Vaimo sanoo 10 vuoden jälkeen, ettei ole ikinä rakastanut?!m

Kuuluuko hän niihin ihmisiin jotka kuvittelevat, että riitatilanteessa on erikoislupa satuttaa toista sanoilla joita ei tarkoita?

En minäkään ole varma olenko koskaan miestäni rakastanut. Lapsia rakastan, se tunne on ehdoton, mitään samanlaista en ole koskaan miestä koskaan tuntenut.

En kyllä tiedä missä tilanteessa sen kertoisin, aika paha kriisi saisi olla.

Minusta tuntuu, ettei vaimosi tiedä, mitä rakkaus on. Lause voi olla myös dramatisointia, jolla saa sinut tolaltaan. Ehkä tapa kääntää huomiosi avioliittonne ongelmiin. Tai tapa etäännyttää itsensä sinusta, jotta vapautuisi käsittelemästä ongelmia yhdessä. Ehkä vaimo on tympääntynyt teidän suhteeseenne ja hänestä tuntuu nyt ettei ole koskaan kokenut sellaista tunnetta ja ihmissuhdetta mitä haluaisi kokea. 

Yritä kysyä lisäkysymyksiä vaimolta, koska tuollainen täräytys ei tosiaan anna paljonkaan informaatiota. Se voi olla jonkinlainen yritys avata keskustelua ja saada sinut heräämään.

Naistenkin pitää oppia ottamaan vastuu sanomisitaan. Hae ero. Hän on selvästikkin kusettanut sinut kanssaan naimisiin jostain muusta syystä.

Ajattele niin että on helpottavaa että totuus kuitenkin paljastui, ehdit vielä elää kivan loppuelämän ilman teeskentelyä.

Tai sitten se on ihastunut johonkin toiseen, tuntee nyt niin "syvästi" ja "suurta rakkautta" ettei ikinä ennen. Siltä se kielletty hedelmä elä kerralla tuntuu. Sitten jos toisenkin kerran osuu omalle kohdalle, sitä jo ymmärtää paremmin.

Ei varmaan ole rakastanutkaan, siis aidosti. Olet todennäköisesti ollut kumppani, joka on valittu paremman puutteessa. Jonkinlainen kompromissa, jonka kanssa on haluttu pitää sävyisiä yhteiselämä vakuuttamalla rakkautta, jota oikeasti ei ole ollutkaan.

On tosi tavallista että kun kriisiä iskee ja rakastumisfiilikset karisee syystä tai toisesta alkaa epäillä onko koskaan rakastanutkaan. Se häviää muistista, vaikka olisi miten rakastunut ollut ja rakastanutkin. Seon ihmisen tapa suojella itseään. Helppo tapa selittää tilannetta miten tähän ajauduttiin. Jätä toi lause omaan arvoonsa. Sinä tiedät oliko katseessa rakkautta silloin aiemmin. 

Toinen asia onkin sitten se, että miten korjataan nykytilannetta..

Sano vaimolle, että ottaa vastuun sanomisistaan ja päättää mitä sitten haluaa. Se, ettei ole ikinä rakastanut, ei ole sinun vikasi, vaan hänen ongelmansa, perimmältään. Hän on elänyt valheessa ja mennyt naimisiin muista syistä kuin rakkaudesta. Mikäli suhteessanne ei ole vakavia ongelmia, olisi kyllä mahdollista opetella rakastamaan toista, jos siihen on halua. 

Olennaista on se, mitä itse koet ja elämältäsi haluat. Jos olet itse antanut itsesi avioliittoon koko sydämestäsi, sinua on nyt jollain tavalla petetty ja loukattu. Ja vaikka vaimo olisi sanonut tuon vain riidan tuoksinassa, loukatakseen, se on silti asia, joka vaatii käsittelyä, molempien taholta. Jos mies sanoisi mulle noin, olisin ihan murtunut, vihainen ja pettynyt. Luultavasti käskisin miestä lähtemään. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 07:53"]

Vaimo sanoo 10 vuoden jälkeen, ettei ole ikinä rakastanut?!m

[/quote]

Tavattoman tärkeä kysymys, elämän tärkeimpiä! Hyvä mies, joka tätä kysymystä joudut nyt parisuhteessasi miettimään ja punnitsemaan, saanko toivottaa sulle vilpittömästi voimia ja muista, että sun arvoasi ihmisenä ja miehenä ei todellisesti lainkaan vähennä se, vaikka vaimosi olisi valehdellut sulle rakkaudestaan. Nimittäin ihmisten rakkaudesta tai rakkauden puutteesta huolimatta sinä olet arvokas ihminen ja SINUA RAKASTETAAN :) Luota tähän ja katso tästä pienestä mutta koskettavasta videosta ikään kuin vakuutus tuosta rakkaudesta sinua kohtaan:

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

AP täällä - kiitos kaikille kannustavista viesteistä!

