Onko sinun helppo luopua ihmisistä?

Tosi helppoa. Useimmat ihmiset ovat pintapuolisia turhakkeita. Jos joskus kohtaa ihmisen johon on Syvä Yhteys, niin silloin sattuu ja tuntuu että heittää jotain ainutkertaista hukkaan. Mutta minulle luopuminen yleensä on helppoa, käsittelen nämä asiat aika perin pohjin.

Ei ole. Ystävistäni parhaita ovat olleet naispuoliset ystäväni, joita en ole nähnyt vuosiin nykyisen vaimoni kanssa ollessani. Heillä on omat puolisot ja perheet ja minulla omani. Asun myös muualla päin. harmittaa, kun en ole löytänyt samanlaista sielunkumppanuutta enää ihmisiin.

Minä sallin ystävilleni muitakin ystäviä enkä edes ajattele, että olisin kenellekään se ainoa ystävä. Usein puhutaankin ystävien kanssa muista ystävistämme eikä se loukkaa kumpaakaan. En loukkaantunut esimerkiski siitä kun hyvä ystäväni kertoi tapaamistamme edeltävänä päivänä tavanneensa toista ystäväänsä eikä ystäväni loukkaantunut, kun kerroin tapaavani toista ystävääni seuraavalla viikolla. Ystävät voivat iloita toistensa muista ystävistä enkä koe että ystäväni muiden ystävien tapaamiset olisivat minulta pois.Ystäviään ei voi eikä oikein saakaan omia täysin itselleen, sillä ystävyys ei ole vankila eikä muuta elämää rajoittava asia. Ystävyys on vapaaehtoista ja jos ystävät haluavat tavata toisiaan tai pitää toisiinsa yhteyttä, niin ystävyys on edelleen voimassa. Olemme ystävieni kanssa onnellisia siitä, että kaikilla on muitakin tärkeitä ihmisiä elämässä. Ystävät voivat olla myös parisuhteessa ja heillä voi olla perhettä, eikä sekään ole minulta pois.Tapaamisista voi nauttia ja olla toisesta ja hänen kuulumisistaan aidon kiinnostunut, vaikka toisella tai molemmilla on muutakin elämää. Olen kaikille ystävilleni sanonut, että ovat minulle rakkaita ja tärkeitä ja että olen kiitollinen heidän olemassa olostaan. Minäkin voin luopua kaikesta muusta elämässäni, ehkä helpostikin, mutta rakkaista ihmisistä (ystävistä, sukulaisista ja joistain työkavereista) luopuminen tuntuu vaikealle. Kenestäkään ystävästäni en haluaisi luopua mistään hinnasta, mutta sekin on pakko hyväksyä, ettei ystävyys aina säily. Mutta ainakin yksi ystävä pitäisi jokaisella ihmisellä olla, ettei elämä olisi yksinäistä. Ja mietin sitä, mikä elämässä on lopulta arvokkain asia: omaisuus, ura, työpaikka, hieno asunto, auto, muu omaisuus vai ihmissuhteet. Minulle tärkein asia on ihmissuhteet. Mietin myös tuon kysymyksen järkevyyttä, miksi luopuminen on muka tärkeämpää kuin kiintymys ja se, että haluaa nykyiset ihmissuhteensa säilyttää. Ainakin minulle ihmissuhteet ovat muuta kuin kertakäyttötavaraa, jonka voi helposti vaihtaa uuteen. Jokainen ystäväni on minulle arvokas, tärkeä ja rakas omana itsenään ja jokainen on yhtä korvaamaton. Minulle Virva ei ole korvattavissa Tuulalla, Tarja ei ole korvattavissa Pirjolla, Merja ei ole korvattavissa Sarilla, Anu ei ole korvattavissa Anitalla, Mirja ei ole korvattavissa Susannalla, Tuija ei ole korvattavissa Tuulikilla, Airi ei ole korvattavissa Sannilla, Anne ei ole korvattavissa Beritillä eikä Päivi ole korvattavissa Piialla eikä kukaan muukaan ystäväni kenelläkään muulla ihmisellä. Jos menetän jonkun em. ystävistäni, tunnen luonnollisesti surua siitä, että olen sen ihmisen elämästäni menettänyt. Näin siksi, koska jokainen heistä on minulle tärkeä, rakas ja ainutlaatuinen. Samoin siskoani eikä hänen lapsiaan voi kukaan korvata, sukulaisiani ei voi muut ihmiset korvata eikä työkavereitanikaan, joista jotkut ovat myös em. ystävieni listalla, voi uudet työkaverit mitenkään korvata. Toki uusia ystäviä ja työkavereita tulee, jotkut voivat olla yhtä hyviä kuin "vanhatkin", mutta itse ihmistä he eivät voi korvata.