Lue keskustelun säännöt.
Millainen ystävä/ihminen toimii näin?
21.08.2013 |
Tätä ihmistä on todella vaikea saada lähtemään mihinkään. Ei halua kokeilla mitään uutta urheilulajia, ei halua syödä mitään uutta ja erikoista (hänen mittapuullaan tämä koskee vaikkapa kiinalaista tai mitä vaan etnistä ruokaa), ei halua lähteä konserttiin/teatteriin/tapahtumaan/leffaan jne. Oikeastaan ainoa tapa tavata on se, että minä kutsun hänet meille. Itse ei kutsu käymään heillä.
Kun hänelle soittaa, ääni on sellainen, että kuulostaa kuin olisi sitä mieltä, että miksi sä soitat, en jaksaisi jutella, evvk. Kun laittaa viestiä, voi kestää monta päivää, ennen kuin vastaa.
Sanomattakin on selvä, että olemme etääntyneet ja emme tapaa enää kovin usein.
Asia, joka ihmetyttää, on se, että kuitenkin tämä ystävä aina sitten ottaa yhteyttä eikä anna suhteen vaan jäädä. Sitten hän syyllistää kavereitaan (muitakin kuin minua) siitä, että kukaan ei pidä häneen yhteyttä. Hän ehdottaa aina, että tavattaisiin ja tuntuu odottavan, että minä kutsun hänet meille. Ja sitten aina viime tippaan asti on epävarmaa, tuleeko hän vai ei. Ihan viime tipassa haluaa päättää, jaksaako tulla vai ei (kyseessä ei ole sairas tai huonokuntoinen tai masentunut ihminen). Minulle tulee tästä se fiilis, että tulee, jos ei ole todellakaan mitään muuta tekemistä.
Eli minusta hänen viestinsä ovat ristiriitaisia - toisaalta haluaa pitää yhteyttä, toisaalta käytöksellään viestittää, ettei kiinnosta tippaakaan. Mitä tästä pitäisi päätellä?
Kommentit (3)
Pitääkö hän sitten ihmisiin yhteyttä enemmän kuin ihmiset häneen? Mielestäni syyllistäminen on turhaa niin kauan kun itsekään ei ole tapaamisia ehdotellut tai yhteyttä pitänyt. Jos hän ehdottaa tapaamista, voisiko siihen vastata tyylillä: "Olisikin mukava nähdä, sano vain aika ja paikka niin tarkistan ehdinkö tuolloin?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänellä saattaa olla esim. paha hylätyksitulemisen pelko (jostain lapsuudesta peräisin), sen vuoksi hän ei uskalla itse kutsua kylään tai ehdotella mitään erityistä. Siksi hän myös herkästi vetäytyy kaikesta tekemisestä - hän ajattelee ehkä syvällä sisimmässään olevansa niin huono, että kaikilla on hauskempaa ilman häntä, ja kestääkseen tämän, hän tietoisella tasolla torjuu ystävät (ajatelleen, että en olisi tahtonutkaan). Samalla hän kuitenkin kaipaa ystäviä, ja koska hän ei ole tietoinen näistä ongelmistaan, hän kääntää syyn kavereihin ja syyllistää heitä siitä, että eivät pidä yhteyttä.
Tai sitten asia ei ole mitään tuonne päinkään.... (itsellä vaan hieman samoja piirteitä kuin kaverissasi, mutta olen tietoinen ongelmistani enkä syyllistä kavereitani siitä, etteivät kovin usein pidä yhteyttä. Ja kun tapaan kavereita, meillä on kyllä aina kivaa)
En reagoisi mihinkään syyllistyksiin. Pitäisin yhteyttä juuri niin paljon tai vähän kuin haluan. En ottaisi tarjoomisista mitään stressiä, jos on noin epävarma tulija. Keksipaketti ja kahvia, ei muuta. Eli treenaisin itseni samalle tasolle ystävyyden suhteen, silloin ärsyyntyminen hänen käytöksestään vähenee. Pitäisin häntä tuttavana, jota silloin tällöin tapaa, tärkeät ihmiset ovat elämässä muualla. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.