Mitä kiusatun lapsen vanhemmat voivat tilanteen helpottamiseksi tehdä?

Onko sitä oikeastaan mahdollista saada kokonaan loppumaan? Kyse on jonkin sortin vääristyneestä ryhmädynamiikasta. Näennäisesti voidaan lopettaa kiusaaminen, mutta ketään ei voi väkisin pakottaa osaksi ryhmää. Jossain vaiheessa tulisi se raja vastaan, että vaihtaisin oman kiusatun lapseni koulua.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 23:09"]

Onko sitä oikeastaan mahdollista saada kokonaan loppumaan? Kyse on jonkin sortin vääristyneestä ryhmädynamiikasta. Näennäisesti voidaan lopettaa kiusaaminen, mutta ketään ei voi väkisin pakottaa osaksi ryhmää. Jossain vaiheessa tulisi se raja vastaan, että vaihtaisin oman kiusatun lapseni koulua.

[/quote]

Tätähän minä pelkäänkin. ap

http://www.kivakoulu.fi/toimenpiteet_kotona

Tuolla on jotakin vinkkejä

0-toleranssi. Aina kun kiusataan lapsen pitäisi siitä kertoa opettajalle ja vanhemmille.

jos on vain yksi tekijä, niin varmaan tekisin lastensuojeluilmoiteuksen kiusaajasta. Jos on useita kiusaajia niin ei liene järkeä.

Hyvä kysymys. Yrittää tutkailla kauttarantain, olisiko luokassa jotain mukavaa, puolustamaan kykenevää toista oppilasta, josta olisi lapselle kaveriksi. Ottaa yhteyttä tämän vanhempiin ja yhdessä vähän sopia, jos nämä lapset voisi alkaa kaveerata keskenään?

Aika tuulesta temmattu, tiedän. Ehkä voisi yrittää ehdottaa koulussa, että muodostettaisiin luokat uudestaan, hajoitettaisiin ryhmät. Ja rakennettaisiin ne uudestaan.

Siskoni oli koulukiusattu. Vanhempieni lukuisat yhteydenotot opettajaan tai kiusaajien vanhempiin eivät auttaneet. Opettajan mielipide oli, että siskoni pitäisi käyttäytyä toisella tavalla, ettei kiusaajien tekisi mieli kiusata. En sitten tiedä, miten olisi pitänyt olla, jotta olisi kelvannut muille.

Kiusaajien vanhemmat nosti kamalan haloon, että aina heidän lapsia syytetään ja mikä siinä on, että vika on aina heidän lapsissa kun jotain tapahtuu.

Lopputuloksena siskoni kiusaaminen jatkui koko ala-asteen ajan, vaikka vanhempani toistuvasti siihen puuttuivatkin.

Minua kiusattiin yläasteella, mutten kehdannut puhua siitä mitään. Kiusaaminen oli seksuaalista ahdistelua koulun poikien taholta, nimittelyä, rinnoista puristelua, pepun tökkimistä, yms. Lopputuloksena olin hyvin epävarma itsestäni ja kehostani vuosikausia.

Se, että eri sosiaaliryhmistä tulevia lapsia laitetaan sekaisin samoihin peruskouluihin on helvettiä.

En tiedä,itse olen kärsinyt hemmetisti kun lastani on kiusattu.Kiusaajien vanhemmilla asenne ei meidän.... kiusaa :S Olen alkanut vihaavaan kaikkia muita pentuja paitsi omiani!Tuntuu turhauttavalta opettaa omalle lapselle käytöstapoja kun ei ne päde esim koulussa,pari saa sikailla miten vain.Lopulta tyttäreni veti kiusaaja poikaa leukaan jolloin poika alkoi itkemään että nyt .... veti turpaan.Kiusaaminen loppui sen pojan osalta siihen

Lisään vielä että ollaan ns.alempaa luokkaa,eli köyhiä,rikkaiden pennut tuntuu kiusaavan kaikkia joilla ei ole samaa krääsää kuin heillä

