Lue keskustelun säännöt.
En osaa luottaa siihen, että minulla olisi hyvää onnea.
17.08.2013 |
Nytkin olen jännittänyt kolme viikkoa, että mitä jos ei päästäkään varaamalleni mökkiviikonlopulle. Entä jos mies ei pidäkkään yllätyksestä (mikä aika epätodennäköistä), entä jos jostain syystä lapsenhoito peruuntuukin. Entä jos minä, mies tai lapsi ollaankin just silloin sairaana. Tai jos toinen lapsi päättääkin syntyä ennen aikojaan. Vielä viikko pitäis hermoilla ja tää alkaa olla todella väsyttävää.
Ja joo, sitten siellä mökillä sattuu varmasti jotain, sinne tulee murtovarkaita, siellä on joku asia todella pielessä tai ajetaan kolari eikä päästä koko mökille. :D
tää on ihan sairasta.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sulta puuttuu kokemus, että asiat on menneet pieleen mutta yleensä silloinkin tilanteesta voi löytää jotain hyvää, asiat ei ole mustavalkoisia?
Tai yksinkertaisesti kyky ottaa asiat vastaan kuin ne tulevat? Kaikkea ei voi itse hallita tai muuttaa mutta ei tarvitse aina ajatella, että lasi on puoliksi tyhjä, joillekin lasi on myös puoliksi täysi.