Lue keskustelun säännöt.
Minua alkanut ahdistamaan, kun mieheni ei juurikaan osoita hellyyttä, eikä sitä, että olisin hänelle tärkeä
16.08.2020 |
Katukuvassa näkyy halailevia ja niin rakastuneiden näköisiä pareja. Ystävilläni on ihania, huomioivia miehiä ja nyt viimeisin keskustelu erään tutun miehen kanssa, joka kertoi niin rehellisesti, kuinka rakastaa puolisoaan ja tekisi mitä vain, että hänellä olisi hyvä olla. Puhui niin kauniisti, että meinasi itku tulla :'(
Tämä asia alkanut ahdistaan nyt todella paljon ja olen surullinen, kun kaipaisin enemmän haleja ja rakkauden osoituksia.
Luin vanhoja päiväkirjojani, jonne olen kirjoittanut lapsuuden ensirakkaudesta asti. Minulla on ollut muutamia miehiä ennen nykyistä puolisoani. Olin kirjoittanut ylös heidän viestejään minulle sekä kaikkia ihania asioita. Kurkkua kivisti lukea niitä :(
Kommentit (63)
Miehen vaihto auttaa asiaa heti ja sinkkuuskin auttaa. Olisi tärkeää että saat joskus halauksen tai silityksen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen elämä taitaa nykyään olla liian helppoa, kun tuommoset hellyydenosoitukset, tai niiden puute, on elämää suurempi kysymys.
Ennen vanhaan ihmisen kaikki aika meni työhön, syömiseen ja lepoon. Jos jätti jonkun näistä tekemättä, ei kauaa keikkunut elävien kirjoissa.
Tästä seuraa, että vain sitkeimmät selvisivät ja tuottivat jälkeläisiä.
Nyt kun työn, syömisen ja levon jälkeen jääkin luppoaikaa, ihmiset riitelee, miten se aika pitäisi käyttää.
40-vuotiaana ollaan myös ikäkriisissä - siksi mieleen nousee rakkaushaaveita. Puhu miehesi kanssa siitä, mitä tarvitset - ja luo yhteyttä ja romantiikkaa itsekin.
Ap, älä jää tuohon.
Sulta menee lopulta itsetunto, seksihalut, elämänilo ym, ellei ole jo mennyt, jos tuollaista hellyyttä ja kauniita sanoja panttaavaa mörökölliä vielä kauemman katselet.
Kokemuksesta puhun.
sii smitä eikö se sika vie sua ees dubaihi shoppailee?
onko vuittonit kuitenki ostanu ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän.
Minä kerroin hyvin usein miehelleni kohteliaisuuksia. Kiitin tehdyistä hommista ja osoitin rakkautta ja ihailua monella tapaa. Kerroin että tuntui pahalta kun hän ei koskaan tehnyt niin, kerroin nätisti, lopulta jopa itkien. Ei muutosta.
Kaksikymmentä vuotta tuota ja elämääni tuli mies joka katsoi. Huomasi. Kehui. Halusi.
Elän nyt parasta aikaa elämässäni. Vuosia jo elänyt. Arvata saapi kumman miehen kanssa.
Joko ap kestät ja hyväksyt mutta jos sattuu liikaa sieluun niin pohdi mitä suhteelta ja elämältä haluat.
Täysin sama kokemus minulla. Itkin kosketusta. Itkin ja pyysin, että mies vaikka lähtisi kävelylle kanssani. Kaikkiin vastaus oli vain ei eikä ex ehdottanut mitään itse. Ex vain loittoni, kun yritin lähentyä.
Ex oli itsekäs. En vain tajunnut sitä, kun suhde oli ensimmäinen. Joskus jopa mietin odotinko ja vaadinko liikoja. Nyt tajuan etten todellakaan ole vaatinut, vaan yrittänyt pitää suhdetta kasassa ja halunnut pitää yhteisiä hetkiä. Se ei exälle käynyt.
Nyt on toisin. Elämässä on rakas, joka on läsnä enemmän kuin ex ikinä 20 vuoden aikana. Yhdessä emme asu, mutta rakkaus on läsnä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän.
