Lue keskustelun säännöt.
Millaiset vanhemmat pystyvät pyörittämään kolmen tai useamman lapsen perhettä?
16.08.2020 |
Lasten kasvettua esiteineiksi (13 ja 11) on tullut taas viime aikoina ajateltua niitä vuosia, kun vaimon kanssa vakavasti harkittiin kolmatta lasta. Asia oli tuolloin verrattain hankalakin ja kun päätös tehtiin ettei kolmatta haluta, meni oikeastaan parikin vuotta harmitellessa. Jälkeenpäin taas olen todennut, että meidän voimavaroilla kolme olisi ollut liikaa. Arki jo näiden kahden kanssa (molemmat vieläpä ihan rauhallisia ja kohtuullisen helppoja lapsia) on työntäyteistä ja kuormittavaa. Ja valitettavasti tuttavapiirissä monella näyttää olevan sama; homma meinaa levitä käsiin jatkuvasti, kaikilla hermo koko ajan kireällä ja kokonaisuutena kaikki tuntuu olevan enemmän ja vähemmän kaoottista. Sitten toisaalta tiedän joitakin perheitä, joissa on kolme tai jopa useampi lapsi ja kaikki osapuolet vaikuttavat tasapainoisilta ja onnellisilta.
Kertokaapa minulle, millaisia ominaisuuksia pitää olla isompien perheiden vanhemmilla, jotta homma toimii hyvin eikä sen paremmin vanhemmat kuin lapsetkaan tule hulluiksi?
Kommentit (48)
Tuntuu että lehmänhermoistani on ollut paljin apua.
Puolisoni sitten kilahtelee, tiuskii kaikille ja vaikuttaa muutenkin olevan katkeamispisteessä.
Luonnekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme lasta (nyt jo teinejä) enkä koe että siinä tarvitsisi mitään erityisominaisuuksia. Itse en ole mikään siivousfriikki enkä muutenkaan kauhean tiukkapipoinen, se varmaan auttaa stressaantumatta sietämään mahdollista kaaosta. Olen myös ollut työpaikoissa joissa voi joustavasti hoitaa kipeää lasta kotona esim. etätöitä tehden.
Meillä ei ole ollut juuri mitään lastenhoitoapua, joskus pyydettiin MLL:n hoitajia ja kuopusta on joskus harvoin anoppi hoitanut. Mieheni on kyllä aina tehnyt kotitöitä siinä missä minäkin, sanoin hoitanut lapsia. On aina pidetty huoli että molemmilla on omaakin aikaa. Ehkäpä jotkut tällaiset asiat auttavat. Ei tässä mikään suoerihminen tarvitse olla.
Luonteenpiirteitä : joustavuus, kyky sopeutua yllättäviin muutoksiin ja kyky hyväksyä ettei kaikki aina mene omien suunnitelmien mukaan. Ja kyky sietää sotkua!
Ollaan kumpikin melko suurpiirteisiä, huumori kukkii arjessa ja ollaan aina, vauvavuosinakin, vaalittu yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Ruuhkavuosia jaksaa paremmin, kun toimitaan aidosti rakastavana tiiminä!
Nää sanoisin olevan syy, milsi me ollaan jaksettu hyvin kolmen lapsen kanssa. Oltaisiin yritetty enemmänkin saada :D mutta "ikä tuli vastaan", olin 35 kun kuopus syntyi, ja lähemmäs nelikymppisenä en uskaltanut enää raskautua.
Kyllä normaalien lapsien kanssa vielä menee, mutta jos on erityislapsi niin yhdessäkin on jo tarpeeksi.
Tervepäiset ja ns. normaalit aikuiset pystyvät varsin hyvin kasvattamaan kolme tai vaikka viisi lasta siten, että kaikille on aikaa, kaikki tulevat huomioiduiksi ja kaikilla on hyvä olla. Moderni minäminä-vanhempi ei pärjää edes itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusi lasta, ei tukiverkkoa minkäänlaista.
Molemmilla hyväpalkkainen työ joten rahaa piisaa eikä se stressaa, kaikkeen on hyvin varaa joskaan luksuselämää ei eletä.
Avainsana on kurjuuden sieto (tää vähän huumorilla) eli korkea resilienssi. Että kestät kiukkua, uhmaa, teinien tappelua, sitä että ikinä ei ole parisuhdeaikaa eikä oikein omaakaan aikaa.
Emme ole lestoja tms vaan lapsirakkaita ja molemmat isoista perheistä. Eli se ison sisarusparven onni on itsekin koettu ja siksi halusimme paljon lapsia. Tää on siis ihanaa ja olen super onnellinen, ei ole kurjaa vaikka tuossa yllä tuota termiä käytinkin.