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 23:26"]

Lisään vielä että ollaan ns.alempaa luokkaa,eli köyhiä,rikkaiden pennut tuntuu kiusaavan kaikkia joilla ei ole samaa krääsää kuin heillä

[/quote]

Mä olen myös sijaisena ollessani havainnut tämän. Kun itse olin lapsi, minusta kiusattiin niitä varakkaammista perheistä olevia. Nyt on toisinpäin. Ne, jotka on varakkaammista perheistä, kiusaa sumeilematta lapsia, joiden perheillä ei ole varaa kaikkeen, mitä heillä.

Alan tosissaan olla Suomessa koulupukujen kannalla. Pitäisi ehkä olla myös joku sääntö, että kouluun saa tuoda vain jonkun halvan puhelinmallin ja kaikenlaiset soitto-peli-tablettikoneet pitäisi koulussa olla kiellettyjä.

Vaikka eihän se sitä estä, että ei haluta koulun pihalla olla sen kanssa, jolla ei ole kotona ikiomaa iPadia.... Surullista.

Itse olin kiusattu koska as piirteisenä olin sosiaalisissa tilanteissa usein ihan pihalla. Kun tähän lisätään vielä äo 140 ja poikkeukselliset kiinnostuksen kohteet, olin luokkakavereideni mielestä hikke, omituinen ja rasittava.

Tilannetta olisi parantanut mieluusti jo ennen koulua aloitettu kuntoutus, jossa joku olisi rautalangasta vääntänyt, miten toisten lasten kanssa ollaan. Lapsen ei kannata antaa tehdä "sosiaalista itsemurhaa", kun se voisi olla ohjauksella vältettävissä.

Myöhemmin tilannetta paransi koulun ulkopuolisen ystävävien hankinta (näitä näin 1-2 kertaa vuodessa). Ja vielä sellaisten tyyppien, joilla oli samat erikoiskiinnostukset. Liitouduin myös yläkoulun muiden omituisten otusten kanssa, vaikka meillä ei hirveästi yhteistä ollutkaan.

Työssäni näen usein lapsia joilla on ihan samanlaisia ongelmia. Usein kauniisti sanotaan, että jokaisen pitää saada olla oma itsensä. Lapset eivät kuitenkaan ole aikuisia, eivätkä he pysty kehittymättömien aivojensa takia kestämään erilaisuutta yhtä hyvin. Kiusaaminen kumpuaa biologisesta taustastamme!

#10: miten elämäsi on sujunut koulun jälkeen? Opiskeluaikana, työelämässä?

Paljonkin.

Tärkeintä että teillä siellä kotona on rauhallista ja hyvä ilmapiiri, toisiaan rakastavat vanhemmat ja vanhemmat myös jotka aidosti rakastaa lapsia ja näyttää ulospäin molemmat asiat.

Tuet lasta. Olet mahdollisimman hellä, halaat, pussaat, huolehdit, keskustelet, käytte vaikka lukuisia keskusteluja, otat kainaloon, annat huonoina päivinä tulla viereen vaikka nukkumaan sama oliko ikää 7 vai 15v... Eli tärkeää ois mun mielestä olla todella läheiset suhteet lapsiin ja hyvä olla siellä kotona, niin se auttaa jaksamaan sitä kiusaamista.

Sitten siinä sivussa rupeat myös aikuisena hoitamaan sitä tapausta. Otat kouluun yhteyttä ja koulun kanssa ja sitten yhteyttä niihin kiusaajan vanhempiin joko koulun tai sinun kauttasi ja niin edelleen... Teet kaikkesi, jotta lapsesi kiusaaminen loppuisi!

Mitään hirveämpää en tiedä kun kiusaaminen. Mulla itselläni meni mielenterveys ja muukin terveys sen takia. Se on tosi raju juttu, eikä mun kotona ollu just myöskään kaikki kohdallaan mikä tekee siitä vielä rajumman...