Minä kerroin hyvin usein miehelleni kohteliaisuuksia. Kiitin tehdyistä hommista ja osoitin rakkautta ja ihailua monella tapaa. Kerroin että tuntui pahalta kun hän ei koskaan tehnyt niin, kerroin nätisti, lopulta jopa itkien. Ei muutosta.
Kaksikymmentä vuotta tuota ja elämääni tuli mies joka katsoi. Huomasi. Kehui. Halusi.
Elän nyt parasta aikaa elämässäni. Vuosia jo elänyt. Arvata saapi kumman miehen kanssa.
Joko ap kestät ja hyväksyt mutta jos sattuu liikaa sieluun niin pohdi mitä suhteelta ja elämältä haluat.
Täysin sama kokemus minulla. Itkin kosketusta. Itkin ja pyysin, että mies vaikka lähtisi kävelylle kanssani. Kaikkiin vastaus oli vain ei eikä ex ehdottanut mitään itse. Ex vain loittoni, kun yritin lähentyä.
Ex oli itsekäs. En vain tajunnut sitä, kun suhde oli ensimmäinen. Joskus jopa mietin odotinko ja vaadinko liikoja. Nyt tajuan etten todellakaan ole vaatinut, vaan yrittänyt pitää suhdetta kasassa ja halunnut pitää yhteisiä hetkiä. Se ei exälle käynyt.
Nyt on toisin. Elämässä on rakas, joka on läsnä enemmän kuin ex ikinä 20 vuoden aikana. Yhdessä emme asu, mutta rakkaus on läsnä koko ajan.
En ymmärrä miten voi verrata 20 vuoden liittoa uuteen etäsuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän ap on tehnyt miehensä hyväksi viime aikoina? Siis muutakin kuin nolannut tämän vauva-forumilla?
Miksi vikaa haetaan aina miehestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä jää tuohon.
Sulta menee lopulta itsetunto, seksihalut, elämänilo ym, ellei ole jo mennyt, jos tuollaista hellyyttä ja kauniita sanoja panttaavaa mörökölliä vielä kauemman katselet.
Kokemuksesta puhun.
Totta, älä jää. Kokemuksesta puhun, ei muutu on ihkustyyppistä kiinni. - eriltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea ei voi saada, ei ainakaan samalta ihmiseltä!
Maksa vaikka hierojalle ja kampaajalle kunnon kosketuksesta. Hätätilassa osta rattopoika paijaamaan.
Anna miehesi olla rauhassa
Nainen on yksinkertainen, kun vertailee parisuhdettaan naapurin Raijan ihanaan rakkaudentäyteiseen avioliittoon. Ja kuuntelee random (miesten) retosteluja naisensa eteen tekemistään rakkauden teoista.
Tähän päälle vielä some-maailman kiiltokuvaparit ja -elämät. Sitten nainen voikin tyytymättömänä tulla vauvapalstalle ja aloittaa ketju oman miehensä epäkohdista. "Empaattiset" ja yksinkertaiset kanssasisaret sitten vastaavat oman keinovalikoimansa ja kapasiteettinsa rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän.
Minä kerroin hyvin usein miehelleni kohteliaisuuksia. Kiitin tehdyistä hommista ja osoitin rakkautta ja ihailua monella tapaa. Kerroin että tuntui pahalta kun hän ei koskaan tehnyt niin, kerroin nätisti, lopulta jopa itkien. Ei muutosta.
Kaksikymmentä vuotta tuota ja elämääni tuli mies joka katsoi. Huomasi. Kehui. Halusi.
Elän nyt parasta aikaa elämässäni. Vuosia jo elänyt. Arvata saapi kumman miehen kanssa.
Joko ap kestät ja hyväksyt mutta jos sattuu liikaa sieluun niin pohdi mitä suhteelta ja elämältä haluat.
Täysin sama kokemus minulla. Itkin kosketusta. Itkin ja pyysin, että mies vaikka lähtisi kävelylle kanssani. Kaikkiin vastaus oli vain ei eikä ex ehdottanut mitään itse. Ex vain loittoni, kun yritin lähentyä.
Ex oli itsekäs. En vain taju
En ymmärrä miten voi verrata 20 vuoden liittoa uuteen etäsuhteeseen.
