Seurustelisitko ihmisen kanssa joka on ollut vankilassa

Vierailija kirjoitti:

Oottepa te rajoittuneita. Kyllä ihan tilastojenkin valossa ihminen voi muuttua ja moni viisastuu iän myötä. Mulle ratkaisevinta olisi tietysti rikoksen laadun lisäks hänen oma suhtautuminen asiaan. Jos katuu aidosti ja ottanut opikseen, eikä puolustele tai vähättele, niin hyvä. Itsereflektiokykyä edellyttäisin, että näkee miksi päätyi sellaiseen tekoon ja mikä on muuttunut. Ihmiset tekee virheitä, mutta niistä voi oppia.

Joo, olen kyllä erittäin rajoittunut sen suhteen, huolinko rikollisia tuttavapiiriini. Tai ihmisiä jotka ovat tässä suhteessa avarakatseisia.

En ole varma mistä nykyään Suomessa joutuu linnaan mutta jos asia olisi mitätön nuorena tehty asia johon ei liittyisi murhaa raiskausta petoksia yms liian vakavia asioita niin ehkä sitten.

En. Kun omat pahimmat tekoni ovat kahdet parkkisakot reilun kymmenen vuoden sisällä, niin vankilassa istuja olisi tehnyt aika paljon kamalampia juttuja.

Sitä paitsi Suomi on pullollaan miehiä, joilla on tahraton menneisyys ja todennäköisesti myös tulevaisuus, joten miksi huolisin jonkun epämääräisen tyypin?

Seurustelen nytkin (aina kun voin ja annetaan).

Totaalirangaistustaan vankilassa suorittavan poikaystäväni kanssa,joka on vakaumuksellinen pasifisti. 

En kyllä kauheasti haluaisi tuollaisiin juttuihin sotkeentua... Ainoastaan joku totaalikieltäytyminen olisi minulle ongelmaton syy, mutta kaikki väkivaltarikokset, omaisuusrikokset, huumerikokset, vakavat talousrikokset, puhumattakaan seksuaalirikoksista tai henkirikoksista ovat kyllä ehdoton EI. Mikähän voisi olla sitten sellainen ei-niin-vakava syy joutua vankilaan? Sinne kun ei kovin helposti joudu tässä maassa vakavistakaan rikoksista. Ja usein vankilaan joutuvilla osasyynä on jokin persoonallisuuden piirre, jonka vuoksi ajautuu juuri tuollaisiin ongelmiin, ja sekin omalta osaltaan olisi turn off.

Vierailija kirjoitti:

Oottepa te rajoittuneita. Kyllä ihan tilastojenkin valossa ihminen voi muuttua ja moni viisastuu iän myötä. Mulle ratkaisevinta olisi tietysti rikoksen laadun lisäks hänen oma suhtautuminen asiaan. Jos katuu aidosti ja ottanut opikseen, eikä puolustele tai vähättele, niin hyvä. Itsereflektiokykyä edellyttäisin, että näkee miksi päätyi sellaiseen tekoon ja mikä on muuttunut. Ihmiset tekee virheitä, mutta niistä voi oppia.

Onhan se kyllä näinkin. Mutta jos henkilöllä on taipumusta aggressiiviseen ja väkivaltaiseen käytökseen, pitäisin sitä riskinä. Jos on huumemenneisyys, pitäisin sitä riskinä. Jos on tehnyt henkirikoksen, se olisi vaan asia jota en pystyisi ikinä sulattamaan, vaikka kuinka katuisi (tuntisin niin suurta surua uhrin läheisiä sekä toki myös uhria kohtaan), sama seksuaalirikoksissa. Talousrikoksissa sitten taas... nojaa, luultavasti hirveä velkataakka niskassa, eli kauhea rasite. Ja mitäs näitä nyt on... Eli voin uskoa, että henkilö voi muuttua ja että aiemmin rikoksia tehnyt voi myöhemmin olla kunnon ihminen, mutta en vaan itse haluaisi ottaa henkilökohtaista riskiä hänen suhteensa. Pystyn suhtautumaan toiseen kyllä ihan inhimillisesti, mutta oman elämäni ja suhteeni haluan rakentaa jonkun muun kanssa.

Alkoholin käyttöönhän ne suurin osa rikoksista, mistä linnaan joudutaan liittyy...Osalla alkoholinkokeilijoista puhkeaa alkoholismisairaus ja se tauti voi johtaa mihin vaan, vaikka vankilaan.Voisitteko serustella, jonkun kanssa, joka on käyttänyt alkoholia? Entä esim. baarityöntekijän tai alkon kassan, jotka ihan työkseen mahdollistaa maamme suurinta ongelmaa ja rikollisuuden aiheuttajaa; alkoholinkäyttöä?