Voi ei minkälaiset naapurit meille tuleekaan :-(.
Asumme asuinalueella, joka on ns. metsän keskellä. Usein olemme kulkeneet talomme takaa kulkevaa metsäpolkua pitkin tuohon lähitielle. Lapset ovat siinä samalla syöneet marjoja ja leikkineet "röllimetsässä". Nyt sitten tähän leikkipaikan varrellemme nousee talo. Olemme siitä huolimatta jatkaneet kulkuamme tämän rakenteilla olevan talon tontin reunaa pitkin. Usein olen miettinyt, että pitäisi kysyä näiltä ihmisiltä että haittaako kulkumme heitä. Tänään sitten tuosta pihasta tuli mies luoksemme. Sanoin jo kaukaa huomenet ja kysyin, onko mies talon isäntä. Ja kysyin, että haittaako heitä kun kävelemme siitä. Herrajumala miten äksy tämä mies oli. Sanoi jo ennenkuin ehdin kunnolla kysyäkään että "emme yhtään tykkää kun kuljette meidän etupihan läpi. Miettikää miltä teistä tuntuisi jos joku kulkee teidän pihallanne. Tähän on tullut ihan polku kun talsitte tästä. Laitan puupinot tähän esteeksi että tuo kulkunne meidän pihalta loppuu!" Pyytelin siinä anteeksi ja tuumasin että hyvä on nyt tietää, niin emme jatkossa enää liiku tästä. Toki ymmärrän ettei kaikki välttämättä tykkää. Mutta sentään emme ihan talon vierestä kulkeneet. Tontin laitaa, josta matkaa talolle oli useampi kymmenen metriä. Itse en sitä aina vaan huomannut ajatella, kun emme itse ole niin tarkkoja siitä. Usein naapurinkin lapset saattavat leikkiä meidän tonttimme puolella. Täällä kun ei niin selvää rajaa talojen välillä ole, talojen välillä on metsikkö. Mutta tämä ensivaikutelma minkä tästä miehestä sain, oli niin ynseä, tympeä ja vastenmielinen että ihan hirvittää millaista elämä heidän naapureinaan on. Onneksi välillämme on kuitenkin yksi talo ettei ihan vierekkäin asuta. Kun lopuksi kättelin tätä miestä, oli käden"puristuskin" niin veltto että ihan ällötti koko mies. Jatkossa kierrän kaukaa tämän tyypin. Olisihan tämänkin asian voinut hieman ystävällisemmin tulla meille kertomaan.
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 07:19"]
Taidan tietää, kenestä naapurista kirjoitat.
Meidän chihu pääsi karkuteille eilen naapuritontille. Näimme mieheni kanssa molemmat kun tämä reviiriään puolustava mies kivitti koiraamme ja huusi meille että tappaa koiran omakätisesti, mikäli vielä kerrankaan näkee hänet tontillaan. Että tämmöinen hullu naapuriimme muuttaa, vielä ihan viereemme! Väkisin alkaa tuntua että naapurihelvetti on edessä heidän kanssaan.
[/quote]
Mies teki teille palveluksen, koira oppii olemaan karkailematta kun säikähtää kunnolla.
Minä olen myös hullu. Kun ulkoilutan omaa koiraamme, ajan kaikki pihoista tielle juoksevat koirat takaisin omiin pihoihinsa kiroten ja huutaen. Koirat yleensä oppivat muutamasta kerrasta, eivätkä enää ryntää tielle kun siellä kulkee ihmisiä tai koiria. Samaten ajan kaikki irtokoirat pihastamme samalla taktiikalla, ja voin vielä heittää kiven perään. Hullun maineen olen saanut, mutta koen velvollisuudekseni suojella omaa koiraani arvaamattomien irtokoirien hyökkäyksiltä. Kerran on pieni terrieri hyökännyt pihastaan koiramme kimppuun ja puri kylkeen reiän, saman en halua toistuvan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 08:06"]
Ystävällisyys, yhteisöllisyys ja kyky keskustella toisen kanssa näyttää olevan se mikä niin monelta suomalaiselta nuoreltakin puuttuu. Kuinka sitä saataisiin edes hiukan lisää? Tämä tapaus on vaan yksi mutta nämä kymmenet aggressiiviset, hyökkäävät ja ahdasmieliset kommentit kertovat enemmän kun haluaisin tietääkään.
[/quote]
No päinvastoin. Nuoret ovat usein kohteliaita ja hyvätapaisia.
Sen sijaan kun ihminen perheellistyy, monesta tulee röyhkeä minä kaikki mulle heti tähän nyt ja lapsista tehdään oikeutus sosiaalisoida muiden omaisuutta.
Meillä rakentaminen alkoi sillä, että vedettiin tontin ympärille muovinarua kolmeen eri kerrokseen. Ei jää kenellekään epäselväksi, onko se tontti vai ei. Ja silti naapurit tunki sinne kaivelemaan rakennustarpeita ja vaikka niille miten sanoi, että joku kasa ei ole roskia, niin eikös sieltä yritetty esim. styroxia ja kaakeleita varastaa.