Siten että mikä olo on olla suhteessa. Mäkin asuin 15 vuotta etäisen miehen kanssa saman katon alla. Nyt 5 vuotta eri asunnoissa uuden miehen kanssa ja tunnen hänet paremmin kuin exäni, koska puhumme paljon enemmän ja myös rakkaudenosoituksia on noin 1000x enemmän. Harmittaa etten aiemmin vaihtanut, kun ajattelin että ehkä ex joskus huomaisi rakastavansa minua ja osoittaisi sen. Ei huomannut ennen kuin eron hetkellä, vaikka olin aiheesta vuosia puhunut. Jotkut eivät vain sovi yhteen.
Lue lisää kaikkien vanhojen kumppaneiden parhaita ja hunajaisia kirjoituksia menneisyydestä, ja sitten kun pääset siihen tunnekylmä moodiin niin jätä se nykyinen sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap joku 16 vuotias? Juttusi oli ainakin ihan sen kuuloinen.
Miten sinä itse osoitat miehellesi, että hän on tärkeä sinulle? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tai sitten olet valinnut väärän miehen ja se ei ole miehen vika, vaan sinun.
Ei välttämättä vastaa. Omassa ammoisessa suhteessani tunnekylmä mies suuttui jos yritin jotakin lääppiä tai lähennellä. Jotkut eivät vain ole hellyydenkipeitä ollenkaan, eivätkä silloin kykene toisenlaisen tarpeisiin vastaamaan.
Jos tuo on sinulle ap kynnyskysymys, vaihda miestä.
Samanlainen kokemus. Kuulemma se, että kävi kaupassa hakemassa ruokaa, oli riittävä osoitus rakkaudesta.
On ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän.
Minä kerroin hyvin usein miehelleni kohteliaisuuksia. Kiitin tehdyistä hommista ja osoitin rakkautta ja ihailua monella tapaa. Kerroin että tuntui pahalta kun hän ei koskaan tehnyt niin, kerroin nätisti, lopulta jopa itkien. Ei muutosta.
Kaksikymmentä vuotta tuota ja elämääni tuli mies joka katsoi. Huomasi. Kehui. Halusi.
Elän nyt parasta aikaa elämässäni. Vuosia jo elänyt. Arvata saapi kumman miehen kanssa.
Joko ap kestät ja hyväksyt mutta jos sattuu liikaa sieluun niin pohdi mitä suhteelta ja elämältä haluat.
Täysin sama kokemus minulla. Itkin kosketusta. Itkin ja pyysin, että mies vaikka lähtisi kävelylle kanssani. Kaikkiin vastaus oli vain ei eikä ex ehdottanut mitään itse. Ex vain loittoni, kun yritin lähentyä.
Ex oli itsekäs. En vain taju
Mikä ETÄsuhde? Mieshän voi asua vaikka naapuritalossa. Ootko aina hiukan yksinkertainen vai oliko nyt vaan huono hetki?
Vierailija kirjoitti:
sii smitä eikö se sika vie sua ees dubaihi shoppailee?
onko vuittonit kuitenki ostanu ?
Pahus, et sitten osannutkaan olla hauska. Ehkä ensi kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei voi saada, ei ainakaan samalta ihmiseltä!
Maksa vaikka hierojalle ja kampaajalle kunnon kosketuksesta. Hätätilassa osta rattopoika paijaamaan.
Anna miehesi olla rauhassa
Just näin, hyvä neuvo 👍Munkin exä saa olla nyt ihan rauhassa yksin ja alkoholisoitunut 😂
Sillä aikaa mä nautin elämästä miesystäväni kanssa viidettä vuotta. Nyt on rakkautta, hellyyttä ja huomioimista.
Ap ymmärrän.
Minä kerroin hyvin usein miehelleni kohteliaisuuksia. Kiitin tehdyistä hommista ja osoitin rakkautta ja ihailua monella tapaa. Kerroin että tuntui pahalta kun hän ei koskaan tehnyt niin, kerroin nätisti, lopulta jopa itkien. Ei muutosta.
Kaksikymmentä vuotta tuota ja elämääni tuli mies joka katsoi. Huomasi. Kehui. Halusi.
Elän nyt parasta aikaa elämässäni. Vuosia jo elänyt. Arvata saapi kumman miehen kanssa.
Joko ap kestät ja hyväksyt mutta jos sattuu liikaa sieluun niin pohdi mitä suhteelta ja elämältä haluat.