Voisitko lukea vainajavanhempasi tekstiviestejä?
Voisitko lukea äiti tai isävainaasi tekstiviestejä esimerkiksi jos uskoisit sen auttavan hautajaisten vieraslistan laatimisessa tai jostain painavammasta syystä?
Olisitko valmis katsomaan puhelinta vai noudattaisitko ehdottomasti lakia ja kuuntelisitko omaa moraalia loppuun asti, tai oikeammin lopun jälkeenkin?
Minun kuoleva äitini sanoi ottaneensa pin-koodin pois puhelimestaan koska haluaa olla kuolemansa jälkeen avoin kirja omalle lapselleen. Enpä tiedä. Kysyn teiltä.
Kommentit (17)
Luin vähän mutta eipä kiinnostanut. Facen viestit parempia nykypäivänä kuin tekstarit. Eipä siis kiinnosta liiemmin. Nyt kaikki poistttu.
Viestintäsalaisuus koskee vain vielä avaamattomia viestejä. Siten esimerkiksi päydälle jätetyn avatun kirjeen lukeminen ei ole rikos, vaikka se onkin moraalisesti arveluttavaa.
En ole saanut omantunnonpistoksia, kun olen lukenut haltuuni joutunutta sota-aikaista kirjeenvaihtoa. Aion myös jättää lapsilleni perinnöksi kirjeenvaihdon, jota kävin heidän isänsä kanssa, kun hän oli ulkomailla 2 vuotta opiskelemassa.
Minä ymmärrän viestistäsi, että äiti halusi antaa pääsyn puhelimensa viesteihin. Tietysti teet, mikä sinusta oikealta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Luin vähän mutta eipä kiinnostanut. Facen viestit parempia nykypäivänä kuin tekstarit. Eipä siis kiinnosta liiemmin. Nyt kaikki poistttu.
Minullakin varmaan tulee olemaan pääsy äidin facebookiin, mutta kuten sanoit kaikessa mielenkiintoisuudessaan se nimenomaan tuntuisi vieläkin vääremmältä.
Ei mun äiti lähetellyt tekstareita. Mutta ennen kuolemaansa sanoi, että hänen päiväkirjoja saa lukea, jos haluaa. Hän oli kirjoittanut päiväkirjaa kymmeniä vuosia (ei joka päivä). Jonkun verran olen niitä lueskellut. Ihan hyvä mieli on ollut niitä lukiessa. Mutta siis mitään hautajaisvieraslistaa siellä ei ollut tai muuta hautajaisiin liittyvää.
Selvästi äitisi halusi että lukisit. Miksi hän muuten olisi nimenomaisesti kertonut tuosta pin-koodin poistosta.
Oma päätöksesi sitten luetko vai et. Jos et, voi jäädä vaivaamaan mitä äiti oli ehkä halunnut sinun kanssasi jakaa kuolemansa jälkeen.
Suvussamme on kirjekuoret työpöytien ylälaatikoissa. Niihin on kirjattu salasanat, omaisuudet, hautaustahdot, vieraat, virret, osoitteet ja puhelinnumerot. En ole huolissani, teen itse samoin. Säästyy paljon aikaa kaikilta.
Leila Koo kirjoitti:
Viestintäsalaisuus koskee vain vielä avaamattomia viestejä. Siten esimerkiksi päydälle jätetyn avatun kirjeen lukeminen ei ole rikos, vaikka se onkin moraalisesti arveluttavaa.
En ole saanut omantunnonpistoksia, kun olen lukenut haltuuni joutunutta sota-aikaista kirjeenvaihtoa. Aion myös jättää lapsilleni perinnöksi kirjeenvaihdon, jota kävin heidän isänsä kanssa, kun hän oli ulkomailla 2 vuotta opiskelemassa.
Minä ymmärrän viestistäsi, että äiti halusi antaa pääsyn puhelimensa viesteihin. Tietysti teet, mikä sinusta oikealta tuntuu.
Ai! Nimenomaan olin siinä uskossa että on LAITONTA kajota edes vainajan puhelimeen ja viesteihin. Myönnän että erityisesti siksi en halua koskea puhelimeen.
Ei siis ole laitonta? Kuka vastaisi ja vahvistaisi? Jos ei ole niin siinä tapauksessa varmaan voin kuunnella kuoleman jälkeen vain moraaliani. (Joka sanoo ainakin tällä hetkellä ei, vaikka äiti antaa luvan.)
- ap
Lähinnä vakioveikkauksen oikeita rivejä,sekä lottonumeroita. Sitten muutama viestittely kauppaostoksista. Ihan normaaleja. Ei näitä julkaisemalla best selleriä varmaan tule.
Jos ne ovat normaaleja viestejä (en paheksu jos joku lukee) eivätkä mitään seksiviestejä, siinä on suuri ero.
Niitä viestejä ei ole tarkoitetti sinulle, eikä niitä olisi tarkoitettu minulle. Siksi en lukisi.
Kyllähän se eräänlaista arvostusta on vainajaakin kohtaan jättää noin henkilökohtaiset asiat penkomatta.
Tuhosin kaikki lukematta. Myös kovalevyt.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Viestintäsalaisuus koskee vain vielä avaamattomia viestejä. Siten esimerkiksi päydälle jätetyn avatun kirjeen lukeminen ei ole rikos, vaikka se onkin moraalisesti arveluttavaa.
En ole saanut omantunnonpistoksia, kun olen lukenut haltuuni joutunutta sota-aikaista kirjeenvaihtoa. Aion myös jättää lapsilleni perinnöksi kirjeenvaihdon, jota kävin heidän isänsä kanssa, kun hän oli ulkomailla 2 vuotta opiskelemassa.
Minä ymmärrän viestistäsi, että äiti halusi antaa pääsyn puhelimensa viesteihin. Tietysti teet, mikä sinusta oikealta tuntuu.
Ai! Nimenomaan olin siinä uskossa että on LAITONTA kajota edes vainajan puhelimeen ja viesteihin. Myönnän että erityisesti siksi en halua koskea puhelimeen.
Ei siis ole laitonta? Kuka vastaisi ja vahvistaisi? Jos ei ole niin siinä tapauksessa varmaan voin kuunnella kuoleman jälkeen vain moraaliani. (Joka sanoo ainakin tällä hetkellä ei, vaikka äiti antaa luvan.)
- ap
Selvitin asian ammattiliittoni lakimiehen kanssa, kun sukulainen jolle olin kirjoittanut hyvin luottamuksellisen viestin oli lähettänyt sen eteenpäin oman seurakuntansa johtajalle. Lakimies kertoi, että teko oli moraalisesti tuomittava, mutta ei rikos. Monet asiat jotka ovat "väärin" eivät kuitenkaan ole rikoksia. En siis voinut tehdä mitään muuta, kuin olla jatkossa luottamatta tähän henkilöön.
Kuuntelin yks päivä vanhan vastaajaviestin isältäni. Raju itkukohtaus tuli ikävästä.
En lukisi, tai ainakin pitäisi olla erittäin merkittävä syy. En tiedä miten viestien lukeminen auttaisi vieraslistan laadinnassa, eikä muutenkaan tule mieleen tilannetta, jossa tuo olisi välttämätöntä.