Sosiaalinen tyhmyys
Olen onnettoman huono sosiaalisesti ja hävettää kaikki mitä tulee sanottua. Pitäisi kai pysyä vaan kotona.
Kommentit (13)
Turhaan sinä ap häpeät ja jäisit kotiin. Anna pisteitä itsellesi, että näet sosiaalisen heikkoutesi. Yleensähän ihmiset eivät näe sitä itsessään. Vaikka se niin yleistä onkin. Mene sinä vain rohkeasti eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet kaikessa muussakin yhtä kehno
Totta, koska kynä ei pysy kädessä menin lukion sijasta amikseen
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet kaikessa muussakin yhtä kehno
Olipa kivasti sanottu. Etpä ole sinäkään mikään ruudinkeksijä, tavallinen tallaaja. Miksi edes tulisi olla jossain erityisen hyvä? Eikö se, että pärjää ole tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet kaikessa muussakin yhtä kehno
Olipa kivasti sanottu. Etpä ole sinäkään mikään ruudinkeksijä, tavallinen tallaaja. Miksi edes tulisi olla jossain erityisen hyvä? Eikö se, että pärjää ole tarpeeksi?
*En ole ap
Opettele hyväksi kuuntelijaksi. Silloin ei tarvitse kuin nyökytellä, ynähdellä sopivissa kohtaa ja jos joku avautuu rankoista asioista, kosketat olkapäätä myötätuntoinen ilme kasviollasi. Ei tarvitse sanoa mitään mitä joutuisi häpeämään myöhemmin.
Kuuntelijana oppii myös sen, että muut höpisevät suurimman osan ajasta juttuja joita ainakin itse häpeäisi. Joka kylläkin saattaa vain vahvistaa sitä että ei puhu enää sitäkään vähää mitä aiemmin.
Sosiaalisia taitoja on mahdollista kehittää.
Itse en saanut kotoa minkäänlaisia eväitä ihmisten kanssa toimimiseen, ala-ja yläaste olivat yhtä helvettiä sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi. En osannut tulkita ihmisiä, en nähdä heitä moniulotteisina yksilöinä enkä kohdata heitä oikein. Tämän takia tulkitsin esimerkiksi monet ystävällisyyden eleet v*ttuiluksi ja reagoin niin aggressiivisesti, yllättäen minusta ei pidetty, enkä pitkään aikaan edes tunnistanut ongelmaa omassa käyttäytymisessäni, vaan ajattelin aina muiden olevan vain "pahoja".
Kun pääsin sosiaalivammaisesta kotipiiristä eroon ja onnekseni sain elämään ystävän joka sinnikkäästi jaksoi minua vaikka olin ihan hemmetin rasittava tapaus, aloin ottaa hänestä mallia. Hänestä pitivät kaikki, aloin havannoida syitä siihen ja omaksua itsekin samanlaista tapaa kohdata muita ihmisiä. Hän näki kaikissa aina hyvää, oli kiinnostunut muista ihmisistä, kyseli paljon ja ehdotti aktiivisesti aina yhteistä tekemistä, eikä ikinä ottanut henkilökohtaisesti jos joku (...esim minä aiemmin) käyttäytyi häntä kohtaan jurosti.
Sosiaalisten piirien kasvaessa ja ihmisten kohtaamisen taidon kehittyessä minusta yllättäen on tullut sellainen josta "tykkäävät kaikki". Olen esimerkiksi akateemisesti täysin lahjaton, mutta onnistunut nyt 35-vuoden ikään mennessä menestymään työelämässä kompensoimalla "kovaa älykkyyttä" sosiaalisilla taidoilla.
Yleensäkin kun ihmiset aloittavat muka jonkun suuren ja tärkeän asian ajamisen, päädytään ennen kuin arvataankaan tappelemaan lillukanvarsista ja koko idea vesittyy alta aikayksikön. Hyvin harva pystyy pitämään asiat kasassa ja keskittymään oleelliseen ja tärkeään. Ihminen on käsittämättömän tyhmä, ei osata kyseenalaistaa eikä suhteuttaa asioita tärkeysjärjestyksiin.
Yksi asia mikä ainakin tekee sinut typeräksi on puhua muista toisille silloin kun he itse ovat paikalla. Tällainen kuiskuttelu kuuluu helposti samassa tilassa ja sillä saa omissa silmissä pikkumaisen ihmisen maineen. Saatan käyttäytyä sinua kohtaan asiallisesti tällaisen jälkeen, mutta mielessäni arvosi on laskenut.
Tällä palstalla on paljon kaltaisiasi.