Ihmettelen kun joissakin perheissä syödään samoja ruokia vuodesta toiseen
Esimerkiksi siskoni perhe on juurikin tällainen perhe. Juttelemme siskoni kanssa lähes joka päivä puhelimessa, ja heillä tuntuu aina olevan sitä samaa makaroonilaatikkoa, jauhelihakastiketta, nakkeja ja eineksiä. Vuodesta toiseen.
Meillä aloitettiin näillä ruokilla, mutta me aikuiset monesti söimme erikoisia ruokia. Pikkuhiljaa lapsillakin heräsi mielenkiinto eksoottisempaan ja erilaiseen ruokaan. Syömme paljon kasviksia ja erilaisia salaatteja, mutta lasten ehdoton suosikki on katkarapu-papukeitto ja lammaskastike. Voitte vain kuvitella suostuvatko siskoni lapset syömään näitä ruokia, kun heille meksiloinen ruoka tarkoittaa tortilloja ja jauhelihaa. Meillä syödään maanantaina ja perjantaina sitä mitä lapset haluavat ja muina päivinä pyritään kokeilemaan jotain uutta. Kertaakaan lapseni eivät ole kieltäytyneet maistamasta. Kaikesta ei tietenkään voi tykätä, mutta ainakin lapset oppivat syömään monipuolisesti. Koulussa lapset oppivat syömään suomalaisia ruokia. Ja kyllä meillä välillä syödään ihan pizzaa ja hamppariakin, harvemmin kuitenkaan lasten toiveesta.
Tämä on siis minunkin kaveripiirissäni ihan yleinen tapa - en ymmärrä miksei se ole levinnyt laajemmalle?
Kommentit (19)
ette suinkaan te enää monen vuoden jälkeen edelleen syö kasviksia? eiks niihin ole jo kyllästynyt ja lapset kannattais jo opettaa syömään jotain muutakin.
No mitä se meksikolainen ruoka sitten on, jos ei jauhelihaa ja tortilloita?
T: Meksikossa kymmenen vuotta asunut.
Kuinka sulla mielikuvitus riittää (viikosta toiseen, vuodesta toiseen) siihen, että viisi kertaa viikossa on jotain uutta ruokaa? (eli ma+pe oli jotain lasten toivomaa ja muuten jotain uutta)
Siis mitä eksoottista noissa ap:n ruuissa oli? Kyllä meidän ruokapöydästä voi löytyä yhtälailla katkarapua, papuja, lammasta kuin makaroonilaatikkoa, jauhelihakastiketta tai mustaa makkaraa. Me tosin suositaan kotimaista ja ei ole tarve ruoalla hienostella. Ei eksoottisempi ruoka välttämättä tavisruokaa parempaa ole.
Mistä sä keksit vuosi toisensa jälkeen 5 päiväksi viikossa uuden ruuan?
Mäkin joskus kokkailin kaiken laista.... Sitten musta tuli keski-ikäinen ja totesin että ihan kaikkdista eniten mä tykkään yksinkertaisesta maukkaasta perussafkasta, mikä ei sipulia, suolaa ja pippuria kummempaa kaipaa. Ja jos sen voi hauduttaa uunissa niin aina vaan plussaa.
Talvisin meillä onkin usein uunipossua, paistopussissa tai juuresten kanssa liemessä.
Lapsi saa sitten ihan itse löytää ne 10-15 v kuluttua muodissa olevat maailman keittiöt.
laitatko ap minulle seuraavaksi 10 vuodeksi ruokalistaa tulemaan? kun ei tahdo keksiä mitään uutta?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:29"]
Kuinka sulla mielikuvitus riittää (viikosta toiseen, vuodesta toiseen) siihen, että viisi kertaa viikossa on jotain uutta ruokaa? (eli ma+pe oli jotain lasten toivomaa ja muuten jotain uutta)
[/quote]
Niin, vuodessa on 52 viikkoa. Ja joka viikko viisi uutta ruokaa.
Se tekee 260 uutta ruokaa vuodessa.
Itse en jaksaisi tuota, ei riitä mielikuvitus, varsinkaan arkena.