Itselleni kuitenkin viimeiset 10 vuotta hänen kanssaan ovat olleet elämäni parasta aikaa, olen siitä kiitollinen, eikä sitä muuta se, onko hän rakastanut vai ei.

Kysymys on lähinnä siitä, miten tästä eteenpäin? Koska haluan jonkinlaisen varmuuden siitä, mitä elämässäni on 10 tai 20 vuoden päästä.

Liittomme on aina ollut myrskyinen ja pahoja riitoja ollut ennenkin. Mentiin yhteen vasta aikuisina, kaksi voimakasta ihmistä, mutta toisaalta kumpikin haluasi voimakkaan kumppanin (ainakin niin tähän asti on vaimokin väittänyt)

Eilen puhuttiin ihan vakavissaan. Kysyin, miksi sitten 10 vuotta sitten muutti kanssani yhteen??? Sanoi, ettei tiedä.

Sanoi, että aikaisemmassa suhteessaan tunsi paljon voimakkaampaa rakkautta. Kysyin, miksi sitten itse lähti pois aikaisemmasta suhteestaan??? Sanoi, ettei tiedä.

Kysyin, että minunko sitten pitäisi tietää, mitä hänen päässään liikkuu, jos ei hän itsekään tiedä???

Ja sanoin myös, että itselleen pitää olla rehellinen. Jos ei ole itselleen rehellinen, sotkee pitkän päälle monen muunkin ihmisen elämän, sen lisäksi että omansa.

Täytyy keskustella vielä uudestaan, kun molemmat vähän rauhoitutaan. Mutta kyllä minun joku selko pitää saada siitä, mitä vaimo oikeasti tuntee ja ajattelee. Muuten olen löysässä hirressä koko ajan, ei sellainen ole ihmisen elämää.

Kun ollaan aikuisia ihmisiä, kyllä pitää tietää, halutaanko olla yhdessä vai ei, ja minusta pitää pystyä sitoutumaan, jos haluaa.

Meidän perheessä on muitakin ihmisiä, eikä koko homma voi pyöriä vain sen ympärilllä onko vaimo "teinirakastuneen onnellinen" vai ei.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 07:53"]

Monen monta kertaa aikaisemmin on kyllä sanonut rakastavansa. Kumpikohan on valetta ja huijausta, ja minkä takia? Yhteisiä lapsia on, siksikin asia kiinnostaa.

[/quote]

Tuo sanotaan yleensä siinä vaiheessa, kun tunteet ovat jo täysin kuolleet. Rakkautta on varmasti joskus ollut, mutta pidemmän ajan kuluessa suhteessa tulleet pettymykset ja katkeruus ovat vähitellen näivettäneet ne kokonaan. Kun tunteet kuolevat vähitellen, voi lopulta havahtua tajuamaan ettei ole enää pitkään aikaan rakastanut toista. Aika voi olla jopa niin pitkä, ettei enää edes muista rakastaneensa. Jolloin sanotaan ettei ole koskaan rakastanut.

Kaveripiirissä on ero, jossa mies sanoo ettei ole koskaan rakastanutkaan. Itse kyllä muistan, kuinka hän 15 vuotta sitten oli hyvin rakastunut vaimoonsa, mutta vuosikausien ongelmat ja vaimon haluttomuus nähdä mitään vikaa omassa käytöksessään ovat ilmeisesti saaneet miehen tuntemaan niin syvää pettymystä ja inhoa, että nyt hänestä tuntuu, ettei ole koskaan rakastanutkaan. Hän ei näe enää ex-puolisossaan enää mitään sellaista, jota voisi sanoa rakastavansa. 

En tiedä ap, voiko tuosta olla paluuta entiseen. Mutta ehkä sinun kannattaisi myös hetki miettiä, oletko sinä ollut rakastamisen arvoinen kumppani vaimollesi.

Onkohan vaimosi pää sekoamassa?

Hakekaa ulkopuolista apua jos haluat suhteen pelastaa.

Minkä ikäiset lapsenne ovat? Hurjasti tsemppiä, ikävältä keissiltä kuulostaa... Minkälaisessa tilanteessa tuli ilmi tämä vaimosi ajatus?

