttyyrityyppiä, et oikein voi sanoa mitään, ilman että tämä mahdollisesti ottaa nokkiinsa. Mutta aina voit yrittää ystävällisesti ohjata häntä näkemään maailmaa tyttären silmin.
[/quote]
Ystäväni tosiaan ajattelee tyttärestään, että hänellä ei koskaan mikään ole hyvin, aina valittaa ja itkee. Jotenkin ystäväni ei tajua, että tuollainen (kai) kuuluu masennukseen. Ja mielestäni asiat, joista tytär "valittaa" ovat ihan perustarpeita ja osin normaaleja nuoren naisen huolen aiheita.
t.ap
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 18:39"]
Koeta kannustaa tytärtä irtautumaan sairaasta äitisuhteesta.
[/quote]
Tämä on varmaan hankalaa, kun suhde on ristiriitainen. Tytär tuntuu kärsivän äidin suhtautumisesta, mutta samaan aikaan varamsti rakastaa häntä ja tarvitsisi äidin tukea. Olen yrittänyt sanoa hänelle eikö ystäväni itse muista, millaista oli elää terveenä aikuistuvana, saati sitten jos ei jaksaminen ja elämänilo ole balanssissa. Ystäväni ottaa tuolloin esiin, kunika hän lähti jo paljon nuorempaan kotoa, tienasi itse rahansa, opsikeli ja pärjäsi itse omillaan. EI tarvinnut vanhempiaan.
t.ap
Ap joutuu nyt lähtemään linjolta, mutta palaan illalla tai viimeistään huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh joo. Kannattaisko pyytää kaveria katsoon peiliin ja sit miettiin, miks aikuinen lapsensa voi huonosti......
Alue: Aihe vapaa
Voin kuvitella äidin käyttäytymisen osasyyksi masennukseen. Ikävä noidankehä. Jos äiti on tosiaan herkkähipiäistä marttyyrityyppiä, et oikein voi sanoa mitään, ilman että tämä mahdollisesti ottaa nokkiinsa. Mutta aina voit yrittää ystävällisesti ohjata häntä näkemään maailmaa tyttären silmin.