Lue keskustelun säännöt.
Ja ne möröt tulee taas - vaikea-asteinen masennus, perkele
17.08.2013 |
Ei ehkä ihan paras paikka avautua tästä, mutta ihan älytöntä, taas tuntuu, että alkaa ahdistaa ja tuntuu täysin tyhjältä..ilman mitään varsinaista syytä! Vuoden vaihteessa kävin läpi täyttä paskaa, diagnooseina vaativa persoonallisuus ja vaikea-asteinen masennus. Silloin tuntui, että kaikki on jo nähty ja koettu, ja elämän lopettaminen tuntui taistelua paremmalta ajatukselta. No kyllä siitä terapiassa ja lääkkeillä päästiin yli, mutta nyt ne fiilikset hiipii taas ajatuksiin, vaikka asiat on kai ihan ok..
Onko kokemuksia, voiko masennuksen uusiutumisesta toipua myös ihan hyvin..En haluis taas perhettä yms vaivata samalla turhuudella. Vai pitäiskö vaan lopettaa koko setti, ennen ku joutuu taas pohjalle asti, turhauttavaa..
Kommentit (11)
Kestät nyt vaan. Helpompaa se nyt on kuin edellisellä kerralla. Olen kuullut, että ihminen voi myös itse tsempata, kun oppii tuntemaan itsensä ja päättää, että ei päästä enää päätänsä menemään sekaisin. Kuulostat hyvin järkevältä ihmiseltä ja uskon, että voit myös itse auttaa omaa tilannettasi. Läheisille ei ole myöskään yhtä raskasta sietää takapakkia nyt, kun he ovat jo kokeneet saman aiemmin. Rukoilin sinun puolestasi ja minulle tuli vahva tunne, että rukous meni perille. Olet tärkeä ihminen ja läheisesi tarvitsevat sinua juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla sen vahvempi kuin olet. Halaus sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 22:45"]
Kestät nyt vaan. Helpompaa se nyt on kuin edellisellä kerralla. Olen kuullut, että ihminen voi myös itse tsempata, kun oppii tuntemaan itsensä ja päättää, että ei päästä enää päätänsä menemään sekaisin.
[/quote]
No eipä sitä masennusta naapurin Erkki paranna. Jokaisesta itsestään se lähtee. Se vain on niin helppoa pistää kaikki sairauden piikkiin, kuin ottaa itse vastuuta omista teoista ja ajatuksista. Jokainen pääsee masennuksesta yli, jos sitä vain itse tarpeeksi haluaa.
Mulla on samat diagnoosit kun sulla ja oon parantunut. Luin paljon vinkkejä parantumiseen ja rupesin toimimaan. Aloitin täyttämään elämääni hyvillä asioilla: koulu, harrastukset, ystävät, perhe. Jokapäiväinen liikuntapakko käyttöön. Terveellinen ruokavalio+c vitamiini, sinkki, magnesium, b ja d. Sekä vielä jokapäiväinen nauruterapiaharjoittelu. Nämä paransivat minut. Lääkkeet ja terapia ei auttanut.
Kiitti vastauksista ja sori jos kuulosti huomionhakuiselta, pakko vaan jotenkin jossain pukea ajatuksia sanoiksi. Ja totta kai ne asiat ja omat ajatusmallit pitää yrittää käsitellä itse, ei siinä taikatemput auta, se on sellaista oppimista.
Turhauttavinta vaan on, että luulin paljonkin oppineeni kevään aikana ja saaneeni jonkinlaista mielenrauhaa ja itseni hyväksyntää, ja nyt sit alkaa huomaamaan taas niitä samoja negatiivisia ajatuksia.. ihan ku aloittaisi taas alusta ja tuntuu että keinot rupee ole vähissä..Ja samalla tulee huono omatunto, ku monilla on asiat ehkä huonomminkin, sellainen"vali vali vaan ihan turhaan"-fiilis.. Ehkä se on jotain työväsymystä tms..Mene ja tiedä..
Voisitko helpottaa elämäntilannettasi? Käytätkö kirkasvalolamppua? Onko sinulla omalääkäri. Huolehdi itsestäsi, ansaitset sen, ja perheesikin ansaitsee sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niinpä, noihin omahoitoihinkin oon yrittänyt panostaa, etenkin nyt kesällä on jaksanut panostaa mm.perheen ja ystävien näkemiseen sekä parisuhteeseen, niistä on kyllä saanut voimaa. Kuten myös harrastuksista. Samoin sain kaikesta huolimatta valmistuttua koulusta kevään lopulla ja aloitin mielekkäässä työssä. Liikunnassa ja syömisessä olisi kyllä vielä parantamisen varaa..