Ainoat ongelmat työn ja perheen yhdistämisessä kun ne tukiverkot puuttuu (ei isovanhempia tms). Muuten olisi vielä melko iisiä.
Meillä on viisi lasta. Kaksi vanhinta 10v yksi 8v ja kaksi nuorinta kuukauden. En ainakaan vielä ole huomannut, että joku lapsista jäisi vähemmälle huomiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se riippuu työnantajista, perhepalveluista jne.
Jos on veemäinen työnantaja ja kaupunki tempoo kouluasioissa ja kaikessa muussakin, jo yksi lapsi on kuormittava.
Mitähän on perhepalvelut.... kertaakaan mitään perhepalveluita saatu! No koulu ehkä. Mutta ne kaikki tukiperheet, perhetyö, kotiapu on vain lasu-perheille eikä meille normaaleille ihmisille.
T. Viiden äiti
Lapset sen huomaavat, jäävätkö liian vähälle huomiolle, se ei ole vanhempien mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se riippuu työnantajista, perhepalveluista jne.
Jos on veemäinen työnantaja ja kaupunki tempoo kouluasioissa ja kaikessa muussakin, jo yksi lapsi on kuormittava.
Mitähän on perhepalvelut.... kertaakaan mitään perhepalveluita saatu! No koulu ehkä. Mutta ne kaikki tukiperheet, perhetyö, kotiapu on vain lasu-perheille eikä meille normaaleille ihmisille.
T. Viiden äiti
Päivähoito, neuvola, hammashuolto, terveyspalvelut, iltis...
Mitään näistä et oo käyttänyt?
En tiedä, onko tässä 7 lapsen äidin roolissa tärkeämpää ominaisuutta kuin organisointikyky. Laiska. Eli delegoi kotiaskareita lapsille heti, kun heidän motoriikkansa vain on riittävästi kehittynyt niitä tekemään. Lapsia pitää myös kuunnella, ja heidän kanssaan pitää keskustella. Ei pidä alistua lasten palvelijaksi, mutta auttaa pitää, kun on tarve, ja tukea vaikeina hetkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tärkeimpiä vaatimuksia useamman lapsen vanhemmuudelle ovat a) organisointikyky b) epäitsekkyys c) kohtuullisuus.
Organisointikyvyllä tarkoitan sitä, että arki ei voi olla kaaosta. Säännöllinen päivärytmi, rutiinit (eritoten pikkulapsiaikana), selkeät säännöt (esim. syödään vain ruokapöydässä tai mitä sääntöjä kukin nyt kotiinsa haluaakaan. Kuitenkin niin, että lapset tietävät mitä heiltä odotetaan). Lapset osallistuvat kotitöihin ikänsä ja kehitystasonsa mukaan niin, että kaikki tekevät asioita myös muiden hyväksi.
Epäitsekkyyttä siinä määrin, että oma hyvinvointi ja mieliteot eivät ole vanhemmalla ykkösasiana. Lapset ovat vanhempiensa armoilla, joten lähes kaikkia asioita on peilattava perheen ja vanhemmuuden kautta. Silti helpottaa valtavasti, jos kummallakin vanhemmalla on välillä myös edes hetkittäin omaa aikaa.
Kohtuullisuus puolestaan on hyve, joka sopii lähes asiaan kuin asiaan. Lapset eivät tarvitse valtavasti materiaa ollakseen onnellisia. Vanhempien ei pitäisi tehdä valtavasti töitä saavuttaakseen korkean elintason vaan vähempikin voi riittää.
Perheen pyörittäminen on tiimityötä ja vanhempien olisi hyvä vetää yhtä köyttä. Parhaimmillaan tämä on sitä, että "se tekee, joka ehtii". Töiden ja vastuiden olisi hyvä jakautua kummallekin.
Näillä eväillä on kasvatettu viisi lasta aikuisiksi (tai nuorin täyttää ihan kohta 18). Aina ei kaikki ole sujunut loistavasti, mutta kyllin hyvin kuitenkin.
Varmaan se epätäydellisyyden sietokyky on tärkein ominaisuus. Toinen on se, että puolison kanssa pitää osata tykätä just siitä arjesta. Koska muuta ei ole tarjolla.
Meillä kolme lasta eikä yhtään apuja. Enimmäkseen menee ihan mukavasti, mutta kaikkien wilmaviestien lähettelijöiden näkökulmasta varmaan näyttäydytään aika kädettöminä.
Harrastuksien kanssa pitää myös osata vetää tietty raja. Tunnen yhden ja kahden lapsen vanhempia, jotka ovat myyneet sielunsa urheiluseuroille sun muulle järjestötoiminnalle. Viikonvaihteetkin pelkkää pelimatkaa. Siis varmasti hieno elämäntyyli, mutta kolmelle lapselle en pystyisi enkä halua tuollaista elämää tarjota. Meillä nukutaan viikonloppuisin pitkään ja luetaan ääneen sängyssä pitkällä kaavalla joka ilta. Harrastukset saavat asettua tähän raamiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on huumorintajua, joskus kärsivällisyyttä, aikamoinen tujaus hulluutta, kekseliäisyyttä, temperamenttia ja väsymystä.