Kympin elämä on sujunut loppujen lopuksi aika hyvin. Ainoana miinuspuolena voisi olla se, että kapasiteettia olisi nykyistä haastavampaan ammattiin. Onneksi vapaa-ajalla voi harrastaa niin haasteellisia juttuja kuin vain haluaa! Itsetunto-ongelmat jäivät taakse joskus 22 -vuotiaana aivojen kehittymisen myötä.

Sellaisia ystäviä, joita tapaisin viikoittain vapaa-ajalla ei ole, mutta hyviä tuttuja on riittävästi. Muihin yläkoulun "omituisiin otuksiin" tulee pidettyä yhteyttä muutaman kerran vuodessa.

Olen huomannut, että minun on vaikea ylläpitää ystävyyssuhteita olosuhteiden muuttuessa. Esimerkiksi opiskelupaikkakunnalta saadut hyvätkin kaverit ovat jääneet taakse.

Tästä huolimatta koen olevani tyytyväinen ja onnellinen. Kiusaajani eivät varmaan ole yhtä hyvässä tilanteessa.

Rohkaisevaa kuultavaa. Kaikkea hyvää elämääsi, 10.

Ota lapsesi mukaan ja mene hänen kanssaan tapaamaan kiusaajan vanhempia. Lapsi kertoo itse avustuksellasi mitä on tapahtunut. Sovit vanhempien ja kiusaajan kanssa, että tämä loppuu kerrasta tähän. Toimii paremmin kuin koulun mitkään yritykset.

Kymppi jatkaa vielä: Olisi erittäin tärkeää, että lapsella on jokin koulun ulkopuolinen lapsijoukko, joka jakaa hänen kanssaan jonkin asian (harrastus, kiinnostuksen kohde jne.). Kaikkien ihmissuhteiden ei pitäisi muotoutua koulun kautta!

Pakko kysyä miksi kiusatun vanhemmat suostuvat ns. keskusteluihin. Miksi? Ketä se hyödyttää? Kenen idea on alunalkaenkaan keskustella lasten läsnäollessa siitä miksi toinen kiusaa? Eikö tällaiset koulukiusaamiset käydä läpi aikuisten kanssa yhdellä tapaamisella ja pisteenä kertakaikkinen loppu kiusaamiselle!

Opettajalle on myös annettava selvät ohjeet ettei hurmaava kakara pääse kiusaamaan sitä vähemmän hurmaavaa kakaraa. Jos vanhempien asenne on tiukka niin asiat hoituu mutta jos alistuu vaan juttelemaan asiasta niin hävetkää!

Pitäisi ymmärtää että on asioita mistä EI neuvotella ja kiusaaminen on yksi niistä.

Terv. äiti, joka lopetti kiusaamisen heti alkuunsa ja piti huolen ettei omakaan kiusannut. Nyt kun lapseni aikuisia voin onnitella itseäni:))

Minkä ikäisistä lapsista kyse? Jossain vaiheessa, myöhemmässä teini-iässä on mahdollista jo hakea kiusaajille lähestymiskieltoa. Sen rikkominen onkin jo rangaistavaa.

Minulla ei ole lapsia, mutta en keksi mitään tuon pahempaa tilannetta vanhemman kannalta =(

Olen samaa mieltä tuosta, että ei-niin suositun lapsen saattaa pelastaa koulun ulkopuoliset ystävyyssuhteet. Näin koulussa olevat tyypit ei saa niin surrta otetta hänestä ja välinpitämättömyys myös vähentää kiusaamista.

Olen samaa mieltä tuosta, että ei-niin suositun lapsen saattaa pelastaa koulun ulkopuoliset ystävyyssuhteet. Näin koulussa olevat tyypit ei saa niin surrta otetta hänestä ja välinpitämättömyys myös vähentää kiusaamista.