Jotenki tuntui, että olin viimeinkin saanut elämässä tietyllä tavalla prioriteetit paikoilleen, sen sijaan että vetäisi vaan tukka putkella pakollisia juttuja melkein 24/7. Mut silti alkaa taas tökkimään, ehkä ihmisessä on sitten jotain ihan perusteellisesti vialla tai jotain..
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 23:07"]
No niinpä, noihin omahoitoihinkin oon yrittänyt panostaa, etenkin nyt kesällä on jaksanut panostaa mm.perheen ja ystävien näkemiseen sekä parisuhteeseen, niistä on kyllä saanut voimaa. Kuten myös harrastuksista. Samoin sain kaikesta huolimatta valmistuttua koulusta kevään lopulla ja aloitin mielekkäässä työssä. Liikunnassa ja syömisessä olisi kyllä vielä parantamisen varaa..
Jotenki tuntui, että olin viimeinkin saanut elämässä tietyllä tavalla prioriteetit paikoilleen, sen sijaan että vetäisi vaan tukka putkella pakollisia juttuja melkein 24/7. Mut silti alkaa taas tökkimään, ehkä ihmisessä on sitten jotain ihan perusteellisesti vialla tai jotain..
[/quote]
niin siis ap:n tekstiä tuo yllä. Joo vielä on periaatteessa hoitokontakti esim. psykiatrian poliklinikalle, jossa koko keväänkin kävin..Mutta jotenkin se kynnys ottaa yhteyttä sinne tuntuu nyt aika korkealta, kun toivoi että ei tarvitsisi enää..Haluis vaan pärjätä itse tai sitten ei ollenkaan..Katsotaan.. Mutta ihan kiva huomata että täällä voi jakaa ajatuksiaan, vaikka Vauva.fi:n maine onkin ajoittain kyseenalainen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 23:07"]
Jotenki tuntui, että olin viimeinkin saanut elämässä tietyllä tavalla prioriteetit paikoilleen, sen sijaan että vetäisi vaan tukka putkella pakollisia juttuja melkein 24/7. Mut silti alkaa taas tökkimään, ehkä ihmisessä on sitten jotain ihan perusteellisesti vialla tai jotain..
[/quote]
No eikä kun nyt sun psyyke toteaa että no niin, nyt on viimein tilaa purkaa vanhoja asioita pois vaivaamasta kun elämä on mallillaan. Mene sänkyyn makoilemaan, rentoudu ja kuuntele olisiko sussa pois purkamatonta vihaa. Annat sen tulla vaan ulos ajattelematta mitään. Tunteet ei voi vahingoittaa ihmistä vaikka ne olis miten sietämättömiä, mutta patoutunut tunne tekee elämästä vaivalloista. Nimimerkillä been there.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 23:07"]
Jotenki tuntui, että olin viimeinkin saanut elämässä tietyllä tavalla prioriteetit paikoilleen, sen sijaan että vetäisi vaan tukka putkella pakollisia juttuja melkein 24/7. Mut silti alkaa taas tökkimään, ehkä ihmisessä on sitten jotain ihan perusteellisesti vialla tai jotain..
[/quote]
No eikä kun nyt sun psyyke toteaa että no niin, nyt on viimein tilaa purkaa vanhoja asioita pois vaivaamasta kun elämä on mallillaan. Mene sänkyyn makoilemaan, rentoudu ja kuuntele olisiko sussa pois purkamatonta vihaa. Annat sen tulla vaan ulos ajattelematta mitään. Tunteet ei voi vahingoittaa ihmistä vaikka ne olis miten sietämättömiä, mutta patoutunut tunne tekee elämästä vaivalloista. Nimimerkillä been there.
[/quote]
Jep, tuollainen mind fulness on kans musta ollu tehokasta, suosittelen kokeilemaan:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mindfullness on mun parikymmentävuotisella kokemuksella ainoa tapa päästä ahdistuksesta ja masennuksesta eroon. Eihän se päivässä käy mutta jokainen päivä on kohti parempaa. Opetella katselemaan itseään kokemassa tuskaa, arvostelematta, asian todeten. Sillä lailla mieli luovuttaa pikku hiljaa pois kipeitä "salaisuuksia" jotka on aina tiennyt mutta ei kuitenkaan tiennyt.
No älä nyt ainakaan pyyhettä kehään heitä! Katso nyt tämäkin ja jospa sillä elämällä olis varalles vaikka mitä juttuja..tiedä häntä, mutta elämällähän tuon otat selvää! =)