En välitä niin rutiineista, me eletään niin kuin hyvältä tuntuu. Joskus syödään vaikka eilen leivottua pullaa aamupalaksi kello 12 jos ei tarvi mennä mihinkään.
Voidaan luuhata koko päivä jossain eikä tarvi elää kellon mukaan ruokien kanssa.
Kun oli vielä pieniä, päikkärit nukuttiin ditten menossa.
Toki järki pitää olla mukana.
Koulu ja työ tasapainottaa.
En niin niuhota, mutta säännöt on silti.
Ainakin meillä on menoa ja meteliä, ihanaa, vaikka usein sekoon siihen.
Eli aika hullu pitää siis olla. 5 lasta.
Paksu lompakko molemmilla ja molempien vanhemmilla, kotiapua on voinut ostaa samalla kun tehtiin työtä. Paiskittiin nuorena töitä ja tehtiin kaksi lasta heti parinkympin jälkeen kahden vuoden välillä. Sijoitettiin ja aloitettiin lasten teko sitten uudestaan 35-vuotiaina, jatkettiin 45-vuotiaiksi asti tehden kolme n. parin, kolmen vuoden ikäeroilla eli lapsia on viisi ja ikäero ensimmäisen ja toisen sekävälillä reilu kymmenen vuotta, sitten kolme parin vuoden välein. Tällä tapaa ei ole kovin rasittanut kun ollaan voitu viettää vapaa-aikaa paljolti lasten kanssa ilman kotityöpaineita. Lastenhoitoapua ollaan lisäksi saatu isovanhemmilta, jotka asuvat samalla paikkakunnalla. Asutaan keskikokoisessa maakunnan keskeisessä kaupungissa joten elämä on aika helppoa vaikka työmatkat vievätkin välillä aika kauas kotoa ja jopa kotimaasta.
Meillä 6 ja en tiiä mikä tässä ois sitä haastavaa ja ylitsepääsemätöntä..ettei jaksais. Ehkä se on se asenne, osaan ajatella vaikeat hetket vaiheita et ok..nyt tuolla on tuo vaihe ja kohta on jollain joku uusi ongelma. Ei olla tehty arkea liian kuormittavaksi, esim.meillä ei ole harrastuskuskauksia ollenkaan..ne on järkätty niin, että lapset pääsee niihin itse. Vapaata on kerran kuussa pe-la kaksin(palkattu hoitaja), minä olen tehnyt aina töitä osa-aikaisesti eli on aikaa enenmän olla läsnä. Olen myös kova ennakoimaan, joten harvoin tulee tilanne, että iskisi päälle ahdistus tai kaaos. On meillä ollut lasten kanssa kaiken maailmaan terveyteen ja ikään liittyvää vääntöä mikä kuuluu asiaan, mutta sanon aina et asia kerrallaan. Kannattaa oikeesti miettiä mikä siinä arjessa on se mikä tuntuu raskaalta..onko jotain mikä vois helpottaa tilannetta. Me pyöritetään tätä arkea kaksin paitsi tuo hoitaja kerran kuussa ja pienet on hoidossa 3päivää vko lyhyen päivän😊
Hullu jatkaa vielä.
Meillä on kaikki siististi puettu ja hyvin käyttäytyviä, siitä pidän huolen.
En ole leikkijätyyppi. Jotkut jaksavat leikkiä ja touhuta lasten kanssa. Mä mieluummin hommaan kasan tarvikkeita askarteluun, ompeluun tai taikinaan, ja saavat itse kehitellä.
Minä olen jo yhden kanssa ihan loppu. Nukkuu vähemmän kuin minä aikuinen tarvitsisin unta, puhua pälpättää taukoamatta ja koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain ja menossa jossain eikä hetkeäkään voi olla paikoillaan. Siis siitä lähtien kun aamulla silmänsä avaa sinne asti kunnes illalla silmänsä sulkee. :D Nostan hattua muille vilkkaiden lasten vanhemmille, etenkin jos niitä on useampi.
Älä opeta lasta siihen että oot koko ajan käytettävissä siihen touhuamiseen.
Pienellekin voi sanoa että äiti ei nyt jaksa leikkiä.
Enemmän se riippuu työnantajista, perhepalveluista jne.
Jos on veemäinen työnantaja ja kaupunki tempoo kouluasioissa ja kaikessa muussakin, jo yksi lapsi on kuormittava.