Vaimollasi on toinen? Tuollaiset puheet alkavat yleensä silloin.

Lapset on sen ikäisiä, etten haluaisi erota.

Tällä kertaa vaimon ajatus tuli tilanteessa, kun olisin halunnut lähteä harrastamaan, mikä hänen mielestään oli huono ajatus. Veti sitten ehkä "hiukan" överiksi.

No, en lähtenyt harrastamaan, eli siinä mielessä sai tahtonsa läpi.

On siis riidelty pahasti aikaisemminkin, mutta tänä kesänä jotenkin suhde mennyt vielä omituisemmaksi. Olen esimerkiksi yrittänyt koko kesän ruinata että lähdettäisiin kahdestaan johonkin viikonlopuksi, tai edes yhdeksi päiväksi, mutta ei millään onnistu. Ei saada vaimon mielestä sopivaa lastenhoitajaa tms.

En usko kuitenkaan, että hänellä olisi toinen mielessä. Ei ole minusta sen tyyppinen.

Seksi meillä on aina sujunut hyvin, ja sujuu edelleen, molempien mielestä.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 07:58"]

En minäkään ole varma olenko koskaan miestäni rakastanut. Lapsia rakastan, se tunne on ehdoton, mitään samanlaista en ole koskaan miestä koskaan tuntenut.

En kyllä tiedä missä tilanteessa sen kertoisin, aika paha kriisi saisi olla.

[/quote]

Miksi olet edes mennyt miehesi kanssa yhteen? Eikai kukaan mene toisen kanssa yhteen jos ei sitä rakasta

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 07:58"]

En minäkään ole varma olenko koskaan miestäni rakastanut. Lapsia rakastan, se tunne on ehdoton, mitään samanlaista en ole koskaan miestä koskaan tuntenut.

En kyllä tiedä missä tilanteessa sen kertoisin, aika paha kriisi saisi olla.

[/quote]

Miksi olet edes mennyt miehesi kanssa yhteen? Eikai kukaan mene toisen kanssa yhteen jos ei sitä rakasta

[/quote]

Mistä sen rakkauden tunteen niin varmaksi tietää? Ei se ole mikään yksiselitteinen tunne niin kuin vaikka kipu tai jano.
Jotkut jopa sekoittaa ensihuuman/hullaantumisen rakkauteen.

Ja eikö yhdessäolemiseen riitä kiintymys? Se että on mukavampi olla yhdessä kuin yksin?

Onko vaimosi käytös muuten muuttunut? Enemmän menoja jne?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 09:32"]

Onko vaimosi käytös muuten muuttunut? Enemmän menoja jne?

 [/quote]

Ei ole muuttunut, menoja on hyvin vähän.

Olen jopa kehottanut häntä että voisi ottaa jotain harrastuksia, kun lapset ovat nyt jo isompia.

Hänessä on vähän marttyyrin vikaa, eilen suuttuneena huusi että hän ei koskaan pääse mihinkään, ja kun yritin että mene vaikka heti huomenna, jatkaa että ei pysty koska minä en kuulemma osaa hoitaa kotia ja lapsia "kunnolla" ja sitten heti kaikki sekaisin (huom. olen ollut yhteensä jotain 8-10 kk vanhempain- ja hoitovapailla, kun vaimo oli töissä ja lapset pieniä, eikä kukaan lapsi vaurioitunut vakavasti, sekä tänä kesänä olin lasten kanssa monta päivää mökillä ilman vaimoa - ei silloinkaan varmaan pystynyt käymään missään kun piti pyyhkiä pölyjä koko ajan??? jne.)

"Meidän perheessä on muitakin ihmisiä, eikä koko homma voi pyöriä vain sen ympärilllä onko vaimo "teinirakastuneen onnellinen" vai ei."

Sinäpä sen sanoit ap. Nyt sinun pitää vielä sisäistää se.

Ei teidän liittonne jatkumisen eikä edes sinun onnesi kannalta ole olennaista, miten syvästi vaimosi rakastaa sinua. Rakkaus on tunne, jonka voimakkuus vaihtelee ajan mittaan ja tilanteesta toiseen. Ei kannata rakentaa mitään sen varaan.

Jos olet ollut liitossanne tyytyväinen tähän asti, mikä on muuttunut? Sinulle on riittänyt se rakkaus, jota olet saanut. Miksei se riittäisi tästä eteenpäin?

Minusta ihmisen on hyvä opetella elämään myös epävarmuudessa. Ei juuri mistään asiast voi olla 100 % varmuutta. Silti voi olla onnellinen.