Miten se on sinun päänsärkkysi?
Armeijassa on syöty 80 vuotta joka jeesuksen torstai hernekeittoa ja syödään varmaan jatkossakin.
Minä ihmettelen miten tällä palstalla aina jaksetaan ihmetellä muiden syömisiä tai syömättä jättämistä. Lisäksi ihmettelen, miksi ruoka ylipäänsä on joillekin elämän a ja o.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:32"]
Miten se on sinun päänsärkkysi?
Armeijassa on syöty 80 vuotta joka jeesuksen torstai hernekeittoa ja syödään varmaan jatkossakin.
[/quote]
;D
Poika aloitti heinäkuussa armeijan - ja totta, joka torstai on hernekeittoa ja pannaria.
Ja mitä ruokaa oli valapäivänä kaikille tarjolla? - no, hernekeittoa tietysti!
Eipä silti, mielestäni hernekeitto on hyvää ja olisi sääli jos sitä saisi elämänsä aikana vain kerran. (sitähän ap tässä yrittää selittää, että aina pitää olla uutta)
Papusoppaa ja lammaskastiketta vuodesta toiseen? En ymmärrä, en!
Eräät meistä kai elävät syödäkseen, toiset syövät elääkseen. Suurin osa kai kuitenkin jotain siltä väliltä. Minäkin olen kokannut omassa taloudessa jo noin 30 vuotta ja täytyy tunnustaa, että onpa niihin noin 10 000 valmistamaani ateriaan saattanut sattua joku perheen mieliruoka useampaankin kertaan.
Kyllähän se on helppoa uusi ruoka keksiä, esim. lisätään normiruokaan jotain muuta, esim. jauhelihakastikkeeseen juustoa, tuli uusi ruoka, tai paprikaa, taas uusi :D Tällä periaatteella tuo onnistuu, ei muuten. Itsekkin tykkään kokeilla kaikkea, mutta en suinkaan joka ainut päivä :D
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:40"]
Lampaanliha maistuu lampaan perseeltä.
[/quote]
niin muuten maistuu! mitä helvetin hienoa on muka kokkailla jotain lampaan persettä ja eksoottisia papuja? eikö jokainen saa syödä sitä mikä parhaiten maistuu? ollaanko me ap:n mielestä jotenkin huonommansorttisia kun tehdään hyvää, suomalaista kotiruokaa? vuodesta toiseen. ja anteeksi puuttuvat isot kirjaimet, teen tässä samalla nakkikastiketta..
Mä en jaksa jatkuvasti miettiä uusia ruokia, on elämässä muitakin haasteita. Suuntaan älyllisen tarmoni työelämään ja ihmissuhteisiin. Ruoasta riittää että sitä on, ja että se on terveellistä ja laadukasta. Varmaan kierrätän n. 20 eri ruokalajia toki varioiden. Se, joka valittaa ja kaipaa jotakin uutta, on tervetullut suunnittelemaan ja toteuttamaan.
Hyvä jos teillä toimii. Meillä 4-vuotias oppi hoidossa syömään tätä suomalaistyyppistä ruokaa; perunoita ja kastiketta ilman mausteita yms. On ollut jo vuoden kotihoidossa, mutta edelleenkään ei uppoa oikein mikään mitä teen. Itse en jaksa tuota mautonta mössöruokaa, mitä lapsi haluaisi. Tänään olen tarjonnut mm. Espanjalaista munakasta ja jauheliha-tomaatti-kasvis-kastiketta perunoiden kanssa. Kumpikaan ei kelvannut.
Miten ihmiset jaksaa syödä vuodesta toiseen? On meillä paremmissa piireissä jo so last season
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:57"]
Miten ihmiset jaksaa syödä vuodesta toiseen? On meillä paremmissa piireissä jo so last season
[/quote]
Äidin syy. Äiti opetti jo pienestä pitäen syömään, ihan joka päivä.
No, oli niin itsetehostusta täynnä oleva tuo omakuvauksesi, että joo.. meinasin vastata ummet ja lammet, mutta nyt sanon vaan, että onhan meitä moneen lähtöön ja moni jää junasta. Jaxuhali sulle!