En ymmärrä miksi muut äidit eivät pidä minusta?

Kuinka monta sydänystävää ihminen tarvitsee? Minun mielestäni yhden tai kaksi. Molemmat ystäväni asuvat aika kaukana eivätkä kuuluu "arki-ihmisiini", sitten on noita kivoja juttukavereita erilaisista harrastuksista tai mukava työkaveri tai kiva naapurin rouva.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 14:06"]

Pukeutumisesi taitaa poiketa lähipuiston muista äideistä. Pitävätköhän he sinua hienostelijana? Yleensähän puistoissa pukeudutaan leikkeihin sopiviin vaatteisiin, monet äidit istuvat pienimpien lasten kanssa hiekkalaatikon reunalla tuulipuvuissaan tai hienommissa ulkoiluvaatteissaan.

Muista kuitenkin, että nämä muut äidit eivät tunne sinua, joten turha miettiä pitävätkö vai eivätkö pidä. Monet pitäisivät varmasti sinusta, jos tuntisivat paremmin. Mene siis rohkeasti puhumaan, aloita keskustelu vaikka lastenvaatteista, jos et muuta sopivaa keksi.

[/quote]

Äh, no tästä jäi loppu pois! Siis puhut jotain yleistä niiden muiden puistossa olevien äitien kanssa, osa voi olla tylsää seuraa, mutta yleensä aina joku sellainenkin löytyy, jonka kanssa voi jutella muutakin kuin päivän säästä. Hitaasti etenevää tutustumista, mutta se kannattaa, koska sitä kautta saat lapsellesi myös ensimmäiset kaverit. Minulla on puistotutuista kavereiksi ja ystäviksi muuttuneita äitikavereita, enkä ole edes kovin sosiaalinen!

ei kuulosta siltä, ettei sinusta pidetä, mutta leikkipuisto ym. paikat ovat usein sellaisia, ettei niistä löydy pintapuolista ystävyyttä enempää kuin sattumalta.

 Jos kaipaat uusia ystäviä, niin voisit itse tehdä aloitteen enemmästä, kutsu joskus esim. äitejä, joita siellä tapaat, teille "leikkimään" jonain päivänä, siis lapset leikkii ja äidit voivat kahvitella. Syynä voi olla vaikka se, että "huomiseksi on luvattu sadetta, sisällä voisi olla kivempaa", tai lapsen nimipäivät, synttärit, puolivuotissynttärit tms. Kohteliasta on tehdä avoin kutsu, siis kaikki paikalla olevat ja mahdolliset muutkin vaikituiset puistossa kävijät ovat tervetulleita.

Puistossa keskustelunaiheet pysyvät usein ihan kohteliaisuussyistäkin aika yleisellä tasolla, mutta jos päästään sisälle ja kahvikupin ääreen, voi keskustelutkin mennä vähän syvemmälle tasolle. Ja hyvällä tuurilla joukossa on sellaisiä, joiden kanssa kemiat sopii ja saat uuden/uusia ystäviä (minä uskon, että ystävyyteenkin tarvitaan jotain muutakin kuin halu ystävystyä, on myös oltava joku muu juttu, joka määrää kenestä tulee ystävä ja kenestä ei. Mutta ei se ole mitään ihmeellistä, riittää kun viihtyy toisen kanssa, eikä sitä aina osaa sanoa, miksi viihtyy jonkun kanssa ja toisen kanssa ei.)

Minä itse en ole kovin hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta olen kerran ollut tuollaisessa kahvittelutilaisuudessa muiden äitien kanssa,ja heistä moni selvästi ystävystyi. Ja kerran olen yhteen äitiin tutustunut paremmin, en muista mistä se alkoi, mutta ehkä he tulivat meidän pihalle leikkimään tai hän kutsui minut ja lapsen kylään tms.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 12:39"]

asutte Hämeenlinnassa? täällä on tällasta :)

[/quote] Tää on niin totta!! Ei puhuta ja tuijotetaan vaan,  varsinkin jos ei sovi ihan siihen muottiin millainen äidin "pitäisi" olla 

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 12:34"]

Täällähän teitä muita äitejä on, kertokaa joku syy miksi minusta ei pidetä? Olen ihan tavallinen nainen, ikää 30v. Minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Asumme tavallisen alueen tavallisessa rivitaloasunnossa ja mieheni on tavallinen insinööri. Meillä on tavallinen Toyota pihassa. Kissa löytyy.

Minä olen tavallisen puhelias, mutta osaan kuunnella muita. Osaan keskustella, olen kiinnostunut yhteiskunnasta, ilmiöistä ja luen sen verran kun ehtiän. Katson lasteni perään, en anna heidän tehdä kolttosia. Osaan nauraa, olen huumorintajuinen. Minulla on vaaleankullan väriset hiukset, vähän ylipainoa ja olen keskipituinen. Minulla on oma tyylini jolle olen "uskollinen" leikkipuistossakin, sellainen tätimäisen siisti, jos niin voi sanoa. Käytän mekkoja ja hameita, korujakin. 

En vain tiedä, missä mättää. Saan juttuseuraa leikkipuistossa, mutta se jää aina siihen. Haluaisin tutusta paremmin ihmisiin täällä, saada ystäviä. Mutta puheet jää aina puheiden tasolle. 

Masentaa.

[/quote] Oletko kaunis...? Se jo riittää syyksi...

^Siis ulkonäöllisesti erillainen kun äidin pitäisi mukamas olla

Jos olet liian kaunis - niin se on naisille myrkkyä!

Mulla on omat ystävät ihan omista ympyröistä, mistään leikkipuistotutuista en halua ystäviä itselleni. Mulle riittää ne mun 3 hyvää ystävää mitkä mulla jo on.

Missä sinun aikaisemmat ystäväsi ovat?

No hei ap, aloita joku ihan  uusi ja jännä harrastus. Vaikka vanhojen huonekalujen entisöinti kansanopiston ryhmässä, erikoisen kielen opiskelu, harrastajateatteriryhmään tai kuoroon  liittyminen tai ratsastus aikuisryhmässä tai mikä nyt voisi olla... siis idea on se, että mene mukavuusalueesi ulkopuolelle  ja aloita joku ihan uusi juttu, joka toisi vähän surulliselta kuulostavalle mielellesi uutta potkua, puhtia ja innostusta. Halaus sinulle tuntematon, mukavan ja symppiksen kuuloinen ihminen.

tätimäisyys tuli ekana mieleen.. itse olen 27 mutta hyvinkin nuorekas enkä koe olevani samalla aaltopituudella näiden puistomammojen kanssa..minulla on omat kaverit, joista osalla on lapsia ja osalla ei...enkä ole sitä tyyppiä joka jaksaa jutella aina vaan lapsista..sitähän se puistojuttelu tuntuu enimmäkseen olevan.

voin myös kertoa mistä omat kaverini ovat peräisin, tästä ei tarvi loukkaantua vaan vinkiksi jos siitä olisi apua:)

-töistä on yksi hyvä kaveri

-naapurissa pari hyvää tuttua

-vanhoja kouluaikaisia kavereita 2

-opiskeluajoita 1 parempi ystävä  ja muutama hyvä kaveri

-jos nyt lähtisin etsimään uusia niin lapsen muskarista tai tanssitunnilta jossa vielä me vanhemmat olemme mukana ( 2-vuotiaitten ryhmä)

-jotain ammattiin liittyvää koulutusta/kurssia voisi harkita, niistä yleensä saa kavereita.

Veikkaan, että asut Suomessa. Eipä tässä muuta tarvita.

Oma tilanteeni on hyvin samankaltainen. Olen kyllä tavannut hyvän päivän tuttuja hiekkalaatikoilla, kerhoissa, päiväkodilla ja harrastuksissa mutta en ole saanut juurikaan ns. oikeita ystäviä. Pääasiassa en kaipaakaan mutta joskus mietin että oikeasti, minulla ei ole ystäviä :( Minäkin olen puhelias, iloinen ystävällinen jne. kaikkea mitä mainitsit mutta olen myös tunnistanut joitain syitä siihen ettei ihmisiin ystävysty:

-lapsiperheiden arki on oikeasti tosi kiireistä harrastuksineen eikä energiaa välttämättä jää hyvän päivän tutuille

-ihmisiä esim. täällä pk-seudulla ei kiinnosta uudet ihmiset, jokainen haluaa olla omassa poterossaan

-itse saatan vaikuttaa kuitenkin vaikeastilähestyttävältä sillä olen aina huoliteltu, hoikka ja urheilen paljon ja väsyneenä saatan vaikutta tiukkikselta ;)

-olenko se minä itse joka luokittelee toisia ihmisiä esim. ulkonäön mukaan?Asumme alueella jonka yleinen tulotaso on paljon omaa tulotasoamme matalampi, joten olen huomannut että joskus se haittaa

Tuskin tämä sinua ap. auttaa mutta haluan vain sanoa etä kohtalotovereita on :) Itse suosittelen juuri tuota ryhmäliikuntaa esim. pienemmässä ryhmässä jossa helpommin syntyy ryhmähenkeä

Ai, ap:kin on muuttanut tänne Vaasaan. Täällä ei sano kesäloman aikaan edes kurssikaverit päivää...

Melko tyly kommentti.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 12:54"]

En ole besseri enkä päällekäypä. Omat vanhat ystäväni ovat kaukana, osa ystävistä katosi kun sain lapsia. Olen yrittänyt pitää heihin yhteyttä tässä neljän vuoden aikana, mutta laiha on tulos.

Olen koko ajan muutakin kuin äiti. Harrastan uimista ja valokuvausta, niiden parista on ollut aika vaikea saada ystäviä, kun uimahalli on yleinen ja valokuvaan lähinnä yksin tai perheeni kanssa. Miehen kanssa puuhaillaa kaikenlaista, remontoidaan kotia ja käydään välillä elokuvissa. Minulla on ihana mies, mutta kaipaan naisseuraa. 

Enkä asu Hämeenlinnassa (minkä olen luullut olevan mukava kaupunki :O)

ap

[/quote]

Vaikutat juuri sellaiselta jonka kanssa haluaisin jutella puistossa ja tutustua. Minusta tuntuu, että ihmiset varovat liikaa siksi tutustuminen on vaikeaa.

Hyvä kommentti!

Mulla on aina ollut lapsellisia ystäviä ympärillä. Itse olen lapseton, nyt yli 50 vuotias nainen, kuten perheelliset ystävänikin. 

Ketjun aloittajan kannattaakin varmaan jonkun työväenopiston/kansalaisopiston harrastuksen kautta hakea samanhenkisiä ihmisiä. Ei niitä kivoja naisystäviä välttämättä hiekkalaatikon reunalta löydä.

Hämeessä vielä vaikeammin.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 15:21"]

Jos olet liian kaunis - niin se on naisille myrkkyä!

[/quote]

Kyllä ja sitten, jos on persoonallinen eikä sovi pirtaan.

Jo siitä syystä kannattaa alkaa harrastaa jotain missä voisi tavata saman henkisiä ihmisiä.

Lapset kyllä tutustuvat toisiin lapsiin ihan itsestään. Aikuisilla se ei ole yhtä helppoa.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 15:30"]

No hei ap, aloita joku ihan  uusi ja jännä harrastus. Vaikka vanhojen huonekalujen entisöinti kansanopiston ryhmässä, erikoisen kielen opiskelu, harrastajateatteriryhmään tai kuoroon  liittyminen tai ratsastus aikuisryhmässä tai mikä nyt voisi olla... siis idea on se, että mene mukavuusalueesi ulkopuolelle  ja aloita joku ihan uusi juttu, joka toisi vähän surulliselta kuulostavalle mielellesi uutta potkua, puhtia ja innostusta. Halaus sinulle tuntematon, mukavan ja symppiksen kuuloinen ihminen.

[/quote]

Hyvin kirjoitettu. Ajattelin samaa, ehkei se leikkipuisto ole paras mahdollinen paikka löytää tuttuja ja ystäviä.

Kyse ei varmasti ole sinusta, vaan siitä että lapsiperheiden elämä on jo tarpeeksi kiireistä muutenkin. Minä olen yksi noista äideistä, jonka mielestä on kiva jutella leikkipuistossa aikansa kuluksi muiden äitien kanssa. Mutta minulla on tarpeeksi huono omatunto siitä, etten pidä tarpeeksi yhteyksiä nykyistenkään ystävien kanssa, joten en mitenkään erityisesti halua "haalia" uusia. Kuten sanottu, minusta on mukava jutella puistossa ja jopa kiva nähdä siellä samoja tyyppejä, joihin tutustuu paremmin. Mutta tylysti sanottuna, en silti ole kiinnostunut viemään kaveruutta sen pidemmälle, esim. kutsumaan kotiin kahville tms. Melkein joka illalle on menoa jo nyt. Toisaalta en kyllä varmaan kieltäytyisi, jos joku sellaisen aloitteen